Vuosikatsaus

Minua on nyt jo jonkin aikaa patisteltu blogini pariin, mutta turinoinnin aiheet ovat olleet hiukan kiven alla... vai liekö vain mielikuvituksen puutetta.

Nyt kuitenkin sain itsestäni sen verran irti, että keksin katsahtaa jälleen menneeseen.

 

Hiukan yli vuosi sitten blogini sivuille ilmestyi tällainen kuva ns. kokoelmastani. Yhdeksän keräily versiota oli silloin ihan kiitettävä saavutus. Nyt kesäkuun 11. päivänä vuonna 2016 kokoelmani näyttää kutakuinkin tältä.

Olisin halunnut ottaa kuvaan mukaan erinäistä irtaimistoa, kuten Bloodbornen ja Fallout 4:n läpikävely oppaat sekä Dark Soul 3 taidekirjan.....ja ehkä jopa sen muoviukkelin joka on lyötänyt paikkansa avovaimoni Monster High nukke kokoelman rinnalta.. Mutta kuten jo nyt voimme huomata kuvan tila ei meinannut riittää edes alkuperäisille kuvauksen kohteille.

Yhdeksästä ollaan noustu neljääntoista, eli voittoa on tullut viiden version verran. Osa vanhempaa osa uudempaa polvea edustaen.

Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että joukkoon on liittynyt myös alkuperäinen Dark Souls Limited Edition, josta en ole tehnyt erillistä blogipäivitystä. En usko, että minulla olisi mitään uutta sanottavaa Souleista...ehkä se kuinka vanhalta ensimmäinen Souli tuntui kun sitä tässä päivänä eräänä kokeilin. Mutta muuten tämä peli sarja on aika pitkälti minun osaltani paketissa.

Myönnettäköön, että osa kuvien laatikoista on hankittu vain ja ainoastaan kokoelmaan kartuttamaan ja siksi kun ne ovat olleet halpoja. Borderlands ja Resistance ovat juurikin tätä kastia.... Ehkä jopa Bioshock Infinite keikkuu tällä rajalla. Far Cry 2 ja Risen taas on hankittu enemmän siksi, että en koe niiden olevan kovin yleisiä...voin olla väärässä, en tiedä, mutta oma tuntumani on tämä. Ne kuitenkin ovat herättäneet halun niiden hankintaan.

Suurin osa kirjavasta joukosta on kuitenkin ylitse muiden ja hankittu juurikin rakkaudesta peliin. Erityisen tyytyväinen olen Fallout 3 keräily versioon jonka hankkimiseen kului miltei vuosikymmen. Sitä kannatti odottaa, toisin kuin 4. osan muovikuutiota.

En tiedä mihin mielenkiintoni kohdistuu seuraavaksi. En usko, että tällä vuodella on uutuuksiensa puolesta hirveästi tarjottavaa, ellei Final Fantasy XV pääse yllättämään.
Dark Souls II:n version haluaisin kokoelmani jatkoksi, sillä se on ainut puuttuva pala tästä trilogiasta. Fallout New Vegas on myös yksilö jonka hankintaa harkitsisin jos hinta olisi sopiva.
PS4:n puolelta taasen Watchdogs:n keräilyboksi saattaisi päätyä omistukseeni.... vaikka se muoviukkelin sisältääkin... sillä käytetyn laatikon hinta tuntuu pyörivän siinä 20€ hujakoilla.

Vuoden päästä ehkä nähdään mikä peli on liittynyt joukon jatkoksi.

Dark Souls III väli/loppukatselmus

Kummasti on pari viikkoa ehtinyt vierähtää sitten viime näkemän o.O Vaikka uhkasin, että olisin harva se hetki Dark Soulista paasaamassa, mutta jotenkin peli vei mukanaan ja valitsin sen koneella istumisen sijasta.

Pieni spoilaamisen mahdollisuus on aina olemassa joten mikäli haluat kokea autenttisen peli kokemuksen ei tätä blogi päivitystä kannata tämän pidemmälle lukea.
Vielä en ole aivan täysin sisäistänyt mielipidettäni Dark Soulin viimeisestä osasta, hampaan koloon jäänyt niin hyvää kuin huonoakin sanottavaa ja yllättävää kyllä niiden tasapaino on vielä hiukan hämärän peitossa.
Pääsääntöisesti kolmas osa jatkaa tasaisella Dark Souls linjalla ilman sen suurempia yllätyksiä. Taattua Dark Souls laatua siis. Lyhyesti vielä ytimeistettynä Dark Souls III on hyvä peli, ei täydellinen, mutta hyvä.

Sen sijaan, että ylistäisin Soulin maasta taivaisiin keskityn enempi kritiikkiin. Minulle DS ei ole koskaan ollut se juttu. Soulit tulivat elämääni oikeastaan vasta Bloodbornen jälkeen, jonka nostan korkealla Soulien yläpuolelle. Siksi ensimmäinen häiriö tekijä joka iski vasten kasvoja oli se, että Dark Soul III muistuttaa harmillisen paljon Bloodbornea, niin vihulaistensa kuin ympäristöjensä puolesta. Ensimmäiset kaksi Soulia olivat enemmän jylhiä kuningaskuntia lohikäärmeineen. Kolmas osa tarjoaa hiukan synkempää väripalettia talikoita heiluttavine kylänmiehineen. Ymmärrän kyllä, että on ollut helpompi kierrättää valmiita malleja, mutta välillä Bloodbornemaisuus on hiukan liian selkeästi nähtävissä.

Toinen mutinan aiheeni olkoon Soul III:n pituus. Minusta peli oli yllättävän lyhyt ja loppu ratkaisu ei oikein ollut sitä mitä odotin. Se tuntui enemmän vain ensimmäisen osan toistolta, vaikka saaga olisi ollut tarkoitus saattaa loppuunsa. Kolmas mahdollinen loppu vaihtoehto on itsellä vielä kokematta, ehkä se antaa tyydyttävän päätöksen peli sarjalle.

Kolmanneksi pomo taistelut jättivät hiukan kylmäksi. Toisaalta nyt kun mietin ne ovat aika taattua Dark Souls kamaa, mutta olisin ehkä odottanut jotain uudempaa ja vaihtelevampaa. Annan miinuksen myös moninpelille siitä, että sitä hyödyntäen mikä tahansa vastustaja on Dark Soul tasolla lastenleikkiä. Kun kutsuu kaksi kaveria rinnallensa tarpomaan ei juurikaan ole epäselvää kuka poistuu kisasta voittajana, kolmikko vaiko vihulainen.

Mistä pääsemmekin mukavasti siihen, että en edelleenkään suostu uskomaan sitä, että Dark Souls olisi erittäin vaikea peli. Olen toitottanut sitä Soulin toisen osan ja Bloodbornenkin kohdalla ja toitotan sitä edelleen. Enintään voi sanoa, että Soul on haastava, mutta sitäkin vain paikoittain. Ollakseen vaikea Soulin tulisi olla epäreilu ja sitä se ei ole. Vastaan talsivat vihulaiset, eivät ole ylimaallisen vahvoja ellei omaa typeryyttään aja itseään nurkkaan kaikkien mätkittäväksi. Suurimman osan ajasta sitä voi vain himmailla eteenpäin ja raivata vastaan tulevat otukset tieltään. Jollain tavalla lukuisat internet palstat antavat Soulista sellaisen kuvan, että monien vihulaisten päihittäminen vaatisi suurtakin oveluutta. Peli maailma on täynnä muiden pelaajien neuvoja, kokeile tulta, kokeile jousta, heikkona milloin millekin yms.... Itse en koskaan ole miettinyt kyseisiä asioita, uskollinen miekkani jonka nappasin mukaani miltei pelin alussa on ollut aivan riittävä kukistamaan niin kuivahtaneen zombien kuin massiivisen jättiläisenkin. Tavarat joilla kohtaamisia tulisi helpottaa ja peli taktiikkaansa parantaa vain kertyvät varastoihini. Kuolo korjaa useammin typerien virheiden, holtittomuuden ja ylimielisyyden ansiosta kuin siksi, että vastustajat olisivat ylivoimaisia.

Mutta silti kaiken tämän ei niin oleellisen jälkeenkin Dark Souls III on hyvä peli. Se ei yritä keksiä pyörää uudestaan vaan jatkaa tutulla ja turvallisella linjalla, se on mukavaa ajanvietettä ja tarjoaa sopivasti haastetta ainakin jos päättää kohdata vastustajansa silmästä silmään. Joitain asioita olisi voitu tehdä toisin, mutta niinhän se aina on.

Bloodborne II

Sieluista Pimein. Dark Soul III

 

Ja niin oli koittava päivä jona Dark Souls peli saaga saataisiin päätökseen peli sarjan kolmannen ja viimeisen adaptaation myötä. Muistakaamme myös kirjata historian kirjoihin tieto siitä, että Dark Soul III oli ensimmäinen peli koskaan ikinä jonka ennen varsinaista julkaisu päivää sain hyppysiini aikaisen ennakkotilauksen ansiosta.

 



Alussa kaikki oli harmaata ja maailmaa hallitsivat mahtavat lohikäärmeet. Sitten syttyi pieni liekki pienoinen jota seurasi valo ja pimeys, elämä ja kuolema......... Aikanaan liekki hiipuisi ja pimeys voittaisi ellei joku tekisi asialle jotain. Aikalailla tällaisesta asetelmasta peli sarjassa on vuosien ajan ollut kyse.... Näin aika brutaalisti tiivistettynä... Kolmannen osan myötä epäkuolleen soturimme matka kohti viimeistä auringonlaskua on alkanut. Se sammuuko liekki vai onko sen tulevaisuus turvattu jääköön vielä mysteeriksi.

 

 

Keräily versiosta mainittakoon sen verran, että se on luultavasti yksi parhaimpia jotka ovat kohdalleni osuneet. Aivan kuten Bloodborne aikanaan jatkaa Dark Souls III samalla laadukkaalla linjalla. Jos otan vertailupohjaksi esim kalliimman täysin muovisen Fallout 4 PipBoy editionin. Jyrää Dark Souls III sen mennen tullen. Pelkästään Soul III laatikko on jo hieno, siinä ei ole typerää muovi sleeviä vaan kuvat on painettu suoraan pahviin. Hölmönä kuvittelin laatikkoa avatessani, että toinen figuuria sisällään pitävä laatikko on vain perus vaaleanruskea pahvi boxi....

 

 

.....väärässä olin. Tämä on nyt esimerkki siitä millaisia keräilyversioiden tulisi olla. Tällaisista tavaroista kannattaakin maksaa, kun ottaa huomioon ettei Soul IIIn keräily paketti ollut edes mikään hullun hintainen.

 

 

Figuurit herättävät minussa aina ja edelleen myötähäpeän sekaista pelkoa. Yleensä jätä keräily boxin hankkimatta mikäli muovi ukkeli vie suurimman huomion sisällöstä. Mutta nyt puhumme Dark Soulista, vaikka mukana olisi tullut pussillinen soraa olisin keräilyversion hankkinut. Kuitenkin Soul figuuri on positiivinen yllätys.... en nyt ihna varma vielä ole sen sijoittamisesta mihinkään kovin näkyvällä paikalle, mutta muuten se on ihan kiva.

 

 

Ja kuten arvata saattaa muoviukkeli ei vienyt kaikkea huomiota sisällöstä. Mukana oli paljon muutakin...

 

 

Hihamerkkejä, Praise The Sun!!,....  kankainen kartta ja suuri taide kirja joka ei kata ainoastaan Soulin kolmatta osaa vaan kaikki edeltäjänsäkin.

 

Ymmärtäkää, nämä eivät ole leluja vaan keräily esineitä aikuisille.


 

 

Kuten joku useamman kuin yhden postaukseni lukenut saattaa aavistelle, tulevat viikot/kuukaudet tullaan vahvasti pyörimään Dark Soulin ympärillä. En tiedä pystynkö ottamaan pelistä samanlaista platinum trophy haastetta kuin Bloodbornesta, mutta ainakin aion yrittää.

Sen verran mainittakoot, ethä kun tässä viimeisen vuoden olen Bornea ja Soul II pelaillut, ei kolmas osa tunnu enää kovinkaan haastavalta, ensimmäiset kaksi pomovastusta kaatui aika pikaiseen tahtiin. Mutta en koe, että Soulin tarvitsee enää asettaa pelaajalle niin suurta haastetta, tai nostaa sitä entisestä. Ennemminkin tarjota jälleen pientä astetta parempi ja mukaansa tempaavampi peli kokemus.