lauantai 23. tammikuuta 2016

Dark Cloud Chronicle


Ottakaamme parin vuoden harppaus menneisyyteen ja kaivetaan naftaliinista esiin peli jota en uskonut enää koskaan pääseväni pelaamaan.
Kyseessä siis Dark Chronicle.... amerikkalaisittain Dark Cloud 2..... Olisi mielenkiintoista tietää mistä tämä nimen vaihdos johtuu?.
Mutta kuitenkin tässä kuluneella viikolla kyseinen peli koki jälleen syntymän PS4lle ja  täytyihän se storesta itselleen ladata.
DC2 on peli joka on erityisesti jäänyt mieleen PS2 aikakaudelta ja oli mukavaa huomata, ettei mielessäni olleet vain ajan kultaamat muistot vaan mielikuva myöskin vastasi todellisuutta. DC2 ei omasta mielestäni ole hirveästi kärsinyt ajanhampaissa. Se ei näytä niin vanhalta kuin voisi kuvitella.


En tiedä Dark Chroniclen tarkkaa ikään, mutta itse olen sitä ensikerran pelannut....miettii pitkään.... noin 12 vuotta sitten. Ainut iän tuoma ongelma on ilmeisesti ollut se, ettei peli täytä koko tv ruutua vaan leikkaa molemmilta sivuilta kymmenisen sentin kaistaleen pois... Mikä sinällään on ihan ymmärrettävää ja johon ei edes juurikaan tule kiinnitettyä huomiota.

Paljon pienessä paketissa.
Dark Chronicle on perus mekaniikaltaan aika simppeli. Kuljetaan luolastosta toiseen vihulaisia mätkien ja seuraavan luolaston avainta etsien. Mutta tämän yksioikoisen pelkistyksen lisäksi pelissä on paljon muutakin erinäistä näpertelyä, johon jokainen tulee kuluttamaan paljon enemmän aikaa kuin ns itse peliin. Voit ottaa valokuvia jotka toimivat keksintöjen ideoimiseen, jotka voit sitten itse rakentaa kunhan olet ensin kerännyt tarvittavat materiaalit. Aseistusta voi kehittää syntetisoimalla erinäisiä esineitä. Voit tarttua onkeen ja lähteä kalaan tai vaihtoehtoisesti ottaa käteesi golfmailan ja muuttaa luolastot minigolf radoiksi. Lisäksi tarinan mukana kulkee vahvasti mahdollisuus rakennella pieniä kyliä, rakennuksine, puine, kivine kaikkineen. Tekemistä riittää. Sitä on yllättävän paljon.


Kaiken hyvän lisäksi on Dark Chroniclessa toki jotain huonoakin. Välillä peli saattaa tuntua hiukan itseään toistavalta saman kaavan mukaa menevien luolastojensa puolesta. Eteneminen on välillä hitaan oloista kun joskus taas jos et ole tarkkana tilaisuutesi napata kullan arvoinen kuvakaappaus on jo mennyt ohitsesi etkä kykene sitä saamaan muuten kuin aloittamalla pelin alusta.
Valokuvaus ja keksintöjen ideointi on myös välillä hiukan köyhää kun monet samat tavarat voit vain ostaa paljon vähemmällä vaivalla. Eikö keksintöjen pitäisi olla ainut kertaisia apuvälineitä? O.o

Mutta kaiken kaikkiaan Dark Chronicle on mitä parhaimpia Ps sukupolven pelejä. Siinä riittää tekemistä lukuisiksi tunneiksi ja pelistä huokuu tietynlainen lämminhenkisyys. Tuulahdus ajalta jolloin pelien ei tarvinnut näyttää niin massiivisilta ollakseen viihdyttäviä ja jopa satoja tunteja kestäviä kokemuksia.

1 kommentti:

  1. Yhyy lämmittää aina, kun vastaan tulee Dark Chronicleen liittyvää sisältöä etenkin suomeksi, vaikka turhan myöhään löysin tän postauksen. TuT

    DC on ehdottomast yks miun suosikkipeleist etenkin sen tunnelman takia. Miulla on usein pelin juonellinen läpäisy jäänyt Gundoradan maisemiin, koska peli ei tunnu niin turvallisen lämpöiseltä sen jälkeen. Tietenkin omanlainen synkkyys on odotettavaa, mutta into katoaa kuitenkin. <3

    VastaaPoista