Shadow of the ICO

Monella tapaa olen jälleen ajautunut pois blogini parista. Nykyään sitä huomaa kokoajan vähemmän ajautuvan koneen ääreen... kun koneella hoidettavat asiat kykenee hoitamaan puhelimellaan.

Mutta ajattelin nyt kuitenkin syytää lyhyen ja ytimekkään.. arvion kyperavaruuteen. Pelistä joka on odottanut vuoroaan jo viime vuoden lopulta asti.

Kuten ehkä otsakkeen ah niin ovelasta sanaleikistä voi päätellä kyseessä on ICO ja Shadow of the Colossus pelien seuraaja The Last Guardian.
ICO oli aikoinaan peli joka venytti sietokykyni rajoja äärimmilleen, se oli todella raskas ja rasittava kokemus. Eli en pitänyt pelistä.
SotC taas on yksi ikiaikaisia suosikkejani, vaikka mielikuva puolustuskyvyttömien jättien sukupuuttoon surmaamisesta onkin hiukan muuttunut. Mutta jylhät maisemat ja käsinkosketeltava yksinäisyyden tuntuma tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

The Last Guardian on jotain näiden kahden pelin väliltä. Peli on lyhyt, sen pystyisi kiitämään 5+ tunnissa läpi jos tietäisi mitä tekee. Itse olen väkertänyt pelin parissa ehkä kolmisen viikkoa. Suurimman osan ajasta TLG vain lojuu hyllyllä ja odottaa hetkeä kun taas voisin vähän kokeilla josko pääsisin eteenpäin.

Pidän haasteista ja siitä että päätä joutuu hiukan raapimaan päästäkseen eteenpäin. Mutta kun päätä aikansa raapii se käy tylsäksi. En tiedä mikä TLG ongelman ratkaisuista tekee välillä niin hankalasti avautuvia. Nytkin olen jumissa kohdassa jossa veden alainen portti piti avata jotta Trico pääsisi sukeltamaan, pienimies turkissaan roikkuen, siitä sisään. Ongelma Trico ei sukella. Vaikka kuinka hypin huidon ja huudan sitä ei kiinnosta.

Tämä muistuttaa minua paljon ICOn pelastettavasta naisihmisestä joka oli yhtä yhteistyökykyinen kuin raaka peruna. Välillä Trico tuntuu hiukan päivitetyltä versiolta tästä perunasta. Suurimman osan ajasta toverusten välinen kommunikaatio tuntuu sujuvan suht ongelmitta... sinä missä nyt ihmispojan ja koirakotkaeläimen välinen sananvaihto voi sujua.. Mutta aina aika ajoin sanat loppuvat ja seinä tulee vastaan.. juostaan ympyrää huudetaan hypitään kiivetään Tricon selkään hypitään sen pään päällä roikutaan hännässä syöksytään kallion kielekkeeltä herätään henkiin ja toistetaan edellä mainittua kunnes A) Trico toimii kuten on suunniteltu tai B) Koet ahaa elämyksen ja tajuat, että eteneminen olikin jostain jälkeenpäin hyvin yksinkertaiselta tuntuvasta asiasta kiinni.

Maisemat ovat ihan hienoja, korkeuksiin kiipeäminen aiheuttaa pientä jännittyneistä putoamisen pelkoa ja peli etenee ongelmien ulkopuolella melko suoraviivaisesti jolloin se on ihan mukava kokemus.
Joten tämän vuoksi The Last Guardian on pelinä melko harmaalla alueella. Sitä jaksaa pieninä annoksina pelata, mutta pidemmän päälle peli käy tylsäksi varsinkin jos yksinkertaisen asian parissa joutuu pähkäilemään kymmeniä minuutteja.

Mutta kun annan TLGlle tarpeeksi aikaa.... tai katson Youtubesta kuinka edetä... eiköhän jokainen eteen tuleva ongelma ole oivallettavissa.

Viimeinen Moni!

Yhdeksän kuukautta.

1361,6 käveltyä kilometriä

2479 napattua Pokémonia

2046 pyöräytettyä PokéStoppia

ja
443 kuoriutunutta munaa

myöhemmin onnistuin siinä missä hätäisimmät onnistuivat jo parissa viikossa.

Viimeiseksi 1st gen Moniksi valikoitui lukuisten mutkien kautta lopulta Hitmonlee.

Täyttä 152 otusta tulen tuskin koskaan saamaa. Jos legendaariset linnut ja MewMewtwo joskus peliin päätyvät niiden nappaamiseen ehkä on mahdollisuudet, mutta Amerikan Tauros, Australian Kangaskhan ja Japanin Farfetch´t jäävät luultavasti saamatta.

Mutta tällä hetkellä omalla elinalueellani saatavissa olevat ensimmäisen aallon otukset on nyt paketissa.

Pokémonien puolesta suomi nyt on vähän mitä on. Hyvä tuuri saa käydä jos tuolta pihalta todella jotain onnistuu löytämään. Mutta ajan kanssa ja erinäisten onnenkantamoisten kautta viimeinenkin Pokémon saatiin olosuhteista huolimatta haavitettua. Joidenkin kanssa sai tