Bornen vastuksia on täysin mahdoton listata mitenkään universaalisti, jokaisella pelaajalla on omat helpot ja vaikeansa. Taidot, hahmokehitys, varustelu yms vaikuttaa paljolti, sekä usein ihan vain puhdas tuuri/epäonni.
Mutta tämä on minun kokemukseni. Listasin mukaan myös Old Hunters lisäosan pomot, mutta jätin pois Chalice dungeon vastustajat sekä pelin tarinan viimeisen Moon Presence otuksen sillä en ole kohdannut sitä kuin kerran ja siitä on jo jokunen kuukausi ehtinyt vierähtää. Otan huomioon myös jokaisen pelikerran, en vain ensimmäistä (näin ollen haastavinta) pelikertaa vaan myös NG, NG+, NG++ jne kohtaamiset.
Kuitenkin.....aloittakaamme.
Celestial Emissary 1/10
Tämä kukkakedon sienipää pienine apulaisineen, päätyy listani ensimmäiseksi sillä sen päihittää melko lailla sekunneissa. En tiedä mikä minuun meni mutta olen kuitenkin onnistunut päättämään päiväni yhden kerran tätä vastasta vastustaessani. Pienet sienimiehet kun voivat käyttää ylivoimaansa jos ei osaa olla varuillaan.
Witch of Hemwick 1/10
Jaetulla ykkös paikalla sinertävän sienimiehen rinnalla. Insight mittarin näyttäessä nollaa eipä juuri muuta tarvitse kuin kävellä ympyrää ja hutikoida eteen ilmestyvää kyttyräselkää. Kerran kuitenkin olen kompastunut tämänkin kohdalla omaan oveluuteeni ja tullut päihitetyksi.
Cleric Beast 1/10
Ja kolmantena jaetulla ykkössijalla on pelin ensimmäinen mahdollinen pomo vastus. Jos nyt muistelen ensimmäistä pelikertaani joudun kohtaamaan tämän karvaturrin seitsemän kertaa ennen kuin tuurilla sen päihitin. Pelattuani pelin kokonaan läpi ja kokeiltuani aloittaa uudelleen otus kaatui ensimmäisellä kohtaamisella, kuten jokaisella muullakin sen jälkeisellä. Siksi annan sille vaikeus asteeksi vain ykkösen. Totta kai se tuottaa hankaluuksia kun ensikertaa tietämättään sen eteen toikkaroi. Mutta koska vastus ei edes ole pakollinen, voi sen jättää sikseen ja palata asiaa vaikka 80 leveliä myöhemmin. Joten en voi vain ensimmäisen peli kokemuksen mukaan rankata otusta tämän korkeammalle.
Blood-Starved Beast 2/10
Odotukset olivat korkealla kun ensikertaa valmistauduin BSB kohtaamiseen, olin lukenut atk-laitteesta kuinka haastavaksi monet olivat otuksen kokeneet ja olin aivan varma, että omakin tieni tulee olemaan pitkä ja kivinen. Eipä ollut, onnistuin ensi yrittämällä, enkä ole sen jälkeenkään kertaakaan päätynyt otuksen aamupalaksi. BSB on kuitenkin hiukan hankalampi nopea liikkeisyydessään ja rauhattomissa singahduksissaan. Mutta kunhan ei ala turhan päiten sähläämään ei otus kovin suurta haastetta osoita.
One Reborn 2/10
Ensimmäisen kakkos sijan ansaitsee yksi ja aina One Reborn zombie kasauma joka ei ole koskaan aiheuttanut minulle sen suurempia ongelmia. Ensimmäisillä kerroilla jaksoin kivuta ylemmille tasoille tiputtamaan ympäröivät kellon kilisyttäjät jotka tekevät One Rebornista ehkä hitusen vaikeamman. Sittemmin en ole vaivainut. Kerran olen kuitenkin tähänkin itseni tölväissyt ja One Reborn vaatii hieman suurempaa sitkeyttä kuin edeltäjänsä joten siksi arvosana kaksi.
Father Gascoigne 3/10
Gascoigne on yksi, ensimmäinen, viheliäinen vihulainen jonka kanssa on hyvin suuri todennäköisyys kohdata ylitsepääsemättömän tuntuisia ongelmia. Jos rankkaisin pomot vain yhden pelikerran, kumma kyllä toisen, mukaan olisi isä aurinkoinen huomattavasti korkeammalla sijalla kuin nyt. Mutta nyt ei kuitenkaan. Jälleen ensimmäinen kerta oli ehkä haastavin, toinen ongelmaisin, mutta sen jälkeen Gascoigne on ollut aika perus, ei mitenkään erityisen haastava, mikäli ei onnistu ajamaan itseään nurkkaan tai kompastu hautakiveen.
Gascoingneen liittyen mainittakoot, että hänen tarinansa on ehkä pelin surullisimpia.
Shadow of Yharnam 3/10
Living Failures 3/10
Ensimmäinen listalle päätyvistä Old Hunters lisä osan vihulaisista. Nuo pieleen menneet ihmisten yritelmät tulla sinertäväksi sinipääksi sinertävän sienipään paikalle eivät muodosta sen suurempaa uhkaa mikäli pelaaja pysyy kartalla siitä missä mikäkin nelikon jäsenistä milläkin hetkellä liikuskelee. Itselle on nimittäin käynyt useammankin kerran, että kierähtäessäni pakoon toisen otuksen uhriaan tavoittelevaa kouraa olen vain päätynyt toisen kouran ulottuville.
Amygdala 4/10
Amygdala aloittakoon neljän sarjan, joista jokainen on mielestäni lähestymistavoiltaan melko samanlaisia. Amygdalan luokse pääseminen on huomattavasti hankalampaa kuin itse tuo moni kätinen kummajainen. Tällä hetkellä johdan Amygdalaa kolme nolla, se ei ole kertaakaan onnistunut päihittämään minua.... Chalice dungeonin Amygdala sen sijaan takoi minut tantereeseen vähintään parikymmentä kertaa.... Kunhan vain kierähtelee otuksen jaloissa ei kovin suurta vaaraa vahingoista ole.
Mergo's Wet Nurse 4/10
Mergon lapsen vahdiksi suostuteltu öttiäinen oli ensikertalaiselle hiukan pelottavampi vastustaja. Hyvän osansa hengenriistosta on tämäkin ilmestys onnistunut nappaamaan, vielä edelleenkään en välttämättä onnistu ensimmäisellä kerralla hoitajaa harhauttamaan tarpeeksi ovelasti. Vihulainen pääsee nopeasti niskanpäälle mikäli jäät sen tuli linjalle, mutta selän takana kierähdellessä ei Mergon hoitajatar kovin pahasti pääse sivaltamaan.
Ebrietas, Daughter of the Cosmos 4/10
Moni voi olla toista mieltä. Mutta itse en ole kokenut Ebrietasta kovinkaan vaikeaksi. Olen muistaakseni kerran sotkeutunut sen lonkeroihin kun en ollut vielä perillä siitä mikä minulla on vastassani. Mutta sen jälkeen on kohtaamiset olleet enemmän tulin, näin ja voitin tyylisiä niin perus pälissä kuin Chalicen luolastoissakin.
Lady Maria of the Astral Clocktower 4/10
Vähän olin kahden vaiheilla antaisinko vitosen, mutta päädyin silti neljään. Sillä Lady Maria on melko suoraviivainen mittelö. Hän on nopea liikkeinen eikä anna hirveän monia huikka hetkiä kaiken parantavasta veriputelista. Mutta Marialla ei kuitenkaan ole samanlaista ylivoimaa kuin monella muulla. Kyse on enemmän pelaajan omista reflekseistä.
Vicar Amelia 5/10
Amelian sijoitus perustuu aika paljon ensimmäiseen kohtaamiseen joka tuotti monia harmaita hiuksia. Muilla peli kerroilla Amelien vaikeus aste romahtaa rajusti pelaajan ollessa väistämättä monia leveleitä korkeampi kaikkia pelin alkupään pomoja vastaan. Kuitenkin Amelea tuntuu vahvalta vitoselta, vaikka sen ei enää samoja ongelmia aiheutakaan kuin aluksi.
Darkbeast Paarl 5/10
Paarl on yksi niistä joka olisi melko ongelmaton jos se ymmärtäisi pysyä paikallaan. Otus on myös olemukseltaan sen verran luiseva, että sitä usein päätyy vain huitomaan ilmaan osumatta sen kummemmin mihinkään. Ja kun olet vihdoin tavoittanut Paarlin se ottaa ja singahtaa jälleen toiselle puolelle hiekkakenttää. Ryntäily aiheuttama sähellys osoittautuu usein hyvin haitalliseksi toiminnaksi.
Rom, the Vacuous Spider 6/10
Rom tuo hämäkäkkien ympäröimä........ toukka O.o ? Ei sinällään ole kovi vaikea, ei itse Rom. Mutta sen minionit sen sijaan sitäkin kuolettavampia. Tuo kahdeksan jalkaisten armeija viipaloi pelaajan hetkessä mikäli hän tyhmän rohkeasti yrittää rynnistää niiden keskelle heidän valtiattarensa kimppuun. Myös Romin myöhempien vaiheiden maailmanlopun rea kuurot rusentavat varomattoman pelaajan kerrasta mikäli niitä ei onnistu väistelemään.
Sivu mennen mainittakoon, että Rom on yksi pelin otuksista jonka historiasta haluaisin tietää enemmän. Rom kuitenkin on käsitykseni mukaan joskus ollut ihminen.
Micolash, Host of the Nightmare 6/10
Micolas on aiheuttanut minulle enemmän ongelmia kuin moni ehkä uskoisi. Kaiken kaikkiaan pidän Micolaksen kanssa leikittävää kissa ja hiiri leikkiä perin rasittavana varsinkin kun sitä on jo neljä kertaa juoksennellut portaita ylös ja alas hullun häkkyräpään perässä ja kun olet vihdoin saavuttanut jahdattavasi tämä tirvaisee pelaajan hengiltä yhdellä ainoalla iskulla kutsuessaan avukseen kosmisen valoilmiön T_T
Jälkeenpäin olen päätynyt pelaamaan likaista peliä ja vain tyytynyt pommittamaan Micolashia myrkky veitsin ja luodein turvasatamana toimivalta kielekkeeltä.
Gehrman, The First Hunter 7/10
Gehramin paikka listallani on ehkä korkeampi kuin se todella ansaitsisi, mutta en ole kohdannut häntä kuin vain kerran. Tässä taannoin astelin toiseen yritykseen ja tulin kertatoisensa jälkeen päihitetyksi. Vaikka asetankin metsästäjien oppi isän näinkin korkealle, enkä ole kuin kerran ollut voitokas, en silti pidä Gerhamia aivan hirveän haastavana, hän pääsee usein yllättämään mutta pelaaja ei kuitenkaan astele viheriölle vain kuollakseen vaan on kykenevä pistämään aika hyvinkin hanttiin ennen kuin useimmiten kompastuu omaan oveluuteensa tai sortuu yrittämään liikaa Gehramin elinvoima palkin lähestyessä loppuaan.
Martyr Logarius 7/10
Logariusta ei olisi mitenkään voinut asettaa yhtään tämän alemmaksi. Seitsemällä pisteellään hän on mielestäni perus pelin vaikein vastustaja. Logarius on osoittautunut huomattavaa helpottumista muilla peli kerroilla. Mutta kun ensimmäinen yhteenotto tämän kalmon kanssa käytiin ei minulla juurikaan ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Ludwig, the Holy Blade 8/10
Old Hunters lisäosan ensimmäinen vastustaja jonka jokainen tulee kohtaamaan on ehkä yksi pelin armottomimmista otuksista. Se ei juurikaan anna mahdollisuutta ottaa takapakkia ja hengähtää hetkisen vaan on jälleen kimpussa ennen kuin huomaatkaan. En tiedä mikä tuuri minulla kävi kun ensikohtaamisella päihitin pyhän miekan heiluttajan ensimmäisellä kerralla ilman sen suurempia ongelmia. Toinen kohtaaminen olikin sitten Ludwigin puolelta takaisin maksun aika ja yrityksiä tuhlaantui seitsemän ennen kuin pystyi riemuitsemaan voitostani.
Laurence, the First Vicar 9/10
Laurence jonka jäännökset pelaaja peruspelin aikana tulee ohimennen kohtaamaan. Osoittautui melko samankaltaiseksi kuin Ludwig pienellä ripauksella tulta ja laavaa. Ludwigin kohdalla käyneestä tuurista ei vain ollut tällä kertaa puhettakaan. Jo ensimmäisellä kerralla tehtiin selväksi se kumpi vie ja kumpi vikisee. Ehkä 8-9 yrityksen jälkeen Laurence suostu luovuttamaan, enkä sen jälkeen ole uskaltautunut edes kokeilemaan.
Orphan of Kos 10/10
On vain positiivista, että Micolash koskaan saanut kutsuttua Kosia avukseen. Tämän yksin jäänyt jälkeläinen oli jo sen verran haastava, etten uskalla edes kuvitella millaista tuskaa itse äiti Kos olisi olemassa olollaan aiheuttanut. Orphan of Kos on ilman pienintäkään epäilystä hankalin vastustaja jonka olen kohdannut. Kerta kerran jälkeen vaikka, lukuisista taktiikan vaihdoista huolimatta, päätyi hahmoni syömään santaa. Usein taistelu oli kerrasta poikki, tulin, näin ja kuolin. Ensimmäistä kertaa kohtasin Kosin orvon NG ssä kun siitä ei tullut mitään lähdin kolmannelle kierrokselle ja yllättäen NG+ oli vasta se peli kerta kun Orphan, jälleen lukuisten yritysten jälkeen, kukistui.
Kos on ilman kilpailua rajuin vihulainen joka pelaajaan vastaan asetetaan, sen antaa hyvin vähän varaa virheisiin ja lyö armotta yhä uudelleen ja uudelleen vaikka kuinka yrittäisit väistellä ja perääntyä.
Ooh! Majestic!
A hunter is a hunter, even in a dream.
But, alas, not too fast!
The nightmare swirls and churns unending!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti