Kolmen postauksen putki. 1/3 Borderlands 2

Koska kaikki aikani kuluu tällä hetkellä Bloodbornea pelaten, päätin sen kunniaksi kirjoitella putkeen kolme lyhyttä postausta, peleistä joista tietämykseni rajoittuu siihen että ne hyllystäni sattuvat vain löytymään.
Ensimmäisenä suurennuslasin alle päätyy Borderlands 2 editioineen.


Borderlands on yksi (monista) niistä peleistä jotka eivät herättäneet sitten minkäänlaista kiinnostusta, jossain vaiheessa se kuitenkin tuli alelaarista napattua. Ja ensimmäinen osa olikin ihan mukava......Kakkos osaa on kehuttu paremmaksi ja se on saanut parempia arvosteluja, omaa mieltäni se ei jaksanut kovin kauaa viehättää, se tuntui liian samalta eivätkä loputtomasti vaihtelevat aseistus löydötkään jaksaneet enää innostaa kun niissäkin tuli usein 'tämä on jo nähty' fiilis.
Kuitenkin kun halvalla sain tuli tämäkin keräilyversio käytettynä hankittua.

Mukana matkassa taidekirja, Pandoran kartta, tarroja ja, toinen ei niin ymmärrettävä poikkeus figuurien saralla, Marcus heiluripää. Joka ei muistuta lainkaan esikuvaansa.






















Sekin olisi mielenkiintoista tietää, että miksi juuri Marcus, en koe että hän olisi millään laille kovinkaan ikoninen kyseiselle peli sarjalle. Miksei CL4P-TP eli Claptrap? Miksei? Osaako joku sanoa?

Nyttemmin olen viehättynyt TellTale Gamesin Tales from the Borderlands sarjaan, joka on ihan hyvää vaihtelua perus Borderlandsin rinnalla, omasta mielestäni parempikin.

Fallout 3

 

Jos suosikki pelejään yrittäisi listata Fallout 3 olisi viiden ellei jopa kolmen parhaan joukossa, tai se luultavasti kamppailisi kärkipaikasta. Vuosi taisi olla 2009 kun Fallout ilmestyi ja kun sen hankin, se oli jälleen yksi niistä peleistä josta en tiennyt ostopäätöstä tehdessäni yhtikäs mitään. En ollut koskaan aikaisemmin pelannut yhtäkään Fallout peliä ja jos ihan rehellisiä ollaan en ollut koskaan edes kuullut sellaisia olevan olemassakaan. Ainut syy miksi edes kiinnostui Falloutista oli se, että se on Bethesdan luomus, kuten The Elder Scrolls sarja josta myös paljon pidän.

Mutta kuten monet tietämättömyyttäni onnistuneet ostokset Fallout 3 ei ollut poikkeus vaan, ehkä kaikkein onnistunein.

 

 

Fallout 3 nousee näin kuuden vuoden jälkeen, 4. kielipitkänä odotellessa, aiheekseni siksi kun tässä pari viikkoa sitten sain vihdoin käsiini kyseisen pelin keräilyversion jota jo aikoinaan hamusin mutta jonka hankkiminen vain jostain kumman syystä siirtyi siirtymistään. Samalla tuli tutustuttua Amazonista tilaamiseen ja voin hyvillä mielin todeta ettei tämä ollut viimeinen kerta kun jotain kyseisestä verkkoympäristöstä hankin.

 

 

 

Vaikka keräilyversion sisältö ei määränsä puolesta päätä huimaa se on silti omasta mielestäni yksi parhaimmista. Peltinen eväsrasia ja Vault Boy Bobblehead ovat hienot ja hyvin tehdyt sekä todella ikoniset esineet Fallout maailmasta. Myös making of- Dvd on teeman mukaisesti päällystetty muistuttamaan tulevaisuuden tallennustekniikkaa edustavaa Holotapea, eikä pienessä taide kirjasessakaan ole pahemmin valitettavaa, kerrankin kuvitusten joukossa on myös mukavasti informaatiota.

Fallout 3 keräilyversio oli yksipoikkeus muoviukkeleiden saralla, en miellä "heiluripäätä" muoviseksi figuuriksi, pikemminkin se toimi ehkä suurimpana syynä siihen miksi edes koko version itselleni halusin.

 

 Niitä kun voi, eväsrasian ja holonauhan ohella, löytää itse pelistäkin se on vai hiukan hankalampaa:

 

Jos "heiluripäätä" ei olisi ollut ehkä toinen ikoninen esine joka sen olisi voinut korvata olisi voinut olla pullo Nuka-Colaa tai edes sen korkki.......Mistä tulikin mieleeni, onkohan Nuka-Colaa saatavilla? Täytyykin tutkia. Se nimittäin sopisi hienosti keräilyversion kylkiäiseksi.

 

Siitä on aikaa kun olen Fallouttia pelannut, en laske New Vegasia se ei päässyt lähellekään samaa tunnelmaa kuin Fallout 3, eikä Vegasin keräily versiossa hirveästi ollut kehumista. 

Mutta koska se suosikki pelieni kärkipaikasta kilpailee, eivät muistoni siitä ole muuta kuin hyvät. Fallout on ehkä yksi kolmesta pelistä jotka ovat omalla kohdallani pystyneet onnistuneesti luomaan jollain tasolla ,tässä tapauksessa hyvin vahvan, pysähdyttävän tunnelman. Jo ensimmäiset sekunnit ydinsodan runtelemassa maailmassa ovat karulla tavalla kauniit kun auringon häikäisyn hälvettyä taivaanrantaan piirtyy kuva Washingtonin raunioista.

 

Mikään peli ei myöskään ole vihulaistensa puolesta aiheuttanut minussa samanlaista pelon sekaista vainoharhaa kuin Fallout 3 (no ehkä Last Of Us kävi lähellä).  Ghoulit, nuo ydinsodan zombiet, ansaitsevat paikkansa omalla pelottavin vihulainen listallani. Se hetki kun autioituneen ostosparatiisin käytäviltä kantautuu hyytävä Whäääääääääää!!! on selkäpiitä karmiva.

 

 

Fallout 3 on peli jossa itse tarina on melko toissijainen, suurin anti tulee enempi omasta autioituneessa maailmassa harhailusta, omakutoisista seikkailuista joiden parissa tuli itse vietettyä yli 160 tuntia. Usein pelatessani vain samoilin ja etsin uusia tutkimuksen kohteita, autioituneita rakennuksia joista ei koskaan tiennyt mitä niiden sisuksista lopulta lyötyisikään. Enkä tarkoita vain pelin esineistöä, aseita, rahaa, ruokaa, yms tai vihulaisia tai muita henkilöhahmoja. Enemmän itseä viehätti pelin ympäristöt, pysähtyneet hetket jotka kertovat omaa synkkää tarinaansa. Kun pelin aiheena kuitenkin on maailma ydinsodan jälkeen sitä ei voi olla pysähtymättä kerrostalon katolla aurinkotuolissa olutkori rinnallaan makaavan luurangon vierelle ja tämän tavoin kääntämään katseensa (pelissä) kaukaisuuteen, hetken pienen pohtia omaa olemassaoloaan ja jatkaa sitten hiljaa matkaansa.