torstai 1. joulukuuta 2016

Fantasioiden kohti joulua


Final Fantasy on siinä mielessä mystinen peli saaga, että vaikka en ole kyseisiä pelejä juurikaan pelannut ne kuitenkin ovat minulle jollain tavalla läheisiä o.O....... jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

En edes lähde arvailemaan koska FF sarja on saanut alkunsa... ja kaikki voipa googlekin on tähän hätään turhan kaukana.. Mutta tiedän sen olleen aina osa pelitietoisuuttani, edes jollain tasolla.

Joskus aikakausia sitten muistan pelanneeni Final Fantasy X:ää ja X-2, muistan myös etten pahemmin niistä osannut innostua. Jotenkin tällainen vuoropohjainen taistelu systeemi ei oikein jaksa innostuttaa.


Mistä pääsemmekin luontevasti käsittelemää World of Final Fantasya joka tuo FF universumin rakastetuimmat hahmot ja möttiäiset yksien kotelon kuorien väliin. WFF:än alkukosketus oli ihan innostuttava. Pokemon historiani tuntien erilaisten otusten etsiminen ja kehittäminen toivat ison osan tuohon innostukseen. Mutta ehkä peli on turhan pitkä pitämään täysin yllä tuota innostusta.
Suurin syy ajoittaiseen tylsistymiseen on yllättäen ruudulle iskostuvat otukset joita vastaan on kerta toisensa jälkeen tapeltava.
Maailma ei ole avoin, mikä on toinen syy siihen miksi tähän mennessä vain yksi FF peli on lämmittänyt mieltäni vuosien ajan. Kuten monessa muussakaan FF pelissä WFF:ään ei vastaan ryömiviä vihulaisia pysty havaitsemaan ennen kuin on liian myöhäistä. Etenet viisi metriä ja pam tapella täytyy, selviät otuksista mitättömällä vaivalla jatkat matkaa seuraavat viisi metriä kohdataksesi taistelun joka on täydellinen deja vu edellisestä jne...
En tiedä voiko WFF:ää hirveästi vertailla muihin FF peleihin. Se on ehkä enemmänkin tällainen spin of joka muistuttaa enemmän Kingdom Heartsia.
Pelillisesti WFF on ihan mukava. Se ei ehkä tempaise mukaansa, mutta toimiikin siksi parhaiten pieninä annoksina.


Vaikka en on vielä Final Fantasyn uusinta installaatiota päässyt kokeilemaan pystyn jo nyt melko varmasti sanomaan, että pidän siitä. En ehkä samalla tavalla kuin erästä aikaisempaa FF:ää, sillä olen vanhempi ja tylsempi kuin kymmenisen vuotta sitten.
Mutta se vähän mitä olen viidennestätoista FF episodista saanut tietää riittää. Maailma on avoin eivätkä otukset iskostu tyhjästä. Sen lisäksi uusi avoin maailma näyttää aikasen hienulta.
En tiedä miksi tänään näkemäni pienen gameplay videon nähtyäni FFXV alkoi muistuttamaan hämmentävän paljon Gran Theft Autoa. En kuitenkaan anna sen häiritä alku odotuksiani vaan otan pelin vastaan odottavaisin mielin.


FFXV mukana tullut lappunen teki todeksi sen mitä olen jo vuosia odottanut. Odotin sitä koko PS3 aikakauden ja aina tähän päivään asti. Toki odotan vielä hiukan lisää, sillä ei kyseinen peli taida ihan vielä olla tulossa... Mutta ainakin se on tulossa.
Ainut Final Fantasy jota voin todella sanoa pelanneeni. En enää pysty muistamaan kuinka monta tuntia Final Fantasy XII:n uppoutui, mutta satoja niitä oli.
En tiedä kuinka paljon aika on muistoja kullannut. Toivoisin, että ei kovinkaan paljoa. Sinänsä en muista pelistä enää paljoakaan joten kun se vihdoin päätyy hyppysiini voi sitä tavallaan kaikkien näiden vuosien jälkeen pitää täysin uutenakin kokemuksena.
Siihen kuitenkin on vielä sen verran aikaa, että palaan asiaan enempi kun peli viimein julkaistaan.

Sitä odotellessa konsolissani luultavasti pyörii niin FFXV kuin WFF:kin.
Ainakin jouluun asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti