Synkkä, Synkempi, Bloodborne.

Eilen iltasella tuli sitten tutustuttua Bloodborneen ja voin kertoa että ensivaikutelma oli hyvä...Vaikka onnistuinkin telomaan itseni ensimmäiseen vihulaiseen viisikertaa kun en heti tajunnut pistä aseistuksen sai käyttöönsä. Mutta tämäkin kokemus oli vain ja ainoastaan opettavainen, se kertoi sen että Bloodborne ei ole, minusta, yhtä vaikea kuin sitä edeltäneet Souls pelit, ukkeli saattoi ottaa useammankin kovin kivuliaan osuman ennenkuin kuolo korjasi. En vielä toki kilju riemusta, ei ole sanottu kuinka pitkään peli tuntuu ihan siedettävältä, sillä en kovin pitkälle parin tunnin peli sessioni aikana edennyt.

Toinen huomattava ero Souls peleihin on Bloodbornen ympäristöt ja ääni maailma jotka saavat pelaajan, ainakin minut, pysymään jatkuvasti varpaillaan. Kokoajan taustalta kuuluu askelia, mutinaa, huudahduksia, narinaa, kirveen tai jonkin muun vaihtoestoisen tappovälineen raahaamista katukiviä vasten ja kun sitä vähiten odottaa kalmalta kalskahtavan ympäristön keskeltä rymyää vihulainen tappara tanassa.
Hyvä puoli vihulaisissa on se, että ne päästävät pelaajan yllättävän lähelle ennen kuin kyllästyvät tämän olemassaoloon ja päättävät hyökätä kimppuun. Ylemmässä kuvassa esiintyvän karvaturrin, laumoineen, ohikin onnistuin vain kävelemään kun pysyttelin turvallisen viiden metrin etäisyydellä otuksista.

Soulsien jylhät maisemat ja muu maailma ovat Bloodborneen verrattuna kauniita ja värikkäitä, leppoisia levähdyspaikkoja joihin pysähtyä piknikille. Bloodborne on todella tummanpuhuva, synkkä ja, kuten jo nimikin kertoo, verinen. Ympäristöt ja äänien luomat vainoharhat ovat omiaan synnyttämään tietynlaista kuolemanpelkoa hahmosensa puolesta. Mitä kauemmaksi turvasatamana toimivasta lamppusesta harhailee sitä kiivaammin toivoo pysyvänsä hengissä.
Jostain syystä Bloodbornesta tuli itselle eniten mieleen BioShock....kun kokonainen kaupunki on ajautunut hulluuteen.

Tämän lyhyen ensikosketuksen perusteella pidän Bloodbornesta enemmän kuin Dark Soulseista...voi olla että luuloni pelin vaikeustason laskusta on vain harhaa ja se pelin edetessä osoitettaan vääräksi. Mutta siihen asti voin hyvällä omallatunnolla sanoa Bloodbornen olevan pelikokemuksena mukavampi kuin Soulsit, hyvällä tapaa haastava ja ihon kananlihalle saavalla tavalla paljon tunnelmallisempi.