Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pokédex. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pokédex. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. joulukuuta 2018

Tilannekatsaus/ Pokemon GO!/ Lv 40

Nyt on vierähtänyt tovi, hyvin pitkä tovi, siitä kun viimeksi olen blogini pariin istahtanut raatimaan syntyjä syviä. Aikaa on ollut, mutta koneella istumisesta tuntuu tulevan päivä päivältä ikävämpää ajanvietettä. Vaikka ideointi ja kuvien hankkiminen ja itse kirjoittaminenkin ovat ihan mukavia puuhia. Mutta inho koneen kelmeän valon tuijottamista kohtaan on niin paljon niitä kaikkia suurempi, että se vie voiton.

Toiseksi. Ne ideat. Aiheet ovat viime kuukausina olleet hiukan kortilla. Ideoita on ollut. Parit kymmenet kuvatkin olen ottanut, käynyt läpi aiheeseen liittyvää irtaimistoani, miettinyt mitä kirjoittaisin...... Mutta sitten se on vain jäänyt.

Pelien saralla on ollut hiljaista.... Mitään hirveästi itseä kiinnostavia julkaisuja ei ole tullut, eikä taida hetkeen olla tiedossakaan. Joten materiaali on ollut vähissä. Ja sitä paitsi, blogini on ajautunut aika kauas alkuperäisestä pelien ympärille kyhätystä raakileesta... ne ovat jääneet aika vähälle, niiden keräily on loppunut ja vaihtunut toiseen. Siksi olenkin välillä miettinyt, että jättäisin tämän ja loisin uuden blogin joka keskittyisi enemmänkin vain ja ainoastaan keräilykorttien salattuun maailmaan..... Mutta sitten toisaalta taas....... Asiaa täytyy hiukan tuumia.


Noh, oli miten oli. Pääasia on se, että blogini ei ole vielä kuollut, eikä se ole kuolemassakaan ellen itse niin halua. Joten elvytetään esille parin viikon takainen aihe jota en aivan heti, kyseisenä suurena juhla hetkenä, saanut internettiin vuodatettua.



Hiukan päälle kaksi vuotta siihen meni, mutta vihdosta viimein taso 40 tuli PoGossa saavutettua. Sinällään kyseinen titteli ei tänä päivänä enää kovin suuri meriitti ole, sillä ystävien kesken vaihdetut lahjat tuottavat miljoonia aika tiuhaan tahtiin.. Eikä Lv 40 koskaan ollut mikään mitä erityisesti tavoittelin, olen aika pitkälti alusta asti pelannut periaatteella "tulee sitten kun tulee". En jaksa väki pakolla vääntää juosta XP ja raidien perässä, ostella passeja ja hautomoja.... Kun PoGo on peli jota uskon pelaavani vielä toisenkin kahden vuoden kuluttua ainakin jollain tasolla.
Innostuksen laatumista nimittäin aina välillä on havaittavissa..... varsinkin näin talvella kun sormet, varpaat ja sielu jäätyvät kun hetkeksi pidempään unohtaa itsensä ulos.



 
Ja vaikka suomen surkeinta vuoden aikaa onkin helppo syyttää motivaation puutteesta ei PoGokaan ole hirveästi tehnyt sitä yllä pitääkseen. Neljäs generaatio, joka julkaistiin jo...mitä?.. Parisen kuukautta sitten?.. On ollut niin onnettoman hidasta ripottelua, että alkaa väsyttää. Onhan sitä juu kaikkea muuta kivaa tullut peliin Adventure Sync ja PvP, mutta ne eivät oikein tarjoa minulle mitään.. Haluaisin, etsiä ja löytää, en kävellä 50km saadakseni pari hopeista ananasta tai naputtaa näyttöä koti sohvalla 300 stardustin toivossa...Meh,
 
 
Huomenna toki alkaa uusi eeventti, johon... jos säät suovat... minulla on parikin tavoitetta. Erityisesti toivoisin kuorivani Riolun? Riulun?.... No joku sen niminen näätäeläin kuitenkin, sillä sitä ei vaan tunnu tulevan vaikka mitä yrittäisi, huomenna sen voi saada 7km munasta.. Ja jos Snorlaxin vaavi muodon saisi myös haavitettua... Sellaisia pieniä itselle asatettua tavoitteita jotta peli pysyy mielekkääni... Niin ja shiny Delibird olisi myös mukava löytää... Mutta saa nähdä onnistuuko.
 



 
Vaikka 4 genin ilmestyminen on ollut hidasta ja väkinäisesti pitkitettyä. On se ollut myös, ehkä tuuri rikkain generaatio tähän mennessä. Toki moni shiny on paljon aikaisemmin napattu ja muun genin edustaja, mutta niiden myötä neljäs genini sisältää määräänsä ja aikaansa nähden eniten shineja kuin mikään aikaisemmista. Sekä myös yhden harvoista täydellisistä yksilöistäni.
 
 
 

Ehkä palaan asiaan kun eeventti alkaa olla ohi ja kerron kuinka se sujui. Katselkaamme Nuttoa/Meltania sen aikaa.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Siitä on aikaa, eikö olekkin? Pokémon Go Hulabaloo!

 
Aikoihin en ole Pokémon Gosta turinoinut. Saattaapi olla, että koko kolmas generaatio on vierähtänyt ilman halaistua sanaa saavutuksistani. Pitkään on pitänyt ja pitänyt, mutta ei oikein ole ollut aihetta. Ehkä ei ole nytkään, mutta kasataan nyt tähän kaikki mahdollinen mitä viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut... täytyneekin etsiä viimeisin aihetta sivua PoGo postaus ja linkittää se tähän 

 
Aloitetaanpa vaikka siitä missä olemme nyt menossa. Tasolla 35, jonka saavutin tässä pari päivää takaperin, vaikka olen pelannut miltei päivittäin edes vähän, ei tasoni ole sen korkeampi. Se voisi olla, mutta en jaksa nähdä sitä vaivaa, saati tuhlata yhtäkään ylimääräistä euroa onnen muniin sun muihin itselle niin kovin tarpeettomilta tuntuviin ylellisyyksiin. Joten tasolla 35 siis ja tämän hetkisenä toverina Tyranitar ihan vain siksi, että saisin 100 namia kerätty ennen tulevaa yhteisö päivää, johon en itse pääse tällä kertaa osallistumaan, mutta minulla on erinomainen Larvitar jolle haluaisin edes yrittää yhteisö päivän erikoisiskun napata. Jos ymmärsit yhtään mitään mitä juuri kijoitin, olet pelannut PoGoa viime aikoina. 
 
 
Kolmetuhattakolmesataakuusikymmentäseitsemän kilometriä ja seitsemän sataa metriä olen kantanut puhelinta mukanani bitti örkkejä nappaillen.

 
Niistä yhdeksäntuhattakaksisataakolmekymmentäviisi on jäänyt kiinni.

 
Tuhatkolmesataaviisitoista niistä on kehittynyt seuraaviin muotoihin.

 
Sinä aikana munista on kuoriutunut tuhatsataneljäkymmentäkaksi uutta otusta.

 
PokéStoppeja siinä talsiessa on tullut pyöräyteltyä huimat seitsemäntuhattakaksisataaviisikymmentäkahdeksan.

 
Ja jos vielä joskus kartoin saleja kuin ruttoa nyt niitä on puolustettu kolmetuhattakaksisataaseitsemänkymmentäneljä tuntia. Palkintona siitä parit paidat.

 
Marjoja samaisille puolustajille on syötetty kaksituhattaneljäsataakolmekymmentäseitsemän kappaletta.

 
Uutukaisimmasta tehtäviin erikoistuneesta mitallista on raapaistu haaviin vasta sataviisikymmentäviisi tehtävää.

 
Reidejä tahkottu satakolmetoista. Ei mitenkään ylimaalisen paljoa, mutta jokunen kuitenkin.

 
Siihen vielä päälle seitsemänkymmnetäyhdeksä legendaarista monsteria.

 
 
Yleensä pyrin siipeilemään ja puolustamaan saleja joissa on tilaa ja joku muu on tehnyt työt 😰 Mutta seitsemänsataakahdeksankymmentäkolme. Tätä mitalia olisi tarkoitus pyrkiä kultaa kohden kehittämään.

 
Jaaa vain yksi Unown.

 
 
 
Muista mitaleista muut kultiaisa paitsi Lohikäärmeen Kesyttäjä

 
Josta puuttuu vielä 67 munasta kuoriutuvaa Dratinia
 
 
Pokédxin osalta tilanne on tämä. Kolmesataakuusikymmentäkaksi on napattu ja kolmesataakuusikymmentäkahdeksan on nähty.
Pari paikkaa tulee toivon mukaan pian täyttymään..
 
 
Articuno tulevana perjantaina
 
 
ja Chimecho joskus.
 
 
Top 12 pitää sisällään tällaisen joukkion. Vahvinta Tyranitartani en pysty enää vahventamaan numerorivi neuroosini takia, mutta ehkä tuleva Tyrreni on jo syntyessään edeltäjäänsä vahvempi.
 
 
Tässä jokin aika sitten uuden tehtävä ominaisuuden myötä myyttinen Mew tuli vihdoin saatavilla, Sen yhyttämine oli mukavaa vaihtelua erinäisine tehtävineen ja odotankin jo innolla milloin Celebi vapautetaan maailmalle..... ilmeisesti joskus heinäkuun puolella.

 
Mewn kaverina pällistelee jo kuusi Mewtwota.... ja ensiviikolla olen taas menossa yhtä yrittämään. Olen pahoillani jos jonkun on vaikea tai mahdoton saada Mewtwota kokoelmiinsa, itselle siitä on kehittynyt jo vähän koominenkin tapaus. Jos voisin, antaisin omistani.
 




 

Erilaisia kivasti kimaltelevia värivirheellisiä möttiäisiäkin on jokunen jo kerääntynyt. Suurin osa yhteisö päivien antia, joten en hirveän suurta arvoa niille viitsi antaa. Sattumalta saadut Shuppet, Mightyhyeena ja Gyarados sen sijaan... ainiin ja Omanyte jonka löysin tänään.
 

 



Isketään vielä mukaan maaginen Machamp joukkioni ja paholaisen riivaamat pikkuepelit niin homma alkaa olla paketissa.
 
Kyllä vähän jo odottelisin neljännen generaation saapumista ja voipi olla, että se loppu kesän puolella niskaamme pärähtää. Sitä ennen Alolat ja aurinkoa pintaan.....o.O
 
 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Viimeinen Moni!

Yhdeksän kuukautta.

1361,6 käveltyä kilometriä

2479 napattua Pokémonia

2046 pyöräytettyä PokéStoppia

ja
443 kuoriutunutta munaa

myöhemmin onnistuin siinä missä hätäisimmät onnistuivat jo parissa viikossa.




Viimeiseksi 1st gen Moniksi valikoitui lukuisten mutkien kautta lopulta Hitmonlee.



Täyttä 152 otusta tulen tuskin koskaan saamaa. Jos legendaariset linnut ja MewMewtwo joskus peliin päätyvät niiden nappaamiseen ehkä on mahdollisuudet, mutta Amerikan Tauros, Australian Kangaskhan ja Japanin Farfetch´t jäävät luultavasti saamatta.
Mutta tällä hetkellä omalla elinalueellani saatavissa olevat ensimmäisen aallon otukset on nyt paketissa.







Pokémonien puolesta suomi nyt on vähän mitä on. Hyvä tuuri saa käydä jos tuolta pihalta todella jotain onnistuu löytämään. Mutta ajan kanssa ja erinäisten onnenkantamoisten kautta viimeinenkin Pokémon saatiin olosuhteista huolimatta haavitettua. Joidenkin kanssa sai tehdä hiukan enemmän töitä kun taas toisia ei voinut muuta kuin odottaa tulevaksi, kuoriutuvan hyvällä tuurilla munasta tai pesiytyvät lähimetsään. Ilman onnekkaita sattumia moni Pokémon olisi edelleen saamatta.
Hirveästi en kuitenkaan koti nurkiltani joutunut liikuskelemaan. Hämeenlinnalle kiitos Blastoisesta ja Kanariansaarille Gyaradoksesta, mutta muuten ehkä isoin käsi lähimetsikölle


Mutta tarkoittaako tämä, että PokémonGo on nyt ohi?
Ehei, toisen generaation otuksista puuttuu vielä pari... tarkka lukumäärä hiukan hakusessa... Sen kasaan saaminen ei kuitenkaan tule viemään läheskään niin paljoa aikaa kuin ensimmäisen. Pari hankalampaa tapausta saattaa mukana olla, mutta jos ensimmäiset otukset sai kerättyä niin kyllä nyt pari puuttuvaa kakkossarjalaistakin pitäisi onnistua.