Vuosikatsaus

Minua on nyt jo jonkin aikaa patisteltu blogini pariin, mutta turinoinnin aiheet ovat olleet hiukan kiven alla... vai liekö vain mielikuvituksen puutetta.

Nyt kuitenkin sain itsestäni sen verran irti, että keksin katsahtaa jälleen menneeseen.

 

Hiukan yli vuosi sitten blogini sivuille ilmestyi tällainen kuva ns. kokoelmastani. Yhdeksän keräily versiota oli silloin ihan kiitettävä saavutus. Nyt kesäkuun 11. päivänä vuonna 2016 kokoelmani näyttää kutakuinkin tältä.

Olisin halunnut ottaa kuvaan mukaan erinäistä irtaimistoa, kuten Bloodbornen ja Fallout 4:n läpikävely oppaat sekä Dark Soul 3 taidekirjan.....ja ehkä jopa sen muoviukkelin joka on lyötänyt paikkansa avovaimoni Monster High nukke kokoelman rinnalta.. Mutta kuten jo nyt voimme huomata kuvan tila ei meinannut riittää edes alkuperäisille kuvauksen kohteille.

Yhdeksästä ollaan noustu neljääntoista, eli voittoa on tullut viiden version verran. Osa vanhempaa osa uudempaa polvea edustaen.

Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että joukkoon on liittynyt myös alkuperäinen Dark Souls Limited Edition, josta en ole tehnyt erillistä blogipäivitystä. En usko, että minulla olisi mitään uutta sanottavaa Souleista...ehkä se kuinka vanhalta ensimmäinen Souli tuntui kun sitä tässä päivänä eräänä kokeilin. Mutta muuten tämä peli sarja on aika pitkälti minun osaltani paketissa.

Myönnettäköön, että osa kuvien laatikoista on hankittu vain ja ainoastaan kokoelmaan kartuttamaan ja siksi kun ne ovat olleet halpoja. Borderlands ja Resistance ovat juurikin tätä kastia.... Ehkä jopa Bioshock Infinite keikkuu tällä rajalla. Far Cry 2 ja Risen taas on hankittu enemmän siksi, että en koe niiden olevan kovin yleisiä...voin olla väärässä, en tiedä, mutta oma tuntumani on tämä. Ne kuitenkin ovat herättäneet halun niiden hankintaan.

Suurin osa kirjavasta joukosta on kuitenkin ylitse muiden ja hankittu juurikin rakkaudesta peliin. Erityisen tyytyväinen olen Fallout 3 keräily versioon jonka hankkimiseen kului miltei vuosikymmen. Sitä kannatti odottaa, toisin kuin 4. osan muovikuutiota.

En tiedä mihin mielenkiintoni kohdistuu seuraavaksi. En usko, että tällä vuodella on uutuuksiensa puolesta hirveästi tarjottavaa, ellei Final Fantasy XV pääse yllättämään.
Dark Souls II:n version haluaisin kokoelmani jatkoksi, sillä se on ainut puuttuva pala tästä trilogiasta. Fallout New Vegas on myös yksilö jonka hankintaa harkitsisin jos hinta olisi sopiva.
PS4:n puolelta taasen Watchdogs:n keräilyboksi saattaisi päätyä omistukseeni.... vaikka se muoviukkelin sisältääkin... sillä käytetyn laatikon hinta tuntuu pyörivän siinä 20€ hujakoilla.

Vuoden päästä ehkä nähdään mikä peli on liittynyt joukon jatkoksi.

Sieluista Pimein. Dark Soul III

 

Ja niin oli koittava päivä jona Dark Souls peli saaga saataisiin päätökseen peli sarjan kolmannen ja viimeisen adaptaation myötä. Muistakaamme myös kirjata historian kirjoihin tieto siitä, että Dark Soul III oli ensimmäinen peli koskaan ikinä jonka ennen varsinaista julkaisu päivää sain hyppysiini aikaisen ennakkotilauksen ansiosta.

 



Alussa kaikki oli harmaata ja maailmaa hallitsivat mahtavat lohikäärmeet. Sitten syttyi pieni liekki pienoinen jota seurasi valo ja pimeys, elämä ja kuolema......... Aikanaan liekki hiipuisi ja pimeys voittaisi ellei joku tekisi asialle jotain. Aikalailla tällaisesta asetelmasta peli sarjassa on vuosien ajan ollut kyse.... Näin aika brutaalisti tiivistettynä... Kolmannen osan myötä epäkuolleen soturimme matka kohti viimeistä auringonlaskua on alkanut. Se sammuuko liekki vai onko sen tulevaisuus turvattu jääköön vielä mysteeriksi.

 

 

Keräily versiosta mainittakoon sen verran, että se on luultavasti yksi parhaimpia jotka ovat kohdalleni osuneet. Aivan kuten Bloodborne aikanaan jatkaa Dark Souls III samalla laadukkaalla linjalla. Jos otan vertailupohjaksi esim kalliimman täysin muovisen Fallout 4 PipBoy editionin. Jyrää Dark Souls III sen mennen tullen. Pelkästään Soul III laatikko on jo hieno, siinä ei ole typerää muovi sleeviä vaan kuvat on painettu suoraan pahviin. Hölmönä kuvittelin laatikkoa avatessani, että toinen figuuria sisällään pitävä laatikko on vain perus vaaleanruskea pahvi boxi....

 

 

.....väärässä olin. Tämä on nyt esimerkki siitä millaisia keräilyversioiden tulisi olla. Tällaisista tavaroista kannattaakin maksaa, kun ottaa huomioon ettei Soul IIIn keräily paketti ollut edes mikään hullun hintainen.

 

 

Figuurit herättävät minussa aina ja edelleen myötähäpeän sekaista pelkoa. Yleensä jätä keräily boxin hankkimatta mikäli muovi ukkeli vie suurimman huomion sisällöstä. Mutta nyt puhumme Dark Soulista, vaikka mukana olisi tullut pussillinen soraa olisin keräilyversion hankkinut. Kuitenkin Soul figuuri on positiivinen yllätys.... en nyt ihna varma vielä ole sen sijoittamisesta mihinkään kovin näkyvällä paikalle, mutta muuten se on ihan kiva.

 

 

Ja kuten arvata saattaa muoviukkeli ei vienyt kaikkea huomiota sisällöstä. Mukana oli paljon muutakin...

 

 

Hihamerkkejä, Praise The Sun!!,....  kankainen kartta ja suuri taide kirja joka ei kata ainoastaan Soulin kolmatta osaa vaan kaikki edeltäjänsäkin.

 

Ymmärtäkää, nämä eivät ole leluja vaan keräily esineitä aikuisille.


 

 

Kuten joku useamman kuin yhden postaukseni lukenut saattaa aavistelle, tulevat viikot/kuukaudet tullaan vahvasti pyörimään Dark Soulin ympärillä. En tiedä pystynkö ottamaan pelistä samanlaista platinum trophy haastetta kuin Bloodbornesta, mutta ainakin aion yrittää.

Sen verran mainittakoot, ethä kun tässä viimeisen vuoden olen Bornea ja Soul II pelaillut, ei kolmas osa tunnu enää kovinkaan haastavalta, ensimmäiset kaksi pomovastusta kaatui aika pikaiseen tahtiin. Mutta en koe, että Soulin tarvitsee enää asettaa pelaajalle niin suurta haastetta, tai nostaa sitä entisestä. Ennemminkin tarjota jälleen pientä astetta parempi ja mukaansa tempaavampi peli kokemus.

 

 





Fallout 4!!!!

Kuten tarkkasilmäisimmät, blogiani lukemaan eksyneet, ovat saattaneet huomata, pieniä Fallout 4 muistutuksia on aika ajoin tipahdellut postausteni joukkoon. Noh, nyt se on vihdoin täällä! Päälle puolen vuoden odotus on viimein ohi! En aivan ensimmäisten joukossa päässyt peliä ostamaan, vaan hankin omani erinäisiä verkkohuutokauppoja apuna käyttäen ja paketti pullahti tänään postiluukusta. Hiukan meni viime tippaan koko lotiskon hommaaminen, en enää loppua kohden ollut aivan varma ostaisinko sitä ollenkaan, kun eipä tuo saatavuus ole ollut enää viime viikkoina kovinkaan kummoisella tolalla, olisi ilmeisesti pitänyt aktivoitua jo vuosia aikaisemmin.

                                                                                

Tunnustettakoon heti näin aluksi, että pidän paljon enemmän Fallout 3 keräily versiosta kuin tästä ruskeasta laatikosta. Vaikka mukana tuleekin oma Pip-Boy on editioni minusta pienoinen dowgradaus edeltäjäänsä verrattuna. Fallout 4 kuitenkin on yksi tämän vuoden odotetuimmista ja luultavasti myydyimmistä peleistä, olisi keräily versiokin olla jotain paljon enemmän.
Mutta, älköömme valittako, vertailu sikseen. Vaikka editioni oli hiukan perus versiota hintavampi on se siltikin, henkkoht, täysin sen arvoinen. Vaikka ruskean laatikon sisältö ei saa minulta kovinkaan suuria fanfaareja olen täysin vakuuttunut siitä, että peli tulee ne monin kertaisena saamaan.

Avaus näkymä

Pip-Boy stuntti kädellä

Ei siviilien käyttöön O.o



...ja jaluistoineen

On nyt kuitenkin vielä palattava vertailemaan versioita. Bloodborne joka oli kenties toinen tämän vuoden kanssa magneeteista, jyrää myöskin Pip-Boy editioni ylitse. Sen vanhoiksi kirjoiksi naamioitu laatikko oli metallia, pelimaailman ikoniset tilpehöörit olivat metallia. Pip-Boy editionissa ainut metallinen esine on levykotelo, kaikki muu on muovia. Edes jalusta olisi voinut olla jotain raskaampaa materiaalia ja laatikko olisi ehkä voitu kuvittaa niin, että se edes näyttäisi ydinsodasta selvinneeltä, vuosisadan varaston perällä lojuneelta.

 

Pip-boyn ohjekirjanen.

v

                                                         Minun varmaankin pitäisi turinoida Pip-boyn ominaisuudesta jossa omaan älypuhelimee voi ladata Pip-Boy appsin, ja puhelimen voi sitten asettaa Pip-Boyn sisälle niin, että oman käänyn näyttö vastaan Pip-Boyn näyttöä............... Itsekkään en kovin kauaa kyseiseen ominaisuuteen ehtinyt perehtymään joten en oikein tiedä mitä selitän. Mutta asia pähkinän kuoressa oman puhelimen voimin Pip-Boysta voi tehdä kopion pelissä esiintyvästä rannetietokoneesta. Kun kännykällä vielä ottaa yhteyden tietokoneeseen tai PS4:ään Pip-boy päivittyy sitä mukaa kun peli etenee. Pip-Boyssa on myös patteri ja siihen ainakin syttyy sen ansiosta valo, tekeekö se muuta sitä en vielä tiedä.

Näin kuvassa asetelma näyttä ihan kelpo keräily versiolta

Mukaan kuuluu myös juliste jota en mitenkään saanut enää mahdutettua kuvaan, enkä onnistunut siitä yksinäänkään kovin kummoista valoversiota ottamaan joten se jääköön nyt suosiolla pois. Mukana tuli myös erinäisiä vaahtomuovi adaptereja joilla oman puhelimensa saa pysymään Pip-Boyn näytön paikalla. Itse pelistä en nyt tähän hätään pysty sanomaan mitään, palaan asiaan luultavasti tuonnempana, kenties vielä tällä samaisella viikolla. Mutta odotukset ainakin ovat korkealla. En odota Fallout 4 keksivän pyörää uudelleen, vaan pysyvän tuttuna ja turvallisena mutta parannellumpana ja kun tämä toteutuu, kuten tiedän, olen hyvin hyvin tyytyväinen.


Resistance 3 Survivor Edition

Vaikka Ps3 pelien hankkiminen on jo hyvän aikaa sitten osaltani päättynyt, halvat keräily versiot ovat silti jotain joiden metsästämistä aion jatkaa vastaisuudessakin.

Resistance oli ensimmäinen peli jonka hankin hankittuani ensimmäisen Ps3seni, ensimmäiset kaksi osaa tuli pelattua läpi, kolmenenkin tuli hankittua...... nyt hiukan mielessäni kiroan, etten ole sitä säästänyt, kyseisessä editionissa peli ei nimittäin jostain kumman syystä ole metallikotelossa eikä levy vinyyli kuvioinen...... mutta kolmannen osan pelaaminen jäi lyhyeen, en tarkkaan osaa sanoa miksi näin kävi, luultavasti jokin enemmän mielenkiintoa herättänyt peli vei kaiken huomioni ja se vain jäi ja unohtui....nyt tietysti olisi mahdollisuus muistella menneitä, mutta voi olla että PS4 hankkimani Dark Souls II vie kaiken pelillisen kiinnostukseni. Jotenkin FPSt ovat etääntyneet pelien mukavuusalueeltani. Mutta muuten Resistance on ihan mielenkiintoinen lisä keräilyversio arkistooni.

Kaikki versioon kuuluva irtaimisto on pakatta kuvassa näkyvään Resistance teemaiseen epäkäytännölliseen olkalaukkuun.

 

Laukussa kulkee kätevästi mukana ruostumattomasta teräksestä taiteiltu taskumatti, joka ilman minkäänlaista kilpailua on tämän keräily kokoelman hienon ja laadukkain esine, sekä.......jonkinlainen taidekirja? Päiväkirja? Jokinkirjanen? Jonka sivuja on täysin mahdoton käännellä ilman että kirjasen selkä murtuu ja sivut irtoavat.







 Mukana myös pussillinen muovisotilaita...?.... joiden olemassaololle en ole keksinyt oikein mitään järkevää syytä.... Sekä Resistance teemoitettu korttipakka, joka sinänsä on ihan.. ok, mutta osittain vähän samaa sarjaa kuin muovisotilaat, jotain kun vain on täytynyt laittaa täytteeksi.

 Mukaan kuuluu myös maalitaulu juliste, joka osoittautui sen verran hankalaksi kuvattavaksi, että jätin sen suosiolla kokonaan pois, mutta muuten kuvassa kyseinen editioni koko komeudessaan.



Kolmen postauksen putki. 3/3 Risen 2 Dark Waters

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, annamme esittely vuoron Risen 2:lle.
Jos Far Cry 2:n keräilyversion ansaitseminen herätti minussa ihmetystä Risen 2 Dark Waters ei sitä, jos arvosteluihin on uskominen, todellakaan ansaitse.
Sen sijaan, että kertoisin oman mielipiteeni...en voi, en ole koko peliä edes palannut.... tyydyn lainaamaan pelaaja lehden arvostelua.
"Konsoliversio on silkkaa roskaa ja siinä kaikki.
Pelin kelpo tarina ja kiinnostavat tehtävät hautautuvat huonon pelattavuuden ja hirveän teknisen tason alle kuin kannibaalien saarelle kätketty merirosvoaarre. Kyllä ne joku sankari esiin kaivaa, mutta useimmat yrittäjät päätyvät pataan."
Joten saa nähdä löytyykö minusta koskaan niin paljoa kiinnostusta, että uskaltaudun pelin edes muoveistaan avaamaan.

 

 

 

Itse keräilyversio kuitenkin on hieno, mikä on minusta todella yllättävää kun nyt ottaa huomioon vastaanoton jonka peli on saanut. Kaikki laatikon sisältö ei edes mahtunut yhteen, ei edes kahteen kuvaan. Mukana on vielä nippu hienoja ja laadukkaita taide kortteja jotka näemme alempana.

Muuhun sisältöön kuuluu kankainen, ei mikään pieni, merirosvo lippu, metallinen pääkallo riipus, Soundtrack & Making of Dvd, kolme tarraa, kartta joka on valmistettu sellaisesta kangas maisesta paperista...jos ymmärrätte mitä tarkoita... ja sitten vielä ne taidekortit.

 

 

Kortteja on kaiken kaikkiaan muistaakseni viisitoista joten ne päihittävät sisällöllisesti monet muut taidekirja.

Vaikka peli itsessään osoittautuisikin ihan luokattomaksi tekeleeksi on tämä keräilyversio yksi parhaimmista jotka omistan. Jos keräilyversion kertoisi itse pelin laadusta olisi Risen 2 huippuluokkaa. Se on sääli, ettei asia näin ole.



Fallout 3

 

Jos suosikki pelejään yrittäisi listata Fallout 3 olisi viiden ellei jopa kolmen parhaan joukossa, tai se luultavasti kamppailisi kärkipaikasta. Vuosi taisi olla 2009 kun Fallout ilmestyi ja kun sen hankin, se oli jälleen yksi niistä peleistä josta en tiennyt ostopäätöstä tehdessäni yhtikäs mitään. En ollut koskaan aikaisemmin pelannut yhtäkään Fallout peliä ja jos ihan rehellisiä ollaan en ollut koskaan edes kuullut sellaisia olevan olemassakaan. Ainut syy miksi edes kiinnostui Falloutista oli se, että se on Bethesdan luomus, kuten The Elder Scrolls sarja josta myös paljon pidän.

Mutta kuten monet tietämättömyyttäni onnistuneet ostokset Fallout 3 ei ollut poikkeus vaan, ehkä kaikkein onnistunein.

 

 

Fallout 3 nousee näin kuuden vuoden jälkeen, 4. kielipitkänä odotellessa, aiheekseni siksi kun tässä pari viikkoa sitten sain vihdoin käsiini kyseisen pelin keräilyversion jota jo aikoinaan hamusin mutta jonka hankkiminen vain jostain kumman syystä siirtyi siirtymistään. Samalla tuli tutustuttua Amazonista tilaamiseen ja voin hyvillä mielin todeta ettei tämä ollut viimeinen kerta kun jotain kyseisestä verkkoympäristöstä hankin.

 

 

 

Vaikka keräilyversion sisältö ei määränsä puolesta päätä huimaa se on silti omasta mielestäni yksi parhaimmista. Peltinen eväsrasia ja Vault Boy Bobblehead ovat hienot ja hyvin tehdyt sekä todella ikoniset esineet Fallout maailmasta. Myös making of- Dvd on teeman mukaisesti päällystetty muistuttamaan tulevaisuuden tallennustekniikkaa edustavaa Holotapea, eikä pienessä taide kirjasessakaan ole pahemmin valitettavaa, kerrankin kuvitusten joukossa on myös mukavasti informaatiota.

Fallout 3 keräilyversio oli yksipoikkeus muoviukkeleiden saralla, en miellä "heiluripäätä" muoviseksi figuuriksi, pikemminkin se toimi ehkä suurimpana syynä siihen miksi edes koko version itselleni halusin.

 

 Niitä kun voi, eväsrasian ja holonauhan ohella, löytää itse pelistäkin se on vai hiukan hankalampaa:

 

Jos "heiluripäätä" ei olisi ollut ehkä toinen ikoninen esine joka sen olisi voinut korvata olisi voinut olla pullo Nuka-Colaa tai edes sen korkki.......Mistä tulikin mieleeni, onkohan Nuka-Colaa saatavilla? Täytyykin tutkia. Se nimittäin sopisi hienosti keräilyversion kylkiäiseksi.

 

Siitä on aikaa kun olen Fallouttia pelannut, en laske New Vegasia se ei päässyt lähellekään samaa tunnelmaa kuin Fallout 3, eikä Vegasin keräily versiossa hirveästi ollut kehumista. 

Mutta koska se suosikki pelieni kärkipaikasta kilpailee, eivät muistoni siitä ole muuta kuin hyvät. Fallout on ehkä yksi kolmesta pelistä jotka ovat omalla kohdallani pystyneet onnistuneesti luomaan jollain tasolla ,tässä tapauksessa hyvin vahvan, pysähdyttävän tunnelman. Jo ensimmäiset sekunnit ydinsodan runtelemassa maailmassa ovat karulla tavalla kauniit kun auringon häikäisyn hälvettyä taivaanrantaan piirtyy kuva Washingtonin raunioista.

 

Mikään peli ei myöskään ole vihulaistensa puolesta aiheuttanut minussa samanlaista pelon sekaista vainoharhaa kuin Fallout 3 (no ehkä Last Of Us kävi lähellä).  Ghoulit, nuo ydinsodan zombiet, ansaitsevat paikkansa omalla pelottavin vihulainen listallani. Se hetki kun autioituneen ostosparatiisin käytäviltä kantautuu hyytävä Whäääääääääää!!! on selkäpiitä karmiva.

 

 

Fallout 3 on peli jossa itse tarina on melko toissijainen, suurin anti tulee enempi omasta autioituneessa maailmassa harhailusta, omakutoisista seikkailuista joiden parissa tuli itse vietettyä yli 160 tuntia. Usein pelatessani vain samoilin ja etsin uusia tutkimuksen kohteita, autioituneita rakennuksia joista ei koskaan tiennyt mitä niiden sisuksista lopulta lyötyisikään. Enkä tarkoita vain pelin esineistöä, aseita, rahaa, ruokaa, yms tai vihulaisia tai muita henkilöhahmoja. Enemmän itseä viehätti pelin ympäristöt, pysähtyneet hetket jotka kertovat omaa synkkää tarinaansa. Kun pelin aiheena kuitenkin on maailma ydinsodan jälkeen sitä ei voi olla pysähtymättä kerrostalon katolla aurinkotuolissa olutkori rinnallaan makaavan luurangon vierelle ja tämän tavoin kääntämään katseensa (pelissä) kaukaisuuteen, hetken pienen pohtia omaa olemassaoloaan ja jatkaa sitten hiljaa matkaansa.