Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pokémon Go 2nd Generation. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pokémon Go 2nd Generation. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. lokakuuta 2017

Pokémon Go Mewtwo ja 3. generaatio

Pokémon Go ussa on hetkensä. Viime aikoina on ollut hiukan hiljaisempaa... aika pitkään. Kuitenkin kuulun niihin pelaajiin jolle PoGo on ollut osa arkea siitä asti kun se ilmestyi ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sitkeä yrittäminen näköjään palkitaan.


En koskaan uskonut saavani kutsua yhtään mihinkään. Tilastollisesti jaksan "raidata" ehkä kerran kuukaudessa. Näin kuitenkin kävi, että kun keskiviikko aamuna erehdyin PoGon aukaisemaan oheinen ilmoitus pärähti näkyville. Onneksi olkoon! En muista milloin, jos ikinä olen kyseisessä paikassa otellut mutta hei kuka niitä laskee.


Eniten epäilyksiä aiheutti osallistuja määrä. Onkohan siellä kuitenkaan ketään? Vain noin 80 ihmistä oli jaksanut vääntäytyä paikalle. Eli oli meitä jokunen. Lapsia ja aikuisia aika tasajaolla.
Mewtwo oli omasta mielestäni turhan helppo, puoli minuuttia niin kaveri oli kanveesissa ja kultainen vadelma sai sen niin haltijoihinsa, että raukka jäi kolmanteen palloon satimeen. Kaiken sen odotuksen ja hypetyksen ja ryhmäytymisen jälkeen kokemus oli vähän tulin, näin ja voitin... Mutta ei parane valittaa ihan tyytyväinen olen Mewtwohuni. Enkä usko, että kovinkaan pian uudestaan pääsen samaa kokemaan.


Ja kun Mewtwosta oli juuri ja juuri selvitty pamahti Halloween eventti kolmannen genin kummituksineen suoraan niskaan. Kaikki se spekulointi kolmannen genin tulemisesta. Jouluksi tulee! Eiku ensi kevääksi. Ehkä kuun lopulla, parin viikon päästä. Halloweenin aikana. EI! Se tuli tänään.
Tai ainakin hyvin pieni osa siitä.... joka tuli laitettua pakettiin puolessa tunnissa... onneksi on vielä 12 päivää eventtiä jäljellä.

 
 
 
 
 
 
 
 
Jos joku on aiemmin Pokémon aiheista horinaani ehtinyt lukemaan. Tietämykseni on rajoittunut ensimmäiseen generaatioon... joka on ollut minulle se ainut oikea ja blaablaablaa.... Toisesta genistä oli aikoinaan hyvin pieni käry, että mitä se pitää sisällään. Nyttemmin se on otettu täysin omakseen PoGon myötä ja näin tulee käymään myös kolmannelle generaatiolle. Hirveän hyvin en ole kartalla monenkirjavista otuksista ja moni musta silhuetti tulee olemaan täysi arvoitus ennen kuin pääsen itse paikanpäälle toteamaan mistä möröstä on kyse.
Halloweenin kummitus kuusikko jäi aika nopeasti mieleen jo ennen kuin yhtäkään oli ehtinyt löytää, mutta loput 129 saattavat sisältää jokusen melko tuntemattomana pitkään pysyttelevän yksilön.
 
Joskus harhaisena kuvittelin, että PoGon pelaamiseni hiipuu tulevien genien myötä. Kun en tiedä muista ja ne ovat niin kummallisia...ne muut.. ja... ja lapsuus.
Ja kakat! Se ei ole muuttunut siitä yhtään mihinkään. Kakkos geni painettiin läpi ihan samalla raivolla kuin ensimmäinenkin ja nyt nurkan takana siintävä kolmas generaatio on jotain uutta ja odotettavaa. Jotain tuntematonta johon voi tutustua.
Sillä niin se vain on. En koskaan lapsena tutustunut muihin geneihin, juurruin ensimmäiseen enkä uskaltanut innostua uusista. Nyt kun katselen kaikkia kolmea tullutta ja tulevaa... Eivät ne niin hirveästi toisistaan poikkea.
 
