Minä! Olen! Leipä!

Kun Vuohisimulaattorin jälkeen luuli nähneensä kaiken sitä hyvin nopeasti huomasi olleensa väärässä, kun I Am Bread peli jo löytyikin. Itse pidin enemmän ensimmäisenä mainitusta. Ehkä odotukseni I am Breadia kohtaan menivät pieleen siinä, että niitä oli. Odotin nimittäin Vuohen kaltaista päämäärätöntä sekoilua, sen sijaan kohtasin yllättävän haastavan ja lukuisia toistoja vaativan pelin.....joka hyvin nopeasti jo parin pakotetun kentän uudelleen aloituksen jälkeen alkaa vain yksinkertaisesti nyppimään.
Leivän lämmön lähteelle kuskaamisessa on omat hyvät ja hauskatkin hetkensä, mutta kihnutettuasi puolisen tuntia kohti leivänpaahdinta jonka sisuksiin sulloutuminen on liki mahdotonta ja pudottuasi sitten lattialle yrittäessäsi saada lieden nappuloita käännettyä oikeaan asentoon ja aloitettuasi jälleen alusta on vain parempi, että lopetat pelin, suljet konsolin ja menet hetkeksi istumaan parvekkeelle.

Harmillista kyllä, päästettyäsi leivän huikeat kolme kertaa päiviltään peli lykkää eteesi maagisen marmeladin joka ei hätkähdä sen enempää kissan karvoja kuin wc pyttyyn putoamistakaan. Sinällään omia hermoja ajatellen on kai ihan kiva joskus päästä kentät läpikin, mutta marmeladi vie idean pelistä kokonaan. Marmeloituasi leipäsi se voi vain ryömiä lattiaa pitkin keräten mukaansa kaiken sonnan mitä matkan varrella sattuu vastaan tulemaan ja olemaan silti mitä syötävin leipä ikinä*. Pisteitä, et toki saa sitten yhtäkään mutta ainakin seuraava taso avautuu.

*Vähän tähän tapaan

Pieninä annoksina Leipä on ihan hyväksi. Kauaa sitä ei jaksa. Se, että onnistuisin saamaan leipäni 100% syötävyydellä maaliin asti on melko lailla täysi mahdottomuus. Jollain tavalla sitä on ihan mielenkiintoista kokeilla, onnistumisen tunne olisi varmasti valtaisi jos sen tekisi. Joten todettakaan, että I Am Bréad on ihan onnistunut, aikaa ja hermoja vaativa pienemmän mittaluokan ajantappo peli jonka äärellä ei kuitenkaan kannata viipyä tuntia pidempään....mikä sekin on kyllä jo aika paljon.

Vuohi simulaattori

Että mikä oli?

 

Koska Bloodbornen DLC ei ole lähimainkaan tuloillaan eikä Fallout 4:kään ilmesty vasta kuin marraskuussa, sitä päätyy selailemaan pleikkari storea jotain ajanvietettä etsien. Jostain käsittämättömästä syystä Vuohi simulaattori oli peli jota ei vain pystynyt ohittamaan.

Kaikkia simulaattoreita ja monia muitakin pelejä mollaava Goat Simulator vajaamielisine vuohineen on jotain niin absurdia, täysin tarkoituksella kieliposkella jotenkin sinnepäin kyhätty kokonaisuus, että lopputulos on ollut jopa hyvä.

Vuohi tsimulaattoria ei ole tarkoituskaan ottaa vakavasti, sitä ei voi, eikä sitä kannata ottaa vakavasti. Se on täysin aivotonta typeryyttä parhaimmillaan ja sen kaltaisille peleille on minusta paikkansa hyvien, suurten, lukuisia tunteja vaativien pelien rinnalla. Goat Simulaattorilla voi hyvin nollata aivonsa täysin. Kokeilla, säntäillä sinne tänne ja katsoa mitä tapahtuu. Pitää hauskaa yksin tai yhdessä enintään neljän muun pelaajan kanssa.

Vaikka peli itsessään on hyvin pieni ja kaiken kokemisenarvoisen ehtii kokemaan parissa tunnissa, on pelissä paljon onnistumisen tunne potentiaalia, monia eri mini tehtäviä joista suurimpaan osaan törmää täysin vahingossa.

Vuohella on myös pimeä puolensa

Mitä pidemmälle Vuohi simulaattorissa "etenee" sitä ylempään potenssiin älyttömyys kohoaa ja valittavaksi tulee erilaisia vuohi mutaatioita, kuten enkeli/paholais vuohi, Skyrimia parodioiva Goatborn, muiden lajien edustajina pingviini, kirahvi, strutsi ja valas vuohet sekä monta muuta häiriintynyttä mutaatiota.

Pelin ainut haaste jonka jokainen trophyjä hamuava tulee kohtaamaan on piinallinen Flappy Birdia imitoiva Flappy Goat jonka parissa helposti tulee kuluttaneeksi piinallisen puoli tuntisen ellei pahimmassa tapauksessa jopa enemmänkin.

Mutta tunne kun vihdoin onnistuu yhtä nappia rämpyttämällä ohjaamaan lentokyvyttömän vuohen kuvatuksensa turvallisesti kymmenen esteen ohitse on todella, todella helpottunut.

Tätä tekstiä kyhätessäni sain tietää, että Vuohi simulaattoriin on myös ehkä tulossa lisäosia O.O jotka kaiketi on jo aikaa sitten julkaistu tietokoneelle, mutta nyt rantautuisivat myös Playstationeille. Jos näin on niin hienoa, en usko että vajaamielisen vuohen seikkailuihin aivan heti kyllästyy.