Shining Legends Super Premium Collection

Vuosi on saatu kohta pakettiin. Enkä hirveästi ole viimeaikoina blogini parissa puuhastellut. Tämäkin Pokémon aiheinen postaus on lojunut pölyttymässä jo jokusen kuukauden. Mutta nyt näin vuoden lopuksi se on enemmänkin kuin osuva.

Noin vuosi sitten ilmestyi yhteä suurin sanoin nimetty Mew & Mewtwo laatikko. Tänä vuonna paalupaikan sai Ho-oh ja Shining Legends joka settinä on tarkoitettu olevan uusinta versio vuosia sitten ilmestyneistä Neo sarjoihin kuuluneista Shining korteista.

Kyseisen laatikon saaminen suomeen osoittautui jälleen hiukan nihkeäksi. Aiemmin niin luotettavaksi osoittautunut amerikkalainen verkkokauppa oli todennut, että ulkomaille postitettavien pakettien postikulut ovat tästä lähtien kuusikymmentä euroa joten hetken näytti siltä, että nyt kyllä jää Ho-Ohit saamatta, onni kuitenkin kääntyi ja laatikko löytyi kuin löytyikin suomen puolelta. Usein kuitenkin pohdin kannattaako kyseisiä keräily laatikoita havitella, sillä se on täysin tuurista kiinni onko ostos onnistunut vai ei. Ja viime aikoina tuurini ei ole boosterien kohdalla kovinkaan kaksinen ollut.

Boxin mukana tulevien korttien lisäksi mukaan kuuluu tietenkin kymmenen Shining Legends boosteria, joita ei käsittääkseni myydä yksittäin vain vain osana jotakin editionin laatikkoa. Kymmenestä korttipaketista voisi jo odottaakkin jotain. Niillä rajoilla mentiin.

Raichut onnistuivat pelastamaan päivän ja sentään yksi Shining Rayquaza.... onneksi tuota nimeä ei tarvinnut ulkomuistista kirjoittaa..

Laatikon mukana tuli myös pieni vihkonen jossa esiteltiin alkuperäiset Shining kortit joita itsekin olen aina silloin tällöin haaveillut havittelevani. En kuitenkaan edelleenkään ainuttakaan omista, mikä sinänsä on hiukan harmi. Tehtävä ei suinkaan olisi mahdoton, en vain ole saanut aikaiseksi koska ajatukseni ovat olleet toisaalla.
Olen todennut, että olen liian paljon harhautunut uusien tuttavuuksien perään. Sun&Moon, Generations, Evolutions... viimeiset puolitoista vuotta prioriteettini on ollut enemmän uudessa kuin vanhassa. Niissä mitä aluksi aloin keräämään. Otin asiakseni kerätä kaikki ensimmäisen generaation aikaiset Pokémonit ja sen tein. Joten nyt otan asiakseni, päämääräksi vuodella 2018, että kerään jokaisen alkuperäisen Shining kortin. Se vaatii aikaa, en pysty siihen hetkessä...tai pystyn mutten viitsi.. Mutta vuosi. Vuosi on riittävän pitkä aika tavoitteen toteuttamiseksi.
Tarvitsisin kylläkin myös parit uudet kansiot.....😰

Elämän simulointia

Alussa ei ollut mitään. Sitten päätin luoda parit ukkelit.
Sims peli sarja on kulkenut mukanani lapsuudesta asti. Joskus ala-aste aikoina muistan sitä silloisen kaverini kanssa tietokoneella pelailleen. Myöhäisellä konsolikautenani koin Sims 2sen Ps2:lla, ja Sims 3/Petsin Ps3:lla sitten tuli tauko ja pitkä odotus. Siinä missä Sims 4:sta on jo vuosia sitten päässyt koneella pelaamaan saapui se PS4:lle vasta tässä jokin aika sitten.

Siinä mielessä Simin odotus ei ollut mitenkään turhan pitkä. Sims on sillä tavalla erilainen peli. Ei sitä mitenkään riemusta kiljuen malttamattomana osaa odottaa, on vain kivaa kun sekin on olemassa.
Siinä missä pidän Bloodbornen ja Dark Soulin haasteista, Skyrimin ja Fallouttien maailmojen tutkimisesta. Sims edustaa täysin vastakkaista päätä peleissä joista pidän, pitkäjänteisestä näpertelystä ja omien tarinoiden luomisesta.

Vaikka Simis usein arkistoidaankin juurikin elämäsimulaattori nimikkeen alle, minusta osuvampi ilmaisu olisi jumalsimulaattori. Sims maailma on muurahaiskeko ja pelaaja jättiläinen sohimassa sitä koivun oksalla. Simeillä ei hirveästi ole valtaa omasta elämästään, saati edes omaa tahtoa. Mikä useimmiten tuntuu olevan haitaksi. Autonomisuus ei ole Simien vahvimpia osa-alueita... eikä kyllä oikein sääntöjenkään totteleminen.

Simin siirtyminen uudensukupolven konsoleille ei mielestäni ole tuottanut mitään huimia muutoksia. Peli tuntuu usein jumittavan paikallaan, varsinkin jos aikaa erehtyy turhan paljon manipuloimaan. Usein onnettomien opetuslasteni ajatuksen juoksu katkeaa ja he pysähtyvät ruokalautanen kädessään tuijottamaan tyhjyyteen vai hetken kuluttua päättääkseen että eipä tässä nälkä ollutkaan ja että lautasen paikka on lattialla. Lähdempä tästä katsomaan tvtä.
Tietokone ja älypuhelin tuntuvat olevan modernia aikakautta mukaillen suurimmat huomion viejät myös Simeillä. Puhelintaan kyllä muistaa alkaa räpylöimään vaikka keskellä autoväylää ja unohtaa siinä samalla pari akuutimpaa asiaa kuten nälän ja väsymyksen.
Usein myös löydän luomiani aikuisia ihmisiä kärvistelemästä ja polkemasta jalkaa kun oma ymmärrys ei ole osannut ohjata WC:een asti
Ja mikäli sikäli kuvittelisit, että olisi kovinkin näppärää ohjelmoida Simit touhuamaan tarpeellisia askareita autenttisissa aikajaksoissa, se on turhaa. Hetkeksikin kun silmä välttää on Simi kuin Simi unohtanut omat ohjelmointinsa ja päätynyt tekemään jotain aivan muuta. Kuten jälleen katsomaan tvtä ruoanlaiton sijasta.

Lukuisista ongelmista huolimatta Sims 4 on hyvä peli. Ainakin minulle sopiva. Ongelmat ovat enemmänkin osa sitä kuin haitta. Ainakaan sellainen haitta joka veisi huomion turhan paljon itse asiasta.

Kuten kuvista on huomattavissa. Päädyin ensimmäisenä kokeilunani luomaan kahdeksan henkisen poppoon täysin sattuman varaisia toisilleen melko tuntemattomia Simejä ja asuttamaan heidät saman katon alle. Yhteiselo on suurimmilta osin sujunut suht rauhallisissa merkeissä, mutta itse olen alkanut punomaan suunnitelmaa parin hiukan mielenkiinnottomamman yksilön päänmenoksi. Sitä paitsi kahdeksan hengen talouden edesottamusten vahtiminen ja kaikkien tyytyväisenä pitäminen on välillä todella hankalaa. Siksi olenkin usein pyrkinyt keskittymään pariin parhaimpaan yksilööni ja suunnitellut heille mielessäni elämänkaaren jota pikkuhiljaa ollaan laittamassa täytäntöön.