Elämän simulointia

Alussa ei ollut mitään. Sitten päätin luoda parit ukkelit.
Sims peli sarja on kulkenut mukanani lapsuudesta asti. Joskus ala-aste aikoina muistan sitä silloisen kaverini kanssa tietokoneella pelailleen. Myöhäisellä konsolikautenani koin Sims 2sen Ps2:lla, ja Sims 3/Petsin Ps3:lla sitten tuli tauko ja pitkä odotus. Siinä missä Sims 4:sta on jo vuosia sitten päässyt koneella pelaamaan saapui se PS4:lle vasta tässä jokin aika sitten.

Siinä mielessä Simin odotus ei ollut mitenkään turhan pitkä. Sims on sillä tavalla erilainen peli. Ei sitä mitenkään riemusta kiljuen malttamattomana osaa odottaa, on vain kivaa kun sekin on olemassa.
Siinä missä pidän Bloodbornen ja Dark Soulin haasteista, Skyrimin ja Fallouttien maailmojen tutkimisesta. Sims edustaa täysin vastakkaista päätä peleissä joista pidän, pitkäjänteisestä näpertelystä ja omien tarinoiden luomisesta.

Vaikka Simis usein arkistoidaankin juurikin elämäsimulaattori nimikkeen alle, minusta osuvampi ilmaisu olisi jumalsimulaattori. Sims maailma on muurahaiskeko ja pelaaja jättiläinen sohimassa sitä koivun oksalla. Simeillä ei hirveästi ole valtaa omasta elämästään, saati edes omaa tahtoa. Mikä useimmiten tuntuu olevan haitaksi. Autonomisuus ei ole Simien vahvimpia osa-alueita... eikä kyllä oikein sääntöjenkään totteleminen.

Simin siirtyminen uudensukupolven konsoleille ei mielestäni ole tuottanut mitään huimia muutoksia. Peli tuntuu usein jumittavan paikallaan, varsinkin jos aikaa erehtyy turhan paljon manipuloimaan. Usein onnettomien opetuslasteni ajatuksen juoksu katkeaa ja he pysähtyvät ruokalautanen kädessään tuijottamaan tyhjyyteen vai hetken kuluttua päättääkseen että eipä tässä nälkä ollutkaan ja että lautasen paikka on lattialla. Lähdempä tästä katsomaan tvtä.
Tietokone ja älypuhelin tuntuvat olevan modernia aikakautta mukaillen suurimmat huomion viejät myös Simeillä. Puhelintaan kyllä muistaa alkaa räpylöimään vaikka keskellä autoväylää ja unohtaa siinä samalla pari akuutimpaa asiaa kuten nälän ja väsymyksen.
Usein myös löydän luomiani aikuisia ihmisiä kärvistelemästä ja polkemasta jalkaa kun oma ymmärrys ei ole osannut ohjata WC:een asti
Ja mikäli sikäli kuvittelisit, että olisi kovinkin näppärää ohjelmoida Simit touhuamaan tarpeellisia askareita autenttisissa aikajaksoissa, se on turhaa. Hetkeksikin kun silmä välttää on Simi kuin Simi unohtanut omat ohjelmointinsa ja päätynyt tekemään jotain aivan muuta. Kuten jälleen katsomaan tvtä ruoanlaiton sijasta.

Lukuisista ongelmista huolimatta Sims 4 on hyvä peli. Ainakin minulle sopiva. Ongelmat ovat enemmänkin osa sitä kuin haitta. Ainakaan sellainen haitta joka veisi huomion turhan paljon itse asiasta.

Kuten kuvista on huomattavissa. Päädyin ensimmäisenä kokeilunani luomaan kahdeksan henkisen poppoon täysin sattuman varaisia toisilleen melko tuntemattomia Simejä ja asuttamaan heidät saman katon alle. Yhteiselo on suurimmilta osin sujunut suht rauhallisissa merkeissä, mutta itse olen alkanut punomaan suunnitelmaa parin hiukan mielenkiinnottomamman yksilön päänmenoksi. Sitä paitsi kahdeksan hengen talouden edesottamusten vahtiminen ja kaikkien tyytyväisenä pitäminen on välillä todella hankalaa. Siksi olenkin usein pyrkinyt keskittymään pariin parhaimpaan yksilööni ja suunnitellut heille mielessäni elämänkaaren jota pikkuhiljaa ollaan laittamassa täytäntöön.

Elämäni pelit

Tässä eilen aikani kuluksi, Bloodbornen lopun innoittamana, tuli palattua Ps3 pariin kokeilemaan vanhaa kunnon Dark Soulsia. Jotenkin olin hiukan yllättynyt, ettei muistikuvani pelistä enää oikein vastannut todellisuutta. Ajanhampaan purujäljet olivat aika huomattavat, vaikkei peli sinällää mikään älyttömän vanha ole. Mutta ilmeisesti silmät ovat jo sen verran tottuneet Ps4 loistoon, että ainut ajatus Soulsia pelaillessa oli.....Miten tämä näyttääkin niin vanhalta.

Joten ennen kuin huomaan muistojen muidenkin pelien kohdalla vuosien saatossa kultautuneen päätin tehdä jonkinlaisen listauksen peleistä jotka eivät ole päässeet nauttimaan niin suuresta suosiosta, mutta jotka ovat omaa mieltä lämmittäneet. Yritin tähdätä Top 5 listaan mutta siitä tulikin Top 7 listaus.

Aloitamme pohjan pahnimmisesta ja etenemme takaperoisessa järjestyksessä kohti kärkeä.

Joten paikalta seitsemän löytyy.........

7. Knights Contract

 

KC oli löytö jonka tein joskus vuosia sitten game stopin alelaarista parilla eurolla. Mitään en ollut pelistä kuullut, eikä se uskoakseni ole mikään kovinkaan tunnettu...... itse en ainakaan siihen päivään mennessä ollut nähnytkään koko peliä missään. Sen sitten kuitenkin päädyin ostamaan ja pidin siitä.
Sitä on hyvin hankala selittää mikä listaukseeni päätyneissä peleissä on juurikin koskettanut, se vain on jokin tunne. Ehkä KC:n kohdalla tarina kuolemattomasta aikojen halki tarpovasta ritarista osui omalle mukavuus alueelle. Ja ehkä myös vastentahtoinen "prinsessan" pelastaminen. Kaiken kaikkiaan tällainen hiukan vanhahtava satu.


6. Shadows of The Damned

 

The Damned ei kuulunut alkuperäiseen listaukseeni, nappasin sen vasta viime hetkillä mukaan. Peli on edelleen hiukan harmaalla alueella. Mutta päätyi listaukseeni kuitenkin siksi, että se on omalla tavallaan ainutlaatuinen ja sekavien tuntemusteni joukosta on havaittavissa myös pitäminen. Pelin häiriintyneet hahmot, tarina ja pelimaailma on vain jättänyt minuun lähtemättömän muistijäljen. Erityisesti pidin pelin lopusta joka ei ole perus tavalla onnellinen, jos lainkaan. Sekä pienet, pelin pomovihulaisista kertovat, kauhutarinat joita pelaajan on mahdollista pelin tuoksinnassa löytää ja lukea aiheuttivat kylmiä väristyksiä selkäpiihin.

 

 

5. The Sims 3/Pets

 

 

 

Sijalla viisi on yhden sijasta kaksi peliä, sillä Simejä on melko mahdoton erotella toisistaan, toisessa vain on lemmikit lisänä. Sims on ollut yksi lempi peleistäni niin kauan kuin olen ollut tietoinen peleistä, sitä tuli pelattua jo lapsena ensimmäisinä peleinä mitä olen koskaan pelannut, eikä mielenkiinto sitä kohtaan ole vieläkään haihtunut.

Simistä on helppo löytää syy miksi pidän siitä. Puuhastelu. Ihmiseloa imitoiva päämäärätön koheltaminen vain jaksaa pitää koukussaan tunteja putkeen. Oman talon rakentaminen ja sisustaminen, ihmissuhteiden järjesteleminen...kaikki. Ehkä Ps3 versioiden trophyt ovat myös Simien kohdalla juuri paikallaan sillä ne toimivat mukavina projekteina ja päämäärinä jotka haluaa saavuttaa.

Odotan, ja toivoisin, että Sims 4 julkaistaisiin jonain päivänä myös Ps4:lle jotta pääsisin sitäkin pelaamaan.

 

 

 

4. Silent Hill Downpour

 

 



 

Uskoisin, että kaikki tuntevat Silent Hill peli sarjan, ja monet sen vannoutuneet fanit eivät enää lämmenneet SH Downpour:lle. Itse olen poikkeus. En nimittäin ikinä päässyt mukaan Silent Hill hypeen, ne eivät koskaan juurikaan minua kiinnostaneet. Downpour oli ensimmäinen SH jota päädyin kokeilemaan ja josta todella huomasin pitäväni. Downpourin jälkeen yritin saada kiinni vanhemmista Silent Hilleistä HD Collectionin avulla mutta en onnistunut.....äänimaailmat ja vainoharhaannuttava tunnelma olivat kohdillaan, mutta jotenkin en päässyt peleihin niin sisälle järkyttävän ohjattavuuden ja vanhuuden takia....Downpour tarjosi minulle saman, mutta uudistuneempana paremman hallittavana versiona. Downpourin säikyttely on omalle kohdalle juuri sopivalla tasolla ja sumuisesta kalmanläheisyyden tuntuisesta Silent Hillin pikkukaupungista ei vain voi olla pitämättä.

 

 

3. Portal 2

 

 

Portalista on hyvin vaikea sanoa juuri mitään muuta kuin, että se oli viihdyttävä, hauska ja sitä oli mukava pelata. Jos tekisin listan pelien suosikki hahmoistani Glados olisi sillä. Tuo tunteettomalla äänellä varustettu murhanhimoinen sarkastinen tekoäly on yksi mieleen painuneimpia asioita koko pelissä.

 

 

 

2. Singularity

 

 

Jos olisi pakko valita jokin yksi scifi/rajatiede asia jonka asettaisin kaiken muun yläpuolella se olisi aikamatkailu ja ajan manipulointi kaikin mahdollisin tavoin. Singularity tarjosi tämän kaiken, toki kovin rajoitetusti mutta kuitenkin, ja siitä syystä se on listani toisella kärkipaikalla. Myös Singularityn Bioshockiin vivahtava tarina autioituneesta pieleen menneiden kokeiden runtelemasta kaupungista onnistui pitämään kiinnostuksen korkealla. Aivan kuten Silent Hillissäkin kolkko aavemainen tunnelma vain koskettaa.

Yllättävää kyllä myös pelin verkkomoninpeli on yksi harvoista jota olen jaksanut tahkota, luultavasti kymmeniä tunteja.

 

 

 

 

1. Bionic Commando

 



 

Bionic Commando ottaa kärkipaikan listallani useastakin syystä. Omalla kohdallani se ylittää monet huippuunsa hiotut nykypelit vanhahtavan kotoisella tyylillään ja yksinkertaisuudellaan. Bionic Commando on myös ainut... no ehkä yksi harvoista.... joissa pelin keräily esineiden etsiminen on ollut rasittavuuden sijasta ollut todella viihdyttävää. Biomekaanisella kädellä paikasta toiseen viilettämisessä on ollut myös omat mieltä viihdyttäneet hetkensä. Pelkästään jo Bionic Commandon aloitus valikon piano musiikki on jotain jota pystyn vain jäämään hetkeksi kuuntelemaan ja fiilistelemään.

 



 

 

 

Joten näin. Tässä minun seitsemän mieltä lämmittäneimmän pelin listaus. Mikäli et ole tutustunut kyseisiin peleihin, suosittelen kokeilemaan, ehkä löydät niistä samaa viihdyttävyyttä mitä minä olen niitä pelatessani löytänyt.