 

 
Ainiin, Halloweenin kunniaksi jälleen myös yksi hatutettu Pikachu... Onkohan Niantic vielä ihan tosissaan hattujensa kanssa vai onko kyse jo enemmänkin vitsistä.....
 
 
Hyvää, tulevaa, Halloweenia kaikille!
 


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Pokémon Go! Valmis! Done! Finito! The End?!

Siinä se. Olen valmis. Kaikki ensimmäisen ja toisen genen Pokémonit on pallotettu. En laske mukaan Unown'eja enkä legendaarisia sillä niiden saaminen tuntuu tällä hetkellä melko mahdottomalta.

 
 
Ampharos oli viimeinen otus jonka tarvitsin, sen saadakseni tuli käveltyä hiukan yli sata kilometriä. Tällä hetkellä käynnissä oleva eventti helpotti kummasti viimeisen kahdenkymmenen namin saantia, muuten matkaa olisi ollut vielä jäljellä noin kaksisataa pitkää kilometriä.
 
 
Niukasti yli vuosi projektiin meni. 17.07.2016 aloitin Pokémonien metsästyksen ja tällä päivämäärällä 26.07.2017 olen viimeisen otukseni napannut... Unohtakaamme Unown...
En oikein tiedä mitä minulla on vielä pelin puolesta jäljellä? Ehkä vain jään odottamaan kolmannen generaation peliin vyörymistä.... en tiedä kuinka pitkä odotukseni on, toiveikkaimmat uskoivat niiden ilmestyvän tänä kesänä. Näin ei tule tapahtumaan.... Ehkä sitten ensi kesänä, mutta ei nyt.
 
Pókemon Go tulee kulkemaan taskussa mukana kuten tähänkin asti, mutta pallojen heittely tulee olemaan todella vähäistä. En kerää otuksia juurikaan saadakseni kokemuspisteitä. En kaipaa yhtään enempää otuksia varastooni. Yksi riittää.
En odota enää mahdollisuutta vaihtaa. Minun kannaltani oivallisia kauppoja ei oikein enää ole. Voin toki vaihtaa Corsolan Unown`viin tai Legendaarisiin. En kuitenkaan usko, että kenenkään Corsolan tarve on niin suuri jotta tähän kauppaan tarttuisi.
 


 
Pokémon Go on vuoden varrella muuttunut paljon siitä raakileesta joka se alussa oli. En vain ole vielä osannut oikein päättää ovatko muutokset olleet kannaltani positiivisia. Vaikka olen jo moneen otteeseen maininnut Legendaaristen monien saannin olevan tällä hetkellä mahdotonta, ne kuitenkin ovat satavilla.. Tai kaksi on. Lugia sekä Articuno... Moltres ja Zapdos tulevat seuraavan kahden viikon aikana saataville. Siinä missä moni varmasti hyppii seinille odotuksen ollessa viimein ohi... tai pidättäytyneenä suomalaisena iloitsee hiljaa sisäisesti.... Minä oikeastaan vain kohautan olkiani. Meh.
 

 
 
Tänään tuli tuhlattua jokunen tunti ja  yksi euro Articunon toivossa. Ei onnistanut. Väkeä oli liian vähän. Alue jolta legendaarisia otuksia voi bongata on aivan liian pieni. En tiedä kuinka suuri koti kuntani Pokémon Go ryhmittymä on. On meillä sentään omankylän Go tubettaja ja gymit tuntuvat kaatuvan melko tiuhaan tahtiin, että kyllä tuolla tuota Pokémon porukkaa tuntuu liikuskelevan. Se, että tarpeeksi suuri osa harhautuisi samaan kaupungin osaan onkin sitten toinen tarina. Keskustassa olisi varmasti väkeä, mutta hiukankin syrjemmällä toivo alkaa tekemään hidasta kuolemaa.
 
Toinen ongelmani on kiinnostukseni puute gymejä kohtaan. En tuntenut sitä pelin alku aikoina, enkä oikein vieläkään. Myönnän, että nyt se on hiukan kasvanut, koska oman otuksen gymille saanti on huomattavasti helpottunut. Mutten edelleenkään ole innostunut seisoskelemaan juuri missään julkisella paikalla näpyttelemässä kännykkäni näyttöä. Tämä vaikuttaa suuresti intooni havitella legendaarisia lintuja omiin kokoelmiini... ei sillä, että yksin tai kaksin niille edes pärjäisin.
Toiseksi minulla ei ole enää gymien suhteen tarpeita. En tee kolikoilla mitään, enkä näe syytä näpyttää luuriani saadakseni otuksia jotka minulla jo on.
En koskaan ole oikein päässyt mukaan CP, IV, sun muu kuka on parempi mitäkin vastaan milläkin iskuilla intoiluun. Minulle PoGo on aina vain ollut Gotta catch em all! ja nyt olen sen tehnyt.
Mitä seuraavaksi? O.o




maanantai 13. maaliskuuta 2017

Pitäisiköhän sitä lopettaa?

Pokémon Go on taantunut. Kuukausia odotin, että toinen generaatio ilmestyisi, jotta ulkona olisi taas uutta ihmeteltävää. Aikansa sitä kesti, ehkä ensimmäisen viikon. Nyt PoGo on palannut samaan masentavaan Pidgeytä ja Rattataa tursuavaan todellisuuteensa.  Ainoana eronaan se, että vanhojen inhokkien seurana möllöttää nyt myös Natut ja Sentretit. Ja siinä se.

 
 
Nearby listani näyttää suurimmaksi osaksi tältä. Mitään syytä ei ole lähteä kyseisiä otuksia hakemaan. En oikein edes ymmärrä miksi Rattata ja Pidgeyt pitää näkyä Nearbyn jo valmiiksi rajoittuneessa tutkaimessa. Uuu, Rattata lähdempä hakemaan. Tarvitsenkin kovasti niiden nameja.
Tässä pari päivää sitten satuin löytämään vahingossa Misdreavuksen, se oli paras havainto viimeiseen viikkoon. Kaikki muut päivät. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.
 
 
 
PoGossa on edelleen sama ongelma kuin aivan alkuaikoinakin. Vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka paljon, mutta niiden sijasta on tyydytty spämmäämään samoja 5-10 otusta yhä uudestaan ja uudestaan mihin ikinä menenkin. Okei, noin 5000 kilometriä etelään päin enkä nähnyt ainuttakaan edellä mainituista.
 
 
Ei sillä, ettenkö olisi löytänyt uusia ja jänniä otuksia. Olen toki.
 




 
 
Reilusti yli puolet toisen genen ökkömönkiäisistä on tullut pallotettua. Mutta se tapahtui oikeastaan jo ensimmäisen viikon aikana kun toinen gene oli julkaistu. Nyt maailma on vaisuuntunut. Otukset joita silloin näkyi ovat kadonneet eikä ennen näkemättömiäkään ole näkynyt.
 
 
Otetaan esimerkiksi Hoppip ja Teddiursa joita näky ensimmäisinä päivinä. Sen jälkeen, ei ainuttakaan.
 

 

 
Toinen asia joka on pikkuhiljaa alkanut jäytämään on odotetut evoluutio tavarat joilla tietyt 1. genen otukset pystyy kehittämään 2. genen evoluutioksi. Olen pyörittänyt satoja pokestoppeja enkä ole saanut ainuttakaan kehitystavaraa. Jälleen ensimmäisinä päivinä sain kaksi samaa kruunukiveä joista toisen avulla Slowpokesta muotoutui Slowknig. Sen jälkeen ei mitään. Se on kovin turhauttavaa, tuntuu täysin turhalta pyöritellä stoppeja.... joita muutenkin on lähistöllä todella vähän, vaikka mahdollisia stoppi kandidaatteja olisi enemmänkin tarjolla..... kun niistä ei ikinä tule mitään. Reppuni on jo täynnä palloja ja marjoja joita en tarvitse ja joita on välillä poistettava jotta tila riittäisi.
 
 

 
En jaksa enää valittaa munista joista edelleen tulee Drowzee vaikka toisen genenkin vaihtoehtoja olisi rutkasti tarjolla.
En tiedä miksi se tuntuu olevan Niaticille niin mahdoton asia pitää peli pelaaja ystävällisenä. Mutta niin vain tuntuu olevan. En kuulunut niihin pelaajiin joka olisi jossain vaiheessa pelin ääreltä kadonnut ja joka olisi täytynyt toisen generaation voimin houkutella takaisin pelaamaan. Mutta jos olisin kuulunut paluuni ei olisi kestänyt kovinkaan pitkään.
 
 
Kai se on vain tyydyttävä odottamaan pääsiäistä ja toivottava jotain huimaa spektaakkelia kuten pupukorvainen Pikachu.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Corsola

Suomi. Tämä ankea ja kylmä maa.
Viikko ulkomailla ja ehtii jo unohtaa miltä puolenasteen pakkanen tuntuu.
On myös hyvin ankeaa huomata kuinka nihilistinen oman asun ympäristön Pokémon tarjonta on.
Etelän lämmössä näkyi silmänkantamattomiin Magicarpeja, Totodilejä, Dratineja, Omanytejä ja jokunen Digletti. Mitään edellä mainituista en voi sanoa juurikaan koto suomesta löytäneeni. Täällä minua odotti surullisen tutut Pidgeyt, Rattatat ja Spearowt

Erityinen tavoite etelän reissun aikana oli napata otus joka on saatavilla vain päiväntasaajan tuoltapuolen.



 
Jos en huomioi Mr. Mimeä jonak jokainen eurooppalainen kykenee vaivatta löytämään. On korsola ainut "maanosa"kohtainen otus jonka omistan ja jonka hyvin suurella todennäköisyydellä tulen koskaan omistamaan.




Corsoloita tuli jokunen takataskuun napattua. Ihan siltäkin varalta mikäli sikäli joskus saisimme pitkään odotetun mahdollisuuden vaihtaa otuksiamme. Corsola voi olla silloin aika kovaa valuuttaa.
 



 Corsola on hieno esimerkki hyvin pienestä asiasta joka tuottaa hyvin suurta tyytyväisyyttä. Minulla on edes yksi Pokémoneista joita kaikki eivät välttämättä tule ikinä löytämään ja jota en itsekkään koskaan ikinä olisi kotinurkistani saanut napattua.



 Corsola ei toki ollut ainut mitä matkalta laikukkaan rusketuksen lisäksi jäi käteen. Kuten jo alussa mainitsin Totodile oli toinen otus jota putkahteli aina silloin tällöin kuin sieniä sateella, myös sinertevän krokotiilin toinen muoto Croconaw saatiin pariin otteeseen satimeen joten olen enää noin kahdeksan namin päässä toista muotoakin isommasta sinisestä krokotiilistä Ferali ??? cart O.o.... Jonka koti nurkkia koluamalla olisin ehkä saavuttanut joskus kahden vuoden kuluttua.

Mainittakoon myös, että sain vihdoin ja viimein Gyaradoksen (kuvaa ei saatavilla)
Minulta meni miltei kahdeksan kuukautta kerätä 280 Magicarp namia ja alle viikko........ no realistisesti ehkä jokunen tunti on lähempänä totuutta.... loppujen 120 namin keräämiseen.

Jos löytämästäni 10km munasta olisi kuoriutunut Hitmonlee... joka ei enää edes voi munasta kuoriutua.... olisin saanut ensimmäisen generaation pakettiin. Mutta koska tuuri ei voi ylittää olemassa olevia rajoitteita jäi Hitmonlee tälläkertaa vielä saamatta.
Sitä odotellessa jahti jatkuu entiseen malliin.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Pokemon GO! Toinen Generaatio! Vihdoin täällä!

 
 
Tässä kun perjantai aamuna heräilin ja vilkaisin Pokemon Gota tarkistaakseni näkyisikö sinä aamuna mitään sen kummempaa. Yllätys oli suuri kun tavanomaisten Pidgey Rattata Spearow kolmikon sijasta nearby olikin täynnä mustia silhuetteja.
 
 
 
Joitakin tunteja myöhemmin sitä viipotettiin pitkin kaupungin katua uusia otuksia etsimässä. Vaikka tähän asti olen ollut sitä mieltä ettei seuraava generaatio saa miulta osakseen samanlaista intoa kuin ensimmäinen, kummasti sitä kuitenkin jaksoi innostua jokaisesta uudesta otuksesta joka sattui tutkassa näkymään.

 
 
Varsinkin eilen toisen aallon monit tuntuivat vallanneet maailman. Ensimmäisen aallon otuksia ei juurikaan näkynyt ja otusten ilmestyvyys tuntui olevan hiukan tavallista suurempaa.
Tänään tilanne tuntui jo hiukan rauhoittuneen tavanomaista Pidgey Rattata Spearow kolminaisuuttakin näkyi tututtuun tapaan.
 



 
 
Hiukan uusista Pokémoneista huolimatta päädyin kummastelemaan sitä kuinka usein otusten kehittyneempiäkin muotoja tuntui vastaan lyllertävän. Itse kun kuulun siihen koulukuntaan, että en ole kiinnostunut ottelemaan gymeillä. Kymmenen kolikon houkutin ei ole tarpeeksi suuri jotta olisin valmis näkemään sen vaivan. Tavoitteeni on pää asiassa vain kerätä ne kaikki.... minkä kannalta kehittyneemmätkin muodot ovat plussaa. Mutta hiukan hassua sinällään kun en oikein näe mitään syytä kerätä enää Lebyba, Swinud, Sentret + paria muuta möttiäistä joiden toisen muodon jo löysin.
 

 
 
Myös uusien Eeveelutioneiden Espeonin ja Umbreonin haltuunotto oli mielestäni hiukan turhan helppoa saman tapaista nimikikkaa käyttäen kuin edellistenkin Flareonin, Jolteonin ja Vaporeonin kohdalla.
 

 
 
Mutta tätä nyt on odotettu sen verran pitkään, että ininät sikseen. Alkuaikojen Pokémonien etsinnän riemu on hiukan päässyt palautumaan ja joudun luultavasti pyörtämään suurimman osan puheistani. Kuten, etten muka laittaisi uuden generaation otusta kävely kaverikseni. Kunhan saan Charizardin, josta yllättäen uupuu enää 15 namia, päädyn valitsemaan seuralaisekseni luultavasti jonkin uuden otuksen. Sillä ensimmäisen generaation kaveri vaihtoehto olisi Magicarp joka kaipailee vielä 200 namia tullakseen Gyaradokseksi...... Joten, en vain innostu Gyaradoksesta niin paljoa, että sen tekisin.
 
 
 
Toinen puuttuva ensimmäisen aallon otus oli vielä hetkisitten Omastar. Onneksi ehdin napata sen pois alta juuri päivää ennen toisen generaation niskaan rymähtämistä.
 


 
 
Mitään räjähdysmäisen häikäisevää emme ole vielä sattuneet nappaamaan. Skarmory on pari kertaa tutkassa näkynyt, mutta molemmilla kerroilla olimme liian kaukana ja laiskoja lähteäksemme sitä etsimään.
 
 
 
 
Kuten kaikki tietävät osalla ensimmäisen aallon otuksista on kehitysmuoto toisessa aallossa, mutta suurimpaan osaa erinäisiä evoluutioita tarvitaan jokin vaihtoehtoisista evoluutio itemeistä. Kyseisiä esineitä tuntuu olevan todella haastavaa löytää. Eikä omalle kohdalle ole vielä ainuttakaan osunut.
 
Onneksi toisen generaation kehityskaari on vasta aluillaan ja vasta pieni osa otuksista on jäänyt haaviin joten eiköhän tässä vielä ehdi PokeStoppeja pyörittelemään ennen täydellistä Pokedexiä.