Vuosikatsaus

Minua on nyt jo jonkin aikaa patisteltu blogini pariin, mutta turinoinnin aiheet ovat olleet hiukan kiven alla... vai liekö vain mielikuvituksen puutetta.

Nyt kuitenkin sain itsestäni sen verran irti, että keksin katsahtaa jälleen menneeseen.

 

Hiukan yli vuosi sitten blogini sivuille ilmestyi tällainen kuva ns. kokoelmastani. Yhdeksän keräily versiota oli silloin ihan kiitettävä saavutus. Nyt kesäkuun 11. päivänä vuonna 2016 kokoelmani näyttää kutakuinkin tältä.

Olisin halunnut ottaa kuvaan mukaan erinäistä irtaimistoa, kuten Bloodbornen ja Fallout 4:n läpikävely oppaat sekä Dark Soul 3 taidekirjan.....ja ehkä jopa sen muoviukkelin joka on lyötänyt paikkansa avovaimoni Monster High nukke kokoelman rinnalta.. Mutta kuten jo nyt voimme huomata kuvan tila ei meinannut riittää edes alkuperäisille kuvauksen kohteille.

Yhdeksästä ollaan noustu neljääntoista, eli voittoa on tullut viiden version verran. Osa vanhempaa osa uudempaa polvea edustaen.

Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että joukkoon on liittynyt myös alkuperäinen Dark Souls Limited Edition, josta en ole tehnyt erillistä blogipäivitystä. En usko, että minulla olisi mitään uutta sanottavaa Souleista...ehkä se kuinka vanhalta ensimmäinen Souli tuntui kun sitä tässä päivänä eräänä kokeilin. Mutta muuten tämä peli sarja on aika pitkälti minun osaltani paketissa.

Myönnettäköön, että osa kuvien laatikoista on hankittu vain ja ainoastaan kokoelmaan kartuttamaan ja siksi kun ne ovat olleet halpoja. Borderlands ja Resistance ovat juurikin tätä kastia.... Ehkä jopa Bioshock Infinite keikkuu tällä rajalla. Far Cry 2 ja Risen taas on hankittu enemmän siksi, että en koe niiden olevan kovin yleisiä...voin olla väärässä, en tiedä, mutta oma tuntumani on tämä. Ne kuitenkin ovat herättäneet halun niiden hankintaan.

Suurin osa kirjavasta joukosta on kuitenkin ylitse muiden ja hankittu juurikin rakkaudesta peliin. Erityisen tyytyväinen olen Fallout 3 keräily versioon jonka hankkimiseen kului miltei vuosikymmen. Sitä kannatti odottaa, toisin kuin 4. osan muovikuutiota.

En tiedä mihin mielenkiintoni kohdistuu seuraavaksi. En usko, että tällä vuodella on uutuuksiensa puolesta hirveästi tarjottavaa, ellei Final Fantasy XV pääse yllättämään.
Dark Souls II:n version haluaisin kokoelmani jatkoksi, sillä se on ainut puuttuva pala tästä trilogiasta. Fallout New Vegas on myös yksilö jonka hankintaa harkitsisin jos hinta olisi sopiva.
PS4:n puolelta taasen Watchdogs:n keräilyboksi saattaisi päätyä omistukseeni.... vaikka se muoviukkelin sisältääkin... sillä käytetyn laatikon hinta tuntuu pyörivän siinä 20€ hujakoilla.

Vuoden päästä ehkä nähdään mikä peli on liittynyt joukon jatkoksi.

Fallout 4 loppukatsaus

Jokunen hetki on jo ehtinyt vierähtää sitten Falloutin ilmestymisestä ja olen saavuttanut pisteen, jossa tarina kaikkine käänteineen on saatu päätökseen ja säteilyn kyllästämää joutomaata on jonkin verran ehtinyt tutkimaan. Joten voin hyvillä mielin antaa lopullisen mielipiteeni kyseisestä pelistä.
Mikäli et halua minkäänlaisia spoilauksia ja olet eksynyt tätä tekstiä lukemaan nyt on hyvä hetki perääntyä.

Jotkin ensivaikutelman mielipiteeni ovat muuttuneet, mutta olen myös löytänyt paljon uutta....mistä en niin hirveästi pitänyt. Uudet zombimaiset ghoulit ovat saaneet hyväksyntäni. Pidemmän päälle ne ovat onnistuneet aiheuttamaan pientä vainoharhaista pelkoa.... ja rasittavuutta rynniessään laumana kimppuun. Lisäksi erilaiset variaatiot (joista yhtä en ole vielä edes kohdannut) nälkiintyneestä syöpäiseen ghouliin ovat olleet positiivinen lisä.

Toinen ilon aihe, johon en ensimmäisessä arviossani ehtinyt edes paneutua on..... suomenkielinen sana vastine pakeni mielestäni.... kutsukaamme niitä siis settlementeiksi. Siis oman asutuksen, kylän kyhääminen. Kyseinen ominaisuus tuntuu välillä vähän päälle liimatulta ja sen olemassa olon voi tyystin unohtaa, mutta itse olen onnistunut pitämään tällaisesta pienestä Simsmäisestä rakentelusta joka toimii hyvänä vastapainona kaikella muulle mitä pelillä on tarjota. Tauko kaiken toiminnan keskeltä.

Kolmantena mainittakoon matkakumppanit joihin pelin aikana tulee törmättyä. Edellisissä Fallouteissa on pahemmin perustanut kumppaneista, usein he olivat vain rasite, este, hidaste, joka ennen pitkään onnistui tappamaan itsensä. Nyt matkakumppanin ottaa mielellään mukaan vaikkei hahmojen tekoäly ole juurikaan sitten viime näkemän parantunut, edelleen oven suut tukitaan tai komentoja jätetään noudattamatta, toljotetaan vierestä kun toveria taotaan hengiltä. Mutta se on pientä, en anneta sen häiritä Toverit tuovat hyvän lisän, mukavaa piristystä omille tutkimusmatkoille. Vaikka on olekaan pahemmin tutustunut kuin heistä yhteen.

Strong hate humans! But Human is good!

Olikohan minulla vielä jotain mukavaa sanottavaa? O.o Eipä tainnut olla, joten siirtykäämme siis asioihin joista en niinkään innostunut.
Viimeksi taisin sanoa, että Fallout 4 tarina saattaa olla parempi kuin edeltävien. Itse koen olleeni tässä väärässä. Loppua kohden tarina menee vähän mitään sanomattomaksi. Minkä polun ikinä valitsetkaan, neljästä mahdollisesta ryhmittymästä joiden kanssa toimia, lopputulos on melkolailla sama. Periaatteella vain yksi voi voittaa.
Itselle tämä aiheutti suunnatonta epävarmuutta siitä mitä kannattaisi tehdä, kenen puoleen kääntyä, mitä jää kokematta jos teen näin, mitä tapahtuu. Ehkä otan pelin turhan vakavasti, mutta olisin toivonut vähän laajempaa kokonaisuutta. En tällaistä valitse yksi ja pitäydy siinä vaihtoehtoa.
Mistä päästääkin toiseen seikkaan. Ylipäätään kaikkinainen ihmiskontaktoituminen on vähän hiipunut sitten Fallout 3:sen. Sinulle annetaan neljä vastaus vaihtoehtoa, jotka kaikki melkein aina johtavat samaan lopputulokseen. Kerran valitsin kolme muuta jotka tulivat hylätyiksi ja vasta negatiivinen päin naamaa huutaminen sai toisen tajuamaan, etten ole hänen etsimänsä petturi tuntui vähän typerältä. Toisin kuin 3:ssa, eri vaihtoehdot uhkailu, ympäripuhuminen, sympatisointi, näkyivät keskustelu valikossa ja niiden onnistumisprosentti oli esillä, nyt en usein edes tiennyt yrittäväni puhua toista ympäri ilman epäonnistumisesta ilmoittavaa viestiä ruudun yläreunassa.
Eivätkä keskustelut enää lähde rönsyilemään, tai johda johonkin toiseen loppu tulemaan, ne vain määrätietoisesti menevät kohti saamaa päämäärää, ehkä välillä ottaen pienen harha askeleen.... tietysti vain silloin jos välttämättä haluat kysyä jotain jonninjoutavaa.

Myös karma systeemin katoaminen on iso miinus. Valinnan vapaus hyvän ja pahan välillä on lakannut olemasta. Se on harmi......... En oikein keksi siitä mitään muuta sanottavaa, se on niin iso miinus. Jo kolmannen pelin alussa sait mahdollisuuden valita räjäytätkö viattoman kaupungin rikkaan miehen iloksi vai laitatko kranaatin hänen taskuunsa ja rankaiset kaikkia asianosaisia parhaaksi näkemälläsi tavalla. Karma toi paljon enemmän sisältöä peliin.... ja nyt sitä ei enää ole. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Lisätty 11.12.
Tässä menneellä viikolla muistui mieleeni, että en muistanut marista Falloutin nykyisestä hahmo kehityksestä. En nyt aivan sata prosenttisesti muista millä tavoin hahmokehitys edellisissä peleissä eteni, mutta ei ainakaan näin vaivalloisesti. Nykyisessä systeemissä on vähän sama kuin pelin tarina osuudessakin, et voi saada kaikkea...... Tai periaatteessa voit, mutta se tulee kestämään hyvin pitkään.
Leikitään, että jokainen S.P.E.C.I.A.L atripuuttisi on alussa tasolla viisi, saadaksesi ne tasolla kymmenen pitäisi sinun kohota levelille 35. Silloin kaikki lisä "kyvyt"/taidot olisivat tavoiteltavissasi.
Aina kun hahmosi kehittyy tienaat pisteen jonka voit tuhlata hahmon kehitykseen, joka käyttämättälä sen johonkin Special atripuuteista tai valitsemalla jonkin kyvyn, jos kykyä ei ole saatavilla olet pakotettu tuhlaamaan pisteesi Speciaaleihin ja odottamaan seuraavaa levelöitymistä saadaksesi toisen pisteen jonka käyttää haluamaasi kykyyn.
Mitä pidemmällä peli etenee, sitä hitaammin hahmo kehittyy ja vaikka jaksaisikin kitkutella ja avata kaikki kyvyt, viimeisten kymppi tason kykyjen kohdalla hahmosi olisi jo muutenkin niin ylivoimainen, ettei uusilla parannuksilla juurikaan olisi merkitystä.


Mutta, kuten edeltäjässäänkin, Fallout 4 tarina ja muut suuret asioita eteenpäin vievät tehtävät, ovat loppujen lopuksi itselleni melko merkityksettömiä. Enemmänkin asioita jotka vain haluaa suorittaa alta pois, kerätä kaikki rikkaudet jotka niiden aikana vastaan tulevat omiin taskuihinsa ja palata sitten pelin sen osan pariin josta itse eniten nautin. Päämäärätön haahuilu.
No ei täysin päämäärätön, mutta suurimmalti osin. Tavoitteena vain uusien paikkojen löytäminen ja tutkiminen. Pieniin tarinoihin törmääminen. Kuten kohdata joukko nimettyjä ghouleja säteilynraikkaana iltana ja ymmärtää vasta myöhemmin heidän olleen zombivifoituneet naapurisi ajalta ennen atomista anhilaatiota tai vanhainkodin automatisoidut hoitaja robotit jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että George on nyt vain vähän väsynyt kun ei ruoka maistu.
Ja tietysti harvinaisten esineiden etsiminen ja Bobbleheadit. Niistä kaikista Fallout on tehty.

Fallout 4. Ensi kosketus.



Näin alkuun mainittakoon Fallout 4 Vault Dweller´s Survival Guide Collector´s Editionista jonka hankin keräilyversion rinnalle.

 

Yli viidensadan sivun kaiken kattavan opuksen lisäksi mukaan kuului S.P.E.C.I.A.L kuvakortit ja valtava kartta joka kattaa kaiken nähtävän ja näkemisen arvoisen.

 



Oppaat hinta laatu suhde oli mielestäni paljon parempi kuin itse pelin keräilyversion, varsinkin kun odotin saavani vain kyseisen opuksen.... mutta sen lisäksi tulikin mukaan kuvakortit ja kartta. Kovin olen tyytyväinen ja suosittelen jokaista kirjan hankintaa harkitsevaa sen hankkimaan....... tai ylipäätään jos pelistä pidät ja sen omistat, siinäkin tapauksessa hankinta on suositeltavaa. Opus ei hirveän hintava ole.

Sitten itse peliin.

 

Sanotaanko heti näin alkuun. Pidin enemmän Fallout 3:sta. Vaikka olen pelaillut 4. vasta ehkä lähemmäs kymmenisen tuntia ja raapaissut vasta pintaa kaikesta mitä Fallout 4 pitää sisällään. Ensimmäinen tuntemukseni on tämä: Fallout 3 oli parempi kuin seitsemän vuoden jälkeinen seuraajansa. Miksikö? Noh....

Oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin, en tiedä missä olen. Kolmannen pelin tapahtumat kuitenkin sijoittuivat Washington DChen, kaupunkiin jonka jokainen edes etäisesti elämän syrjässä kiinni oleva kykenee tunnistamaan taivaanrantaan piirtyvästä silhuetista kun ensikertaa ryömit ulos holvi 111:stä, hiekkalaatikko täynnä ydinsodan runtelemia tunnistettavia rakennuksia ja maamerkkejä.

Neljännessä osassa löydän itseni vain.......jostain. Osavaltio on Massachusetts, se on tullut kyllä selväksi..... mutta se ei oikeastaan kerro minulle yhtään mitään. Se on vain paikka joka, kuten koko muukin maailma, on kärs....... tuhoutunut kahden tunnin sodassa joka syöksi maailman pimeyteen. Siinä ei ole samaa syvyyttä ja eeppisyyttä kuin Washingtonissa. Jos ymmärrätte mitä yritän ajaa takaa. Massachusetts on vain paikka muiden joukossa.

 

Toinen asia josta haluan valittaa on ghoulit, nuo ydin sodan zombiet. Mitä niille on tapahtunut?

 

Ghoulit ovat ehkä pelin ikonisin vihulainen, ainakin itselleni. Niiden takia koin monia verta hyytäviä hetkiä kolmannen pelin parissa. Pelkästään niiden ulkomuoto aiheutti vilunväristyksiä selkäpiihin. Nuo luurankoa muistuttavat kuivalihatikut joihin kukaan ei pimeällä metsätiellä haluaisi törmätä ovat päivittyneet otuksiksi joita itse ensikohtaamisen myötä päädyin kutsumaan säkkipäiksi. Se oli ensimmäinen mielikuva joka mieleni syövereistä pulpahti esiin kun ensimmäisen ghoulin kohtasin...."Mikäs ihmeen säkkipää se tuo on?"

 

 

Voi olla, että ikääkin on tullut jo sen verran lisää, että nykyiset ghoulit eivät enää juurikaan säväytä minua. Välillä ne pääsevät yllättämään arvaamatta nurkan takaa, mutta muuten niistä puuttuu sama pelonsekaisen vainoharhan aiheuttaja mikä aikaisemmissa ghouleissa oli sisäänrakennettuna.

Säkkipäät lojuvat suurimmaksi osaksi lattialla odottamassa pahaa aavistamatonta kulkijaa.....paitsi, että niiden aikeen pystyy tekemään turhiksi V.A.T.Sin avulla jo ennen kuin ovat ehtineet varvasta liikauttaa. Plussaa uudet zombiet saavat sinnikkyydestää, irtoava käsi tai jalka ei heti raivohullun säkkipään matkaa katkaise vaan hetken hämmennyksen jälkeen matka jatkuu entistä raivokkaampana. Odotan, että pelin edetessä vastaan saattaisi laahustaa hiukan huonohappisempiakin ghouleja, mutta se jääköön nähtäväksi.

Ehkä uusi zombimaisuus on ihan hyväkin asia, mutta luulisi 200 vuoden heikkoravinteisen elinkaaren hiukan enemmän kulmia kurtistaneen.

 

Vai mitä olette mieltä?

 

Mutta jos leikitään, että tämä olisi ensimmäinen Fallout peli jota päädyn pelaamaan... Niin hyvähän se on. Karuus on edelleen kaunista, synkeähkö samoilun tuntu on edelleen vahvasti läsnä ja vihdoin pääsen tekemään sen mihin Fallout 3 en kyennyt. Ottamaan kuvakaappauksia :P. Pelin valtavassa maailmassa riittää tekemistä ja tutkittavaa lukuisiksi tunneiksi, tarina saattaa olla astetta parempi kuin edeltäjissään. Jotenka sinällään hirveää muutosta Fallout ei ole kokenut, enemmän nämä esteettiset seikat jotka itseä häiritsevät, joihin oli tottunut. Peli on todella hyvä, siitä ei pääse mihinkään.... mutta miksi se Nuka-Cola pullokin piti mennä muuttamaan.









Fallout 4!!!!

Kuten tarkkasilmäisimmät, blogiani lukemaan eksyneet, ovat saattaneet huomata, pieniä Fallout 4 muistutuksia on aika ajoin tipahdellut postausteni joukkoon. Noh, nyt se on vihdoin täällä! Päälle puolen vuoden odotus on viimein ohi! En aivan ensimmäisten joukossa päässyt peliä ostamaan, vaan hankin omani erinäisiä verkkohuutokauppoja apuna käyttäen ja paketti pullahti tänään postiluukusta. Hiukan meni viime tippaan koko lotiskon hommaaminen, en enää loppua kohden ollut aivan varma ostaisinko sitä ollenkaan, kun eipä tuo saatavuus ole ollut enää viime viikkoina kovinkaan kummoisella tolalla, olisi ilmeisesti pitänyt aktivoitua jo vuosia aikaisemmin.

                                                                                

Tunnustettakoon heti näin aluksi, että pidän paljon enemmän Fallout 3 keräily versiosta kuin tästä ruskeasta laatikosta. Vaikka mukana tuleekin oma Pip-Boy on editioni minusta pienoinen dowgradaus edeltäjäänsä verrattuna. Fallout 4 kuitenkin on yksi tämän vuoden odotetuimmista ja luultavasti myydyimmistä peleistä, olisi keräily versiokin olla jotain paljon enemmän.
Mutta, älköömme valittako, vertailu sikseen. Vaikka editioni oli hiukan perus versiota hintavampi on se siltikin, henkkoht, täysin sen arvoinen. Vaikka ruskean laatikon sisältö ei saa minulta kovinkaan suuria fanfaareja olen täysin vakuuttunut siitä, että peli tulee ne monin kertaisena saamaan.

Avaus näkymä

Pip-Boy stuntti kädellä

Ei siviilien käyttöön O.o



...ja jaluistoineen

On nyt kuitenkin vielä palattava vertailemaan versioita. Bloodborne joka oli kenties toinen tämän vuoden kanssa magneeteista, jyrää myöskin Pip-Boy editioni ylitse. Sen vanhoiksi kirjoiksi naamioitu laatikko oli metallia, pelimaailman ikoniset tilpehöörit olivat metallia. Pip-Boy editionissa ainut metallinen esine on levykotelo, kaikki muu on muovia. Edes jalusta olisi voinut olla jotain raskaampaa materiaalia ja laatikko olisi ehkä voitu kuvittaa niin, että se edes näyttäisi ydinsodasta selvinneeltä, vuosisadan varaston perällä lojuneelta.

 

Pip-boyn ohjekirjanen.

v

                                                         Minun varmaankin pitäisi turinoida Pip-boyn ominaisuudesta jossa omaan älypuhelimee voi ladata Pip-Boy appsin, ja puhelimen voi sitten asettaa Pip-Boyn sisälle niin, että oman käänyn näyttö vastaan Pip-Boyn näyttöä............... Itsekkään en kovin kauaa kyseiseen ominaisuuteen ehtinyt perehtymään joten en oikein tiedä mitä selitän. Mutta asia pähkinän kuoressa oman puhelimen voimin Pip-Boysta voi tehdä kopion pelissä esiintyvästä rannetietokoneesta. Kun kännykällä vielä ottaa yhteyden tietokoneeseen tai PS4:ään Pip-boy päivittyy sitä mukaa kun peli etenee. Pip-Boyssa on myös patteri ja siihen ainakin syttyy sen ansiosta valo, tekeekö se muuta sitä en vielä tiedä.

Näin kuvassa asetelma näyttä ihan kelpo keräily versiolta

Mukaan kuuluu myös juliste jota en mitenkään saanut enää mahdutettua kuvaan, enkä onnistunut siitä yksinäänkään kovin kummoista valoversiota ottamaan joten se jääköön nyt suosiolla pois. Mukana tuli myös erinäisiä vaahtomuovi adaptereja joilla oman puhelimensa saa pysymään Pip-Boyn näytön paikalla. Itse pelistä en nyt tähän hätään pysty sanomaan mitään, palaan asiaan luultavasti tuonnempana, kenties vielä tällä samaisella viikolla. Mutta odotukset ainakin ovat korkealla. En odota Fallout 4 keksivän pyörää uudelleen, vaan pysyvän tuttuna ja turvallisena mutta parannellumpana ja kun tämä toteutuu, kuten tiedän, olen hyvin hyvin tyytyväinen.


Nuka-Cola Quantum

 

Viime Fallout 3 postauksessa tuli pohdittua olisiko pelissä esiintyvää Nuka-Colaa/Nuka-Cola Quantumia saatavilla. Hetken googeloitua selvisi että olisihan sitä, mutta samalla selvisi myös, että sitä voi tehdä itsekin. Joten.....

 

 

Itse colan ohje on hyvin yksinkertainen, Tonic-vettä ja sinistä elintarvikeväriä. Pullon kasaan laittamisessa on hiukan enemmän projektia, ei sekään mikään hirmuinen haasta toki ole.

Vaikeinta, ainakin itselleni oli etiketin saaminen oikean kokoiseksi. Siihen meni jokunen tunti, ja pari paperia.....kuvassa ei ole edes kaikki tulosteet jotka tuhlasin.

 

Helpommalla toki olisi päässyt, mutta halusin että pullon tekstit olisivat luettavissa.

 

 

 

 

Etiketin lisäksi tarvittiin korkki...

 

 

joka onneksi tuli hankkimani pullon mukana, tussasin sen vain siniseksi ja liimasin päälle Quantum merkin. En ole kovin tyytyväinen korkkiin, merkin kanssa olisi pitänyt jaksaa nähdä sama vaiva kuin etikettien, jotta siitä olisi tullut selkeämpi ja paperin reuna katoaisi paremmin korkkiin.

Kuumaliimasin korkin umpeen, eli tätä Quantumia ei ole tarkoitettu koskaan avattavaksi. En tiedä mitä sisällölle ajan kanssa mahtaa tapahtua ja joudunko joskus ehkä tekemään uuden pullon.

 

Quantumin hohdetta varten hankin "paino valon" O.o

 

Johon kuumaliimasin nappulat joiden päälle pullo voidaan asettaa. Valo ei syty jos pullon asettaa suoraan lampun päälle.

 

 

 

 

Etiketin liimaukset tulivat hiukan näkyviin valon vähentyessä.

Mutta hämärässä sinisyys vaalenee lähemmäksi pelissä nähtyä Quantum Colaa.

 



 

 

Ja siinä se on, osana kokoelmaa. Kaiken kaikkiaan näin ensimmäiseksi yritykseksi, sanoisin onnistuneeni todella hyvin pullon kasaan laittamisessa. Pieni hiominen olisi ollut vielä paikallaan, mutta muuten ei parane valittaa.

 

Mikäli satuit tämän blogi tekstin löytämään, fanitat Fallout pelejä ja/tai haluaisit tehdä oman pullosi, etiketit löydät tästä linkistä korkit löydettävissä samalta sivulta.

Jos omistat jonkin kuvankäsittelyohjelman ja osaat sitä käyttää, uskon ettei kuvan oikeaan kokoon asetteleminen ole mikään ongelma. Itse koin helpoimmaksi käyttää OpenOfficea.

 

Muu tarvittava:

Tonic-vettä

Sinistä elintarvikeväriä

Sininen tussi...tai pienoismallimaalia

Liimaa

Lasinen cola pullo (harvassa nykyään)

Valo (vapaaehtoinen)

 

Tonic-vettä kannattaa ennen värjäämistä hiukan heilutella tai jättää avattuna huoneen lämpöön vuorokaudeksi jotta hiilihapot haihtuvat jotta väristä tulee tasainen eikä pulloon ilmesty myöhemmin tarpeettomia kuplia.

 

 

Kippis!!

Fallout 3

 

Jos suosikki pelejään yrittäisi listata Fallout 3 olisi viiden ellei jopa kolmen parhaan joukossa, tai se luultavasti kamppailisi kärkipaikasta. Vuosi taisi olla 2009 kun Fallout ilmestyi ja kun sen hankin, se oli jälleen yksi niistä peleistä josta en tiennyt ostopäätöstä tehdessäni yhtikäs mitään. En ollut koskaan aikaisemmin pelannut yhtäkään Fallout peliä ja jos ihan rehellisiä ollaan en ollut koskaan edes kuullut sellaisia olevan olemassakaan. Ainut syy miksi edes kiinnostui Falloutista oli se, että se on Bethesdan luomus, kuten The Elder Scrolls sarja josta myös paljon pidän.

Mutta kuten monet tietämättömyyttäni onnistuneet ostokset Fallout 3 ei ollut poikkeus vaan, ehkä kaikkein onnistunein.

 

 

Fallout 3 nousee näin kuuden vuoden jälkeen, 4. kielipitkänä odotellessa, aiheekseni siksi kun tässä pari viikkoa sitten sain vihdoin käsiini kyseisen pelin keräilyversion jota jo aikoinaan hamusin mutta jonka hankkiminen vain jostain kumman syystä siirtyi siirtymistään. Samalla tuli tutustuttua Amazonista tilaamiseen ja voin hyvillä mielin todeta ettei tämä ollut viimeinen kerta kun jotain kyseisestä verkkoympäristöstä hankin.

 

 

 

Vaikka keräilyversion sisältö ei määränsä puolesta päätä huimaa se on silti omasta mielestäni yksi parhaimmista. Peltinen eväsrasia ja Vault Boy Bobblehead ovat hienot ja hyvin tehdyt sekä todella ikoniset esineet Fallout maailmasta. Myös making of- Dvd on teeman mukaisesti päällystetty muistuttamaan tulevaisuuden tallennustekniikkaa edustavaa Holotapea, eikä pienessä taide kirjasessakaan ole pahemmin valitettavaa, kerrankin kuvitusten joukossa on myös mukavasti informaatiota.

Fallout 3 keräilyversio oli yksipoikkeus muoviukkeleiden saralla, en miellä "heiluripäätä" muoviseksi figuuriksi, pikemminkin se toimi ehkä suurimpana syynä siihen miksi edes koko version itselleni halusin.

 

 Niitä kun voi, eväsrasian ja holonauhan ohella, löytää itse pelistäkin se on vai hiukan hankalampaa:

 

Jos "heiluripäätä" ei olisi ollut ehkä toinen ikoninen esine joka sen olisi voinut korvata olisi voinut olla pullo Nuka-Colaa tai edes sen korkki.......Mistä tulikin mieleeni, onkohan Nuka-Colaa saatavilla? Täytyykin tutkia. Se nimittäin sopisi hienosti keräilyversion kylkiäiseksi.

 

Siitä on aikaa kun olen Fallouttia pelannut, en laske New Vegasia se ei päässyt lähellekään samaa tunnelmaa kuin Fallout 3, eikä Vegasin keräily versiossa hirveästi ollut kehumista. 

Mutta koska se suosikki pelieni kärkipaikasta kilpailee, eivät muistoni siitä ole muuta kuin hyvät. Fallout on ehkä yksi kolmesta pelistä jotka ovat omalla kohdallani pystyneet onnistuneesti luomaan jollain tasolla ,tässä tapauksessa hyvin vahvan, pysähdyttävän tunnelman. Jo ensimmäiset sekunnit ydinsodan runtelemassa maailmassa ovat karulla tavalla kauniit kun auringon häikäisyn hälvettyä taivaanrantaan piirtyy kuva Washingtonin raunioista.

 

Mikään peli ei myöskään ole vihulaistensa puolesta aiheuttanut minussa samanlaista pelon sekaista vainoharhaa kuin Fallout 3 (no ehkä Last Of Us kävi lähellä).  Ghoulit, nuo ydinsodan zombiet, ansaitsevat paikkansa omalla pelottavin vihulainen listallani. Se hetki kun autioituneen ostosparatiisin käytäviltä kantautuu hyytävä Whäääääääääää!!! on selkäpiitä karmiva.

 

 

Fallout 3 on peli jossa itse tarina on melko toissijainen, suurin anti tulee enempi omasta autioituneessa maailmassa harhailusta, omakutoisista seikkailuista joiden parissa tuli itse vietettyä yli 160 tuntia. Usein pelatessani vain samoilin ja etsin uusia tutkimuksen kohteita, autioituneita rakennuksia joista ei koskaan tiennyt mitä niiden sisuksista lopulta lyötyisikään. Enkä tarkoita vain pelin esineistöä, aseita, rahaa, ruokaa, yms tai vihulaisia tai muita henkilöhahmoja. Enemmän itseä viehätti pelin ympäristöt, pysähtyneet hetket jotka kertovat omaa synkkää tarinaansa. Kun pelin aiheena kuitenkin on maailma ydinsodan jälkeen sitä ei voi olla pysähtymättä kerrostalon katolla aurinkotuolissa olutkori rinnallaan makaavan luurangon vierelle ja tämän tavoin kääntämään katseensa (pelissä) kaukaisuuteen, hetken pienen pohtia omaa olemassaoloaan ja jatkaa sitten hiljaa matkaansa.