Tilannekatsaus/ Pokemon GO!/ Lv 40

Nyt on vierähtänyt tovi, hyvin pitkä tovi, siitä kun viimeksi olen blogini pariin istahtanut raatimaan syntyjä syviä. Aikaa on ollut, mutta koneella istumisesta tuntuu tulevan päivä päivältä ikävämpää ajanvietettä. Vaikka ideointi ja kuvien hankkiminen ja itse kirjoittaminenkin ovat ihan mukavia puuhia. Mutta inho koneen kelmeän valon tuijottamista kohtaan on niin paljon niitä kaikkia suurempi, että se vie voiton.

Toiseksi. Ne ideat. Aiheet ovat viime kuukausina olleet hiukan kortilla. Ideoita on ollut. Parit kymmenet kuvatkin olen ottanut, käynyt läpi aiheeseen liittyvää irtaimistoani, miettinyt mitä kirjoittaisin...... Mutta sitten se on vain jäänyt.

Pelien saralla on ollut hiljaista.... Mitään hirveästi itseä kiinnostavia julkaisuja ei ole tullut, eikä taida hetkeen olla tiedossakaan. Joten materiaali on ollut vähissä. Ja sitä paitsi, blogini on ajautunut aika kauas alkuperäisestä pelien ympärille kyhätystä raakileesta... ne ovat jääneet aika vähälle, niiden keräily on loppunut ja vaihtunut toiseen. Siksi olenkin välillä miettinyt, että jättäisin tämän ja loisin uuden blogin joka keskittyisi enemmänkin vain ja ainoastaan keräilykorttien salattuun maailmaan..... Mutta sitten toisaalta taas....... Asiaa täytyy hiukan tuumia.


Noh, oli miten oli. Pääasia on se, että blogini ei ole vielä kuollut, eikä se ole kuolemassakaan ellen itse niin halua. Joten elvytetään esille parin viikon takainen aihe jota en aivan heti, kyseisenä suurena juhla hetkenä, saanut internettiin vuodatettua.

Hiukan päälle kaksi vuotta siihen meni, mutta vihdosta viimein taso 40 tuli PoGossa saavutettua. Sinällään kyseinen titteli ei tänä päivänä enää kovin suuri meriitti ole, sillä ystävien kesken vaihdetut lahjat tuottavat miljoonia aika tiuhaan tahtiin.. Eikä Lv 40 koskaan ollut mikään mitä erityisesti tavoittelin, olen aika pitkälti alusta asti pelannut periaatteella "tulee sitten kun tulee". En jaksa väki pakolla vääntää juosta XP ja raidien perässä, ostella passeja ja hautomoja.... Kun PoGo on peli jota uskon pelaavani vielä toisenkin kahden vuoden kuluttua ainakin jollain tasolla.
Innostuksen laatumista nimittäin aina välillä on havaittavissa..... varsinkin näin talvella kun sormet, varpaat ja sielu jäätyvät kun hetkeksi pidempään unohtaa itsensä ulos.

 

Ja vaikka suomen surkeinta vuoden aikaa onkin helppo syyttää motivaation puutteesta ei PoGokaan ole hirveästi tehnyt sitä yllä pitääkseen. Neljäs generaatio, joka julkaistiin jo...mitä?.. Parisen kuukautta sitten?.. On ollut niin onnettoman hidasta ripottelua, että alkaa väsyttää. Onhan sitä juu kaikkea muuta kivaa tullut peliin Adventure Sync ja PvP, mutta ne eivät oikein tarjoa minulle mitään.. Haluaisin, etsiä ja löytää, en kävellä 50km saadakseni pari hopeista ananasta tai naputtaa näyttöä koti sohvalla 300 stardustin toivossa...Meh,

 

 

Huomenna toki alkaa uusi eeventti, johon... jos säät suovat... minulla on parikin tavoitetta. Erityisesti toivoisin kuorivani Riolun? Riulun?.... No joku sen niminen näätäeläin kuitenkin, sillä sitä ei vaan tunnu tulevan vaikka mitä yrittäisi, huomenna sen voi saada 7km munasta.. Ja jos Snorlaxin vaavi muodon saisi myös haavitettua... Sellaisia pieniä itselle asatettua tavoitteita jotta peli pysyy mielekkääni... Niin ja shiny Delibird olisi myös mukava löytää... Mutta saa nähdä onnistuuko.

 

 

Vaikka 4 genin ilmestyminen on ollut hidasta ja väkinäisesti pitkitettyä. On se ollut myös, ehkä tuuri rikkain generaatio tähän mennessä. Toki moni shiny on paljon aikaisemmin napattu ja muun genin edustaja, mutta niiden myötä neljäs genini sisältää määräänsä ja aikaansa nähden eniten shineja kuin mikään aikaisemmista. Sekä myös yhden harvoista täydellisistä yksilöistäni.

 

 

 



Ehkä palaan asiaan kun eeventti alkaa olla ohi ja kerron kuinka se sujui. Katselkaamme Nuttoa/Meltania sen aikaa.

Alola!! Pokémon GO!

Nyt on hiukkasen liikaa aikaa vierähtänyt viime postauksesta ja ja tämän postauksen aiheesta, mutta koska blogini ei edes pyri olemaan informatiivisesti ajanhermolla älkäämme antako asian häiritä.

Mikäli sikäli Pokémon Go on yhtään tuttu saattaa moni jo tietääkin uusimmista Aloloista, Friendship bonuksista, tradeamisesta ja sun muista raidi mööpeleistä. Ensimmäiset maistiaiset aiheen tiimoilta varmaankin saatiin jo reilu kuukausi sitten Alolan Exeggutorin muodossa.

 

 

Nyttemmin kaikki puuttuvat (?) Alolat on vapautettu luontoon, jotkin vain muniin, parit vain raideille, osa löydettäviksi. Kuten joka nurkalla lymyävä Rattata jonka voi saada myös munasta kunhan ensin kävelet 7kilometriä.

 

 

 

Alolan Ninetales on aloloista harvinaisin. Vulpixilla on vähän päälle 3% todennäköisyydellä kuoriutua juuri siitä 7km munasta jonka kanssa olet päättänyt lähteä lenkkeilemään. Itse onnistuin kuoriuttamaan kaksi Vulpixia melko peräjälkeen joten hirveän suurta vaivaa en joutunut näkemään,

 

Alolan Digletti on yksi suosikeistani toisin kuin Dugtrio jonka toteutus olisi voinut olla hiukan toisenlainen. Tulivuorenpurkauksissa syntyvä lasivilla, josta Dugtrion hiukset ovat kaiketi koostuvinaan, nääs on ihan todellinen luonnonilmiö.

 

Geodude oli harmillisen harvinainen viikonloppuna jona se ja Digletti ulos päästettiin. Parit onnistuin yhyttämään. Mutta en ainuttakaan sellaista josta olisin Golemin viitsinyt evolvata.

 

Muk on myös yksi alola suosikeistani. Absurdi neon kirjava äkäinen limamöykky. Joka, toisin kuin harmahtavampi tavallinen versio, on yllättävän helppo saada kerättyä kasaan

 

Alolan Sandshrew ja Sandslash ovat melko perus kauraa, joka toinen kuoriutuva alolan muna on joko Sandshrew, Rattata tai Mewouth jonka tajusin juuri loistavan poissaolollaan. Olen niin kyllästynyt kyseiseen kissa eläimeen, että olen poistanut jokaisen Persianeja myöden omasta kokoelmastani. Joten ei kuvia heikäläisistä.



 

Tänään viimeiset kaksi Alolania ilmestyivät raideille, Raichu ja Marowak, toisen onnistuimme yhyttämään. Toisen kanssa saattaa mennä hetki pidempään. Mikä on hiukan harmillista sillä Marowak jos jokin Alola on melko lailla pakko saada kerättyä talteen. 4. tason raidina se vain on kahdestaan hiukan haastavahko ja en tiedä kuinka suuri innostus muilla on "tuhlata" passejaa 4. raideihin...... Mutta onneksi tämän kuten viime kuunkin legendaarinen Pokémoni on tylsä ja tarpeeton niin ehkä väki innostuu enemmän Marowakeista ja muista mukavammista.

 

Eeexelent!

 

Vaikka onnistuin nappaamaan jokaisen Regicen joihin osallistuin kuukauden aikana en onnistunut nappaamaan ainuttakaan Registeeleä joihin osallistuin päivänä jona se ilmestyi. Ehkä tuurini pian kääntyy ja saan napattua edes sen yhden....... sillä minäkin kuulun niihin jotka eivät hirveän mielellään kovin montaa passia näihin peltihäkkyröihin tuhlaisi.

 

 

 

Tähän postaukseen oli vielä tarkoitus ympätä asiaa toisestakin aiheesta, mutta koska kuvia on jo sen verran ja asiointi muutenkin hiukan sekavaa on ehkä parempi omistaa aiheelle aivan oma liuskansa. Eli palaan asiaan seuraavassa, uusimmassa, tekstissäni.