Siitä on aikaa, eikö olekkin? Pokémon Go Hulabaloo!

 

Aikoihin en ole Pokémon Gosta turinoinut. Saattaapi olla, että koko kolmas generaatio on vierähtänyt ilman halaistua sanaa saavutuksistani. Pitkään on pitänyt ja pitänyt, mutta ei oikein ole ollut aihetta. Ehkä ei ole nytkään, mutta kasataan nyt tähän kaikki mahdollinen mitä viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut... täytyneekin etsiä viimeisin aihetta sivua PoGo postaus ja linkittää se tähän 

 

Aloitetaanpa vaikka siitä missä olemme nyt menossa. Tasolla 35, jonka saavutin tässä pari päivää takaperin, vaikka olen pelannut miltei päivittäin edes vähän, ei tasoni ole sen korkeampi. Se voisi olla, mutta en jaksa nähdä sitä vaivaa, saati tuhlata yhtäkään ylimääräistä euroa onnen muniin sun muihin itselle niin kovin tarpeettomilta tuntuviin ylellisyyksiin. Joten tasolla 35 siis ja tämän hetkisenä toverina Tyranitar ihan vain siksi, että saisin 100 namia kerätty ennen tulevaa yhteisö päivää, johon en itse pääse tällä kertaa osallistumaan, mutta minulla on erinomainen Larvitar jolle haluaisin edes yrittää yhteisö päivän erikoisiskun napata. Jos ymmärsit yhtään mitään mitä juuri kijoitin, olet pelannut PoGoa viime aikoina. 

 

 

Kolmetuhattakolmesataakuusikymmentäseitsemän kilometriä ja seitsemän sataa metriä olen kantanut puhelinta mukanani bitti örkkejä nappaillen.

 

Niistä yhdeksäntuhattakaksisataakolmekymmentäviisi on jäänyt kiinni.

 

Tuhatkolmesataaviisitoista niistä on kehittynyt seuraaviin muotoihin.

 

Sinä aikana munista on kuoriutunut tuhatsataneljäkymmentäkaksi uutta otusta.

 

PokéStoppeja siinä talsiessa on tullut pyöräyteltyä huimat seitsemäntuhattakaksisataaviisikymmentäkahdeksan.

 

Ja jos vielä joskus kartoin saleja kuin ruttoa nyt niitä on puolustettu kolmetuhattakaksisataaseitsemänkymmentäneljä tuntia. Palkintona siitä parit paidat.

 

Marjoja samaisille puolustajille on syötetty kaksituhattaneljäsataakolmekymmentäseitsemän kappaletta.

 

Uutukaisimmasta tehtäviin erikoistuneesta mitallista on raapaistu haaviin vasta sataviisikymmentäviisi tehtävää.

 

Reidejä tahkottu satakolmetoista. Ei mitenkään ylimaalisen paljoa, mutta jokunen kuitenkin.

 

Siihen vielä päälle seitsemänkymmnetäyhdeksä legendaarista monsteria.

 

 

Yleensä pyrin siipeilemään ja puolustamaan saleja joissa on tilaa ja joku muu on tehnyt työt 😰 Mutta seitsemänsataakahdeksankymmentäkolme. Tätä mitalia olisi tarkoitus pyrkiä kultaa kohden kehittämään.

 

Jaaa vain yksi Unown.



 

 

 

Muista mitaleista muut kultiaisa paitsi Lohikäärmeen Kesyttäjä

 

Josta puuttuu vielä 67 munasta kuoriutuvaa Dratinia

 

 

Pokédxin osalta tilanne on tämä. Kolmesataakuusikymmentäkaksi on napattu ja kolmesataakuusikymmentäkahdeksan on nähty.

Pari paikkaa tulee toivon mukaan pian täyttymään..

 

 

Articuno tulevana perjantaina

 

 

ja Chimecho joskus.

 

 

Top 12 pitää sisällään tällaisen joukkion. Vahvinta Tyranitartani en pysty enää vahventamaan numerorivi neuroosini takia, mutta ehkä tuleva Tyrreni on jo syntyessään edeltäjäänsä vahvempi.

 

 

Tässä jokin aika sitten uuden tehtävä ominaisuuden myötä myyttinen Mew tuli vihdoin saatavilla, Sen yhyttämine oli mukavaa vaihtelua erinäisine tehtävineen ja odotankin jo innolla milloin Celebi vapautetaan maailmalle..... ilmeisesti joskus heinäkuun puolella.

 

Mewn kaverina pällistelee jo kuusi Mewtwota.... ja ensiviikolla olen taas menossa yhtä yrittämään. Olen pahoillani jos jonkun on vaikea tai mahdoton saada Mewtwota kokoelmiinsa, itselle siitä on kehittynyt jo vähän koominenkin tapaus. Jos voisin, antaisin omistani.

 

 

Erilaisia kivasti kimaltelevia värivirheellisiä möttiäisiäkin on jokunen jo kerääntynyt. Suurin osa yhteisö päivien antia, joten en hirveän suurta arvoa niille viitsi antaa. Sattumalta saadut Shuppet, Mightyhyeena ja Gyarados sen sijaan... ainiin ja Omanyte jonka löysin tänään.

 

 

Isketään vielä mukaan maaginen Machamp joukkioni ja paholaisen riivaamat pikkuepelit niin homma alkaa olla paketissa.

 

Kyllä vähän jo odottelisin neljännen generaation saapumista ja voipi olla, että se loppu kesän puolella niskaamme pärähtää. Sitä ennen Alolat ja aurinkoa pintaan.....o.O

 

 

Pokémon Go! Valmis! Done! Finito! The End?!

Siinä se. Olen valmis. Kaikki ensimmäisen ja toisen genen Pokémonit on pallotettu. En laske mukaan Unown'eja enkä legendaarisia sillä niiden saaminen tuntuu tällä hetkellä melko mahdottomalta.

 

 

Ampharos oli viimeinen otus jonka tarvitsin, sen saadakseni tuli käveltyä hiukan yli sata kilometriä. Tällä hetkellä käynnissä oleva eventti helpotti kummasti viimeisen kahdenkymmenen namin saantia, muuten matkaa olisi ollut vielä jäljellä noin kaksisataa pitkää kilometriä.

 

 

Niukasti yli vuosi projektiin meni. 17.07.2016 aloitin Pokémonien metsästyksen ja tällä päivämäärällä 26.07.2017 olen viimeisen otukseni napannut... Unohtakaamme Unown...

En oikein tiedä mitä minulla on vielä pelin puolesta jäljellä? Ehkä vain jään odottamaan kolmannen generaation peliin vyörymistä.... en tiedä kuinka pitkä odotukseni on, toiveikkaimmat uskoivat niiden ilmestyvän tänä kesänä. Näin ei tule tapahtumaan.... Ehkä sitten ensi kesänä, mutta ei nyt.

 

Pókemon Go tulee kulkemaan taskussa mukana kuten tähänkin asti, mutta pallojen heittely tulee olemaan todella vähäistä. En kerää otuksia juurikaan saadakseni kokemuspisteitä. En kaipaa yhtään enempää otuksia varastooni. Yksi riittää.

En odota enää mahdollisuutta vaihtaa. Minun kannaltani oivallisia kauppoja ei oikein enää ole. Voin toki vaihtaa Corsolan Unown`viin tai Legendaarisiin. En kuitenkaan usko, että kenenkään Corsolan tarve on niin suuri jotta tähän kauppaan tarttuisi.

 

 

Pokémon Go on vuoden varrella muuttunut paljon siitä raakileesta joka se alussa oli. En vain ole vielä osannut oikein päättää ovatko muutokset olleet kannaltani positiivisia. Vaikka olen jo moneen otteeseen maininnut Legendaaristen monien saannin olevan tällä hetkellä mahdotonta, ne kuitenkin ovat satavilla.. Tai kaksi on. Lugia sekä Articuno... Moltres ja Zapdos tulevat seuraavan kahden viikon aikana saataville. Siinä missä moni varmasti hyppii seinille odotuksen ollessa viimein ohi... tai pidättäytyneenä suomalaisena iloitsee hiljaa sisäisesti.... Minä oikeastaan vain kohautan olkiani. Meh.

 

 

 

Tänään tuli tuhlattua jokunen tunti ja  yksi euro Articunon toivossa. Ei onnistanut. Väkeä oli liian vähän. Alue jolta legendaarisia otuksia voi bongata on aivan liian pieni. En tiedä kuinka suuri koti kuntani Pokémon Go ryhmittymä on. On meillä sentään omankylän Go tubettaja ja gymit tuntuvat kaatuvan melko tiuhaan tahtiin, että kyllä tuolla tuota Pokémon porukkaa tuntuu liikuskelevan. Se, että tarpeeksi suuri osa harhautuisi samaan kaupungin osaan onkin sitten toinen tarina. Keskustassa olisi varmasti väkeä, mutta hiukankin syrjemmällä toivo alkaa tekemään hidasta kuolemaa.

 

Toinen ongelmani on kiinnostukseni puute gymejä kohtaan. En tuntenut sitä pelin alku aikoina, enkä oikein vieläkään. Myönnän, että nyt se on hiukan kasvanut, koska oman otuksen gymille saanti on huomattavasti helpottunut. Mutten edelleenkään ole innostunut seisoskelemaan juuri missään julkisella paikalla näpyttelemässä kännykkäni näyttöä. Tämä vaikuttaa suuresti intooni havitella legendaarisia lintuja omiin kokoelmiini... ei sillä, että yksin tai kaksin niille edes pärjäisin.

Toiseksi minulla ei ole enää gymien suhteen tarpeita. En tee kolikoilla mitään, enkä näe syytä näpyttää luuriani saadakseni otuksia jotka minulla jo on.

En koskaan ole oikein päässyt mukaan CP, IV, sun muu kuka on parempi mitäkin vastaan milläkin iskuilla intoiluun. Minulle PoGo on aina vain ollut Gotta catch em all! ja nyt olen sen tehnyt.

Mitä seuraavaksi? O.o







Avaamaton paketti O.O

Olen jo jonkun aikaa havitellut ensimmäisten sarjojen avaamatonta kortti pakettia. Aivan Base setin pakkaa taitaa olla jo aika mahdoton löytää joten tyytyminen oli Fossil sarjan pakkaukseen.

 

Elättelin toiveita täysin koskemattomasta holo Charizardista.... toive ei aivan toteutunut. Mutta ei se mitään. Vaikkei mitään hirveän suuria löytöjä pakkaus pitänytkään sisällään oli silti mukava kokeilla onneaan.

 



Vahvasti vesimoni linjalla mentiin. Yhtäkään tuplakappaletta ei paketista paljastunut, eikä yhtäkään energiaa. Paketin harvinaisimpana vetonaulana toimi Articuno.

Harmillisesti Articunokaan ei holo sattunut olemaan, se nimittäin puuttuisi. Näitä regulaari versioita taitaa nyt omista arkistoista löytyä kolme.
Hintaa kyseiselle pakkauksella tuli tuollainen kymmenisen euroa, joten ehkä joskus päädyn toisenkin pakkauksen hankkimaan.