Minun on hyvin hankala vastata kysymyksiin kuten millaista musiikkia kuuntelet tai millaisista elokuvista pidät. Skaala on hyvin laaja. Jos pitäisi valita jokin tietty genre mikä jää vähemmälle katselulle se/ne olisivat komedia ja kauhu. Harvoin olen nähnyt komediaa joka rehellisesti saisi minut nauramaan ja kauhun osalla taas....se on vähän niin ja näin... Tunnelmallinen tarinavetoinen kauhu on ookoo, jump scared on halpa pelottelu keino, enkä ole oikein käsittänyt missä vaiheessa ihmisten julman ja tuskallisen kuoleman seuraamisesta on tullut viihdettä.... Vähän siis molempia.
Muuten olen melko kaikkiruokainen, suurimmasta osasta elokuvia joita olen katsonut on kuitenkin useimmiten löytynyt jotain seuraamisen arvoista.
Mutta tämän postauksen tarkoituksena ei ole jaaritella niitä näitä elokuvista vaan keskittyä yhteen tiettyyn ryhmään. Supersankareihin.
Tämä kirjoitelma on ollut ajatus tasolla jo pitkään ja sai nyt uutta intoa pienen Heroes postaukseni myötä. Kerrottakoon myös, että vaikka hyllystäni löytyy jokunenkin supersankari elokuva en pahemmin perusta supersankareista....siinäkin on tietty raja johon asti olen ihan tyytyväinen kunnes siirrytään naurettavuuden ja typeryyden puolelle.
Heroes tv-sarja pääsi koskettamaan siksi, että se ihmisläheisempi. He eivät seisseet liian lähellä mikroaaltouunia, heitä ei purrut jokin vaihtoehtoinen tappavan säteily annoksen saanut eläinkunnan edustaja, heille ei sattunut ah niin järkyttävää onnettomuutta josta he kuin ihmeenkaupalla selvisivät eivätkä he olleet ulkoavaruudesta tulleita siirtolaisia. Heidät oli vain geneettisesti koodattu sellaisiksi kuin he olivat. Se mihin he kykenivät oli myös mitoitettu hyvin yksinkertaisiin asioihin (kunnes tuottaja Tim Kringiltä karkasi mopo käsistä piiiiitkälle lepikkoon) Kenestäkään heistä ei tullut laaseria silmistään ampuvaa kaiken kestävää supermiestä.
Teräsmies on ehkä tunnetuin supersankari mitä löytyy. Man of Steel oli ihan kelvollinen katsottava, minusta uudemmissa sankari elokuvituksissa hienointa on se kuinka niitä on yritetty tuoda realistisempaan valoon. Kuinka se ei olekaan niin helppoa ja ruusuista olla poika joka puolivahingossa tappaisi kiusaajansa koulun pihalla ellei kykenisi hillitsemään itseään.
Omalla kohdalla Teräsmies on kauuuuukana suosikki sankarieni joukosta. Teräsmies sopii keksittyyn maailmaan, keksittyyn kaupunkiin ratkomaan keksittyjä ongelmia. Vaikka kuinka turinoitaisiin Teriksen vaikeasta lapsuudesta ja erinäisiin ajoneuvoihin purkamasta ahdistuksesta häntä ei koskaan saada sovitettua oikeaan maailmaan jonka ongelmat eivät koskaan tule loppumaan. Elokuva maailmassa hän leijuu rauhaisasti avaruudessa ja kuulostelee josko jossain kaivattaisiin auttajaa. Kuinka hän päättäisi ketä auttaa? Ei hänkään kaikkia kykenisi. Joku kuitenkin kuolisi matkan varrella. Joku jäisi ilman, menisi toisen edelle.
Enkä ole varma Teräsmiehen elinkaaresta, vanheneeko hän lopulta? Vai onko hänen elämänsä ikuinen? Joka tapauksessa en usko, että hän olisi parin vuosikymmenen jälkeen mielenterveydellisesti niin hyvässä hapessa kuin on annettu ymmärtää.
 |
| Lepakko- ja Hämähäkkimiehen laittaminen samaan kuvaan on luultavasti jonkin asteinen rikos. |
Batman Begins oli aikoinaan ilmestyessään kova juttu.... sitten sen hohto jotenkin hiipui. Siitä tuli turhan paatoksellinen ja sotaisa. The Dark Knight Risesissä oli enemmän räiskintää kuin itse Lepakkomiehen seurantaa. Eikä minua lakkaa hämmentämästä se kuinka paljon yksi ainut kaupunki voi houkutella vihamiehiä milloin valtaamaan milloin tuhoamaan sitä. Jos sattuisit syntymään Gothamiin suosittelisin suosiolla muuttamaan sieltä pois niin pian kuin mahdollista.
Muuten Lepakkomiehen realisoiminen olemassaolevaksi hahmoksi on onnistunut ihan hyvin, ehkä siksikin, että hän on vain mies jolla on käsissään miljardien omaisuus jota kuluttaa milloin mihinkäkin hilavitkuttimeen. Saas nähdä kuinka käy kun hänet laitetaan Teräsmiestä vastaan.
Hyllystäni löytyy myös, Batmanin kanssa samaan kuvaan päätyneen Hämähäkkimiehen trilogiaa edeltäneen trilogian viimeisin osa jonka nimeä en nyt muista, sillä se on yksi niistä supersankari elokuvista joka päätyy arkistoissani osastoon typerää....Edellisen trilogian toinen osa Tohtori Mustekaloineen oli ihan katsomisen arvoinen..
Uudemmat hämyrit ovat keränneet ilmeisen paljon kritiikkiä osakseen, mutta itse henkkoht olin pitänyt niistä paljon enemmän. Minusta ne ovat olleet juuri parhaimmanlaisia supersankari elokuvia, niissä on ihan kohtalainen tarina, ne ovat ihan näyttävän näköisiä kaikkine erikoistehosteineen, niissä on toimintaa, draamaa ja huumoria sopivassa suhteessa ja mikä tärkeintä niitä katsoessa voi vain täysin nollata aivonsa ja seurata tv ruudulla tapahtuvaa liikehdintää.
 |
| Kuvassa myös vanhempi Hulk |
Marvelin elokuva saaga on eittämättä yksi suosikeistani, se täyttää samat kriteerit kuin uudemmat Hämähäkkimiehet. Ja minua itseäni on aina kiehtonut tällainen epäsopivien hahmojen yhteen saattaminen. En ole eläissäni lukenut yhtäkään sarjakuvaa joten minun ei tarvitsi ajatella miten asioiden kuuluisi olla tai miten ne ovat kädenjäljellisessä Marvel Universumissa, olen tyytyväinen tähän minulle tv ruudulla tarjottuun. Kaikki Avengers tiimin hahmot ovat minusta myös hyvin luotuja, kaksi heistä hiukan epätodellisempia olentoja mutta hekin ihan ostettavalla tausta tarinalla varustettua. He ovat uskottavia. Ehkä ulkoavaruuden syövereistä mukaan repäisty Thor on vähän kiikun kaakun.....mutta kiikun puolella kuitenkin, kun Odiniakin esittämään on saatu itse Hannibal Lecter aka Anthony Hopkins.
Voin myös antaa anteeksi sen että Iron Man kolmonen lähti vähän turhan vieraille vesille vale Mandariinin ja tultasyöksevän miehen kanssa.
Olen tässä jo hiukan kuumeisesti odotellut milloin pääsisin katsomaan uusimman installaation eli Avengers Age of Ultronin :P
Kunhan Guardians of Galaksyn poppoota ei sotketa sen suuremmin mukaan, uskon että tällä sarjalla on vielä edessään hyvä ja pitkä tulevaisuus.
X-miehistä ei minulla ole hirveästi hyvää sanottavaa. Wolverine on ihan mukava hahmo ja Originissa hetkisen vilahtanut Gambit on jäänyt mieleen, sekä Juggernaut, mutta muuten...........en tiedä.. Minulle X-men elokuvat eivät ole enää sellaista mukavaa ei niin turhan tosissaan suhtauduttavaa meininkiä... Ne ovat vain jotain.. Ajantappo elokuvia. Hahmot mitä monimuotoisine kykyineen ovat aiiiiiiiiivan liian yli ampuvia. Okei elät ikuisesti ja luustosi on vaihdettu adamantium metalliseokseen se vielä menee, mutta että pystyt kontrolloimaan ilmastoa mielesi mukaan, silmistäsi tulee laaseria tai pystyt lentämään itse tuottamillasi ääni aalloilla. Juu ei, ei. Hei hei.
 |
| ....Ja yrittäkääpä lausua Rorschach |
Jopa Hellboy kaikkine outouksineen on innostavampi ja mielenkiintoisempi kuin X-Menit. Tuo aikuisten Harry Potter rujoine ja kieroituneine fantasia maailmoineen. Kummajaisistaan tutun Guillermo del Toron kädenjälkin on hyvin vahvasti näkyvillä. Toivoisin, että jonain päivänä kolmaskin osa saataisiin mahdollisesti syntymään.
Jos täytyisi valita suosikki supersankari elokuvani se olisi Watchmen, voi olla että se olisi myös suosikki elokuvani. Siinä yhdistyy hienosti faktaa ja fiktiota ja toisin kuin kaikki edellä mainitut elokuva sijoittuu täysin tähän maailmaan, toiseen aikajanaan johon syntyi historian kulkua uusiksi kirjoittava Supermies joka totta kai oli Amerikkalainen. Niin epätodellinen hahmo kuin Tohtori Manhattan onkin, minulta hän saa täyden tukeni. Siinä missä muutos, voima ja jumaluutta lähentelevät kyvyt tekevät muista sankareita/pahiksia, jotka alkavät käyttämään aikaansa ja voimavarojaan muiden puolustamiseen tai maailman valtaamiseen, Manhattan kadottaa ihmisyytensä, erakoittaa itsensä niistä jotka vielä joskus olivat hänelle tärkeitä ja lopulta jättää koko planeetan kyllästyttyään siihen, sen asukkaisiin ja heidän ongelmiinsa. Watchmeninissa on myös paljon filosofista ajatuksine ja mietteineen, sankarikäsityksineen. Se ei ole sellainen perus viimehetkellä sankari/t pelastaa päivän elokuva.
"Why would I save a world I no longer have any stake in?"
 |
| Metallikuorissa Green Hornet |
Viimeisimpänä sekalainen joukko yhteenkuulumattomia elokuvia. Joista mainittakoon Hancock jota kohtaan olen viime aikoina tuntenut kummallista uudelleen katsomisen vetovoimaa, myös viimeisen kuvan Chronicle ja Jumper ovat kestäneen useammankin katselu kerran ilman sen suurempaa kyllästymisen tuntemusta.
Ehkä suurin nousija tästä joukosta on Herrasmiesliiga, jolla on hyvin erityinen paikka sisimmässäni, se on aikoinaan toiminut inspiraation lähteenä eräälle toisella kirjoitus harrasteelle joka on jatkanut osana elämääni aina tähän päivään saakka. Jo silloin Herrasmiesliigassa viehätti sama kuin tämän päivän Avengers tiimissä, epäsopiva joukkio kirjallisuuden ja elokuvien kultti hahmoja hiukan varhaisimmilta vuosi tuhansilta. Allan Quatermain, Kuningas Salomonin kaivosten löytäjä, Tohtori Jekyl ja Herra Hyde, taulun kautta elämän läpi tarpova Dorian Gray, Kapteeni Nemo Nautiluksineen ja............. joku Kreivi Dragulaan sekaantunut nainen O.o... joka sinällään oli aika turha hahmo...... Victor Frankenstein olisi ollut parempi lisäys listaan.
Näin, 32 elokuvaa, n. 10% hyllyjeni sisällöstä, on kahlattu pikakelauksella läpi yhdellä postauksella. Jää nähtäväksi onnistuisinko kokoamaan useammankin tällaisen monen elokuvan kokonaisuuden? Ehkä, mutta seuraavaksi olen suunnitellut siirtyväni kritisoimaan tv-sarjoja.
