Mysteerilaatikon avajaiset.

Tässä hiukan ennen joulua päivittelin avaamattomasta pahvilaatikosta joka tultaisiin avaamaan jonain määrittelemättömänä hetkenä tämän vuoden puolella. Ks: Mysteerilaatikko

Nyt laatikon kantta on raotettu. Aikaisemmin kuin itse osasin odottaa. Miltei kuukauden piinaava jännitys on siis vihdoin ohi ja hyvät naiset ja herrat saanen esitellä.....

The Last Guardian Collectors Edition!
Syy miksi kyseinen editioni pysytteli laatikossa on hyvin yksinkertainen. Minulla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista aikomusta sitä pelata. Vaikka kokeilun houkutus on suuri käytän peli aikani mieluummin Skyrimiin!!! jonka jälkeen... joskus ensi syksynä... palaan Final Fantasy XVn pariin kukistamaan Adamantoisen. Joten hetki kun todella pääsen paneutumaan The Last Guardianiin on jossain kaukana tulevaisuudessa. Pelin ilmestymistä odotettiin.. Mitä?.. Jotain 7-10 vuotta joten ehkä tässä vielä hetken jaksaa odottaa sen kokeilemista.

Collector´s Edition -Versio on loistava ja välttämätön suomennos

Minulla kuitenkin on hyvä alkuhaisu millaisesta pelistä on kyse ja tulenko pitämään siitä vai en. Olen pelannut Last Guardianin edeltäjiä ICOa ja Shadow of  the Colossusta. Joista ensimmäinen oli hyvin hermoja raastava ja epämieluisa kokemus mutta Shadow of the Colossuksesta pidin hyvin paljon se on yksi peleistä joita kaipaan PS2/3 ajoilta. Vaikkei puolustuskyvyttömien jättien surmaaminen ei näin vanhemmiten hirveästi innosta. Pelin jylhät maisemat ja vahva yksinäisyydentuntu ovat jättäneet lähtemättömän jäljen. Toivottavasti The Last Guardianin loppu ei ole yhtä masentava.

Mutta siis palataanpa itse asiaan. Sijoituksellisia ongelmia aiheuttavan pahvi sleeven alta paljastui puulaatikoksi kuvioitu pahviboxi.. Kulmasta näköjään jo vähän kurtulla mutta muuten aika jykevähköä tekoa.

Kuten jokaiseen keräilyversioon kuuluu pakollinen taidekirja jonka seurana jokunen tarra jossa havaittavissa pelin koiraeläimen nimi TRICO...... eli ICO.... jos nyt joku ei itse sitä... sattunut hoksaamaan........

Parit otokset taidekirjan sivuilta.

Metallinen pelikotelo joka myös suojattu epäkäytännölliselle pahvi sleevellä. Kotelo saa nyt pysytellä vielä muoveissa joten en sen pintaa pääse valitettavasti sen paremmin esittelemään.

Ja sitten laatikon pohjalta paljastuu. Pienen pieni muoviukkeli ja Trico. Kuten kaikista tähän astisista kerilyversiopäivityksistäni voi huomata. En juurikaan iloitse minkäänlaisista muovifiguureista. Dark Souls 3n ritari on ollut pieni poikkeus... vaikkakin sekin on löytänyt tiensä takaisin laatikkoon ja sama luultavasti koskee Tricoakin.. Mihin tuon nyt muka esille laittaisi?

Eipä sillä. Trico näyttää ihan hyvältä. Jos unohdetaan sen päässä tönöttövä pikkumies tyhjänä mollottavine silmineen on Trico ihan hienon näköinen muovipatsas.

Että näin. Mysteerilaatikko on nyt paljastettu. Lopullista arviota sen digitaalisesta sisällöstä saamme odottaa luultavasti vielä jokusen tovin. Ehkä päivittelen The Last Guardian kokemukseni kun sinne asti pääsen.

Sieluista Pimein. Dark Soul III

 

Ja niin oli koittava päivä jona Dark Souls peli saaga saataisiin päätökseen peli sarjan kolmannen ja viimeisen adaptaation myötä. Muistakaamme myös kirjata historian kirjoihin tieto siitä, että Dark Soul III oli ensimmäinen peli koskaan ikinä jonka ennen varsinaista julkaisu päivää sain hyppysiini aikaisen ennakkotilauksen ansiosta.

 



Alussa kaikki oli harmaata ja maailmaa hallitsivat mahtavat lohikäärmeet. Sitten syttyi pieni liekki pienoinen jota seurasi valo ja pimeys, elämä ja kuolema......... Aikanaan liekki hiipuisi ja pimeys voittaisi ellei joku tekisi asialle jotain. Aikalailla tällaisesta asetelmasta peli sarjassa on vuosien ajan ollut kyse.... Näin aika brutaalisti tiivistettynä... Kolmannen osan myötä epäkuolleen soturimme matka kohti viimeistä auringonlaskua on alkanut. Se sammuuko liekki vai onko sen tulevaisuus turvattu jääköön vielä mysteeriksi.

 

 

Keräily versiosta mainittakoon sen verran, että se on luultavasti yksi parhaimpia jotka ovat kohdalleni osuneet. Aivan kuten Bloodborne aikanaan jatkaa Dark Souls III samalla laadukkaalla linjalla. Jos otan vertailupohjaksi esim kalliimman täysin muovisen Fallout 4 PipBoy editionin. Jyrää Dark Souls III sen mennen tullen. Pelkästään Soul III laatikko on jo hieno, siinä ei ole typerää muovi sleeviä vaan kuvat on painettu suoraan pahviin. Hölmönä kuvittelin laatikkoa avatessani, että toinen figuuria sisällään pitävä laatikko on vain perus vaaleanruskea pahvi boxi....

 

 

.....väärässä olin. Tämä on nyt esimerkki siitä millaisia keräilyversioiden tulisi olla. Tällaisista tavaroista kannattaakin maksaa, kun ottaa huomioon ettei Soul IIIn keräily paketti ollut edes mikään hullun hintainen.

 

 

Figuurit herättävät minussa aina ja edelleen myötähäpeän sekaista pelkoa. Yleensä jätä keräily boxin hankkimatta mikäli muovi ukkeli vie suurimman huomion sisällöstä. Mutta nyt puhumme Dark Soulista, vaikka mukana olisi tullut pussillinen soraa olisin keräilyversion hankkinut. Kuitenkin Soul figuuri on positiivinen yllätys.... en nyt ihna varma vielä ole sen sijoittamisesta mihinkään kovin näkyvällä paikalle, mutta muuten se on ihan kiva.

 

 

Ja kuten arvata saattaa muoviukkeli ei vienyt kaikkea huomiota sisällöstä. Mukana oli paljon muutakin...

 

 

Hihamerkkejä, Praise The Sun!!,....  kankainen kartta ja suuri taide kirja joka ei kata ainoastaan Soulin kolmatta osaa vaan kaikki edeltäjänsäkin.

 

Ymmärtäkää, nämä eivät ole leluja vaan keräily esineitä aikuisille.


 

 

Kuten joku useamman kuin yhden postaukseni lukenut saattaa aavistelle, tulevat viikot/kuukaudet tullaan vahvasti pyörimään Dark Soulin ympärillä. En tiedä pystynkö ottamaan pelistä samanlaista platinum trophy haastetta kuin Bloodbornesta, mutta ainakin aion yrittää.

Sen verran mainittakoot, ethä kun tässä viimeisen vuoden olen Bornea ja Soul II pelaillut, ei kolmas osa tunnu enää kovinkaan haastavalta, ensimmäiset kaksi pomovastusta kaatui aika pikaiseen tahtiin. Mutta en koe, että Soulin tarvitsee enää asettaa pelaajalle niin suurta haastetta, tai nostaa sitä entisestä. Ennemminkin tarjota jälleen pientä astetta parempi ja mukaansa tempaavampi peli kokemus.

 

 





Kolmen postauksen putki. 3/3 Risen 2 Dark Waters

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, annamme esittely vuoron Risen 2:lle.
Jos Far Cry 2:n keräilyversion ansaitseminen herätti minussa ihmetystä Risen 2 Dark Waters ei sitä, jos arvosteluihin on uskominen, todellakaan ansaitse.
Sen sijaan, että kertoisin oman mielipiteeni...en voi, en ole koko peliä edes palannut.... tyydyn lainaamaan pelaaja lehden arvostelua.
"Konsoliversio on silkkaa roskaa ja siinä kaikki.
Pelin kelpo tarina ja kiinnostavat tehtävät hautautuvat huonon pelattavuuden ja hirveän teknisen tason alle kuin kannibaalien saarelle kätketty merirosvoaarre. Kyllä ne joku sankari esiin kaivaa, mutta useimmat yrittäjät päätyvät pataan."
Joten saa nähdä löytyykö minusta koskaan niin paljoa kiinnostusta, että uskaltaudun pelin edes muoveistaan avaamaan.

 

 

 

Itse keräilyversio kuitenkin on hieno, mikä on minusta todella yllättävää kun nyt ottaa huomioon vastaanoton jonka peli on saanut. Kaikki laatikon sisältö ei edes mahtunut yhteen, ei edes kahteen kuvaan. Mukana on vielä nippu hienoja ja laadukkaita taide kortteja jotka näemme alempana.

Muuhun sisältöön kuuluu kankainen, ei mikään pieni, merirosvo lippu, metallinen pääkallo riipus, Soundtrack & Making of Dvd, kolme tarraa, kartta joka on valmistettu sellaisesta kangas maisesta paperista...jos ymmärrätte mitä tarkoita... ja sitten vielä ne taidekortit.

 

 

Kortteja on kaiken kaikkiaan muistaakseni viisitoista joten ne päihittävät sisällöllisesti monet muut taidekirja.

Vaikka peli itsessään osoittautuisikin ihan luokattomaksi tekeleeksi on tämä keräilyversio yksi parhaimmista jotka omistan. Jos keräilyversion kertoisi itse pelin laadusta olisi Risen 2 huippuluokkaa. Se on sääli, ettei asia näin ole.



Kolmen postauksen putki. 2/3 Far Cry 2

Ja toisena arvontakoneemme pyöräyttää arvioitavaksi Far Cry 2:n.

......josta ei näköjään olekaan kuin tämä yksi kuva.

 

FarCry peli sarjaa on kylläkin tullut enemmänkin pelattua, ensimmäiseen osaan hiukan tutustuttua, toinen ja kolmas läpäistyä ja neljättä silloin tällöin kokeiltu.

Varmasti FarCry 2:lla on omat faninsa, mutta jos haluaa tähän peli sarjaan tutustua, kannattaa aloittaa kolmannesta osasta. Toinen osa ei ole kovin kummoinen.......Ehkä kun sen oli jaksanut pelata läpi kolmasosa tuntui uudelta ja hienolta, mutta neljäs osa (joka on kuin kolmas osa, mutta vain uudessa ympäristössä) ei sitten ole enää innostanut samalla tavalla.

 

Palatakseni nyt kuitenkin tämän postauksen aiheeseen eli Far Cry 2:n keräilyversioon, jonka kuvauksessa aikanaan sitä hankkiessani luki 'puulaatikko'. Voin kertoa ettei laatikko ole puuta vaan pahvia. Mukana myös tavanomainen taidekirja, kartta, making of- Dvd ja t-paita. Mikä minusta on yllättävän paljon, ottaen huomioon että kyse on vain FarCry:sta.... en muista että sitä olisi hirveästi hehkutettu päivinä joina se oli julkaisun alla. Kun eivät seuraajatkaan mitään yli-innokkaiden hurraahuutojen säestämää vastaanottoa ole saaneet. Kolmannen osan kohdalla keräilyversion julkaiseminen olisi ollut paljon ymmärrettävämpää.

 

FarCry 2:n keräilyversio on kuitenkin versio josta aion pitää kiinni niin pitkään kuin vain suinkin kykenen, sillä koen että se ei ole kauhean yleinen.

 

Kolmen postauksen putki. 1/3 Borderlands 2

Koska kaikki aikani kuluu tällä hetkellä Bloodbornea pelaten, päätin sen kunniaksi kirjoitella putkeen kolme lyhyttä postausta, peleistä joista tietämykseni rajoittuu siihen että ne hyllystäni sattuvat vain löytymään.
Ensimmäisenä suurennuslasin alle päätyy Borderlands 2 editioineen.


Borderlands on yksi (monista) niistä peleistä jotka eivät herättäneet sitten minkäänlaista kiinnostusta, jossain vaiheessa se kuitenkin tuli alelaarista napattua. Ja ensimmäinen osa olikin ihan mukava......Kakkos osaa on kehuttu paremmaksi ja se on saanut parempia arvosteluja, omaa mieltäni se ei jaksanut kovin kauaa viehättää, se tuntui liian samalta eivätkä loputtomasti vaihtelevat aseistus löydötkään jaksaneet enää innostaa kun niissäkin tuli usein 'tämä on jo nähty' fiilis.
Kuitenkin kun halvalla sain tuli tämäkin keräilyversio käytettynä hankittua.

Mukana matkassa taidekirja, Pandoran kartta, tarroja ja, toinen ei niin ymmärrettävä poikkeus figuurien saralla, Marcus heiluripää. Joka ei muistuta lainkaan esikuvaansa.






















Sekin olisi mielenkiintoista tietää, että miksi juuri Marcus, en koe että hän olisi millään laille kovinkaan ikoninen kyseiselle peli sarjalle. Miksei CL4P-TP eli Claptrap? Miksei? Osaako joku sanoa?

Nyttemmin olen viehättynyt TellTale Gamesin Tales from the Borderlands sarjaan, joka on ihan hyvää vaihtelua perus Borderlandsin rinnalla, omasta mielestäni parempikin.

Bloodborne Nightmare Edition

Näinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että Bloodborne tuli ostettua eikä edes ihan perus versiota vaan Nightamare Edition joka ymmärrykseni mukaan on todella loppuunmyyty ja jos vasta nyt heräilet omaasi havittelemaan sen käsiisi saaminen on todella vaikeaa ellei mahdotonta.
Itse olisin utelias tietämään mikä on tarina oman versioni saksalaisuuden takana, kyseinen versio kuitenkin on hankittu alun perin ihan Cdon:sta....Oliko euro versioiden menekki hurjempaa vai onko niitä edes ollut saatavilla? O.o Ken tietäisi?

Itse peliä en ole vielä päässyt kokeilemaan, tänä iltana olisi tarkoitus hiukan yrittää pintaa raapaista, joten tämä bloggaus tulee keskittymään vain kyseisen laatikon sisältöön, siinä järjestyksessä kun sen avasin.
Tämän kuvassa näkyvän pahvikuoren alta nimittäin paljastui....

....vanhaa kirjarivistöä muistuttava pelti laatikko, joka kieltämättä on aika hieno. Pahvi kuori sai mennä komeroon ja pelti laatikko sisältöineen päätyi heti kirjahyllyyn somisteeksi.

Kirjalaatikon kannen avatessa ensimmäisenä vastaan tuli itse peli

 

Sekin metalliseen koteloon käärittynä. Pelistä eteenpäin kaikki laatikon sisältö oli kerrostettu pahvi "lokeroin".

 

 

Vasemmalla näkyvän taidekirjan lisäksi mukana tuli oikeanpuoleinen vihkonen.....joka harmikseni ei ollut samanlainen kuin olen nähnyt. Sen sivut ovat valkoisia, eivätkä kuvitettuja. Siitä pieni miinus.

Mutta pelin nimi tulee ainakin hyvin selväksi.

 

 

 

Koska kuvien vierekkäin asettelu tuntuu tänään olevan bloggerille täysin mahdoton tehtävä joudumme tyytymään tuttuun ja turvalliseen tornimuodostelmaan.

Olen erinäisten keräilyversioiden kohdalla huomannut sen, että jo laatikosta tietää minkä laatuisesta tavarasta on kyse. Kovat voimapahvi rasiat yleensä ovat hyvä merkki, kuten Bloodbornenkin tapauksessa.

Kello, joka jopa kilisee kuten kellon kuuluukin ja kallo, alias sulkakynä teline ovat täyttä rautaa, tai jotain metalliseosta mitä luultavimmin. Kallo kuitenkin osoittautui yllättävän painavaksi.

Sulkakynä settiin kuuluu myös, korpinsulkainen sulkakynä (sulan aitoudesta ei ole täyttä varmuutta...valmistetaankohan keino sulkia edes), kolme vaihto päätä,...sulkakynään siis, ja punaista mustetta, jota kovasti haluaisi kokeilla, mutta pahoin pelkään että jos pullon avaa muste pääsee kuivahtamaa....joten taitaa jäädä kokeilematta.

 

 

 

 Kuvien ulkopuolelta kertokaamme sen verran, että mukana tuli myös digitaalisen soundtrackin latauslipuke sekä toinen peliin liittyvä lataus lipuke, jonka tarkkaa käyttö tarkoitusta en nyt saa päähäni...

 

 

 Ja lopuksi Bloodborne Nightmare Edition kaikkine sisältöineen koko komeudessaan.
Pelin pariin palaan sitten joku toinen päivä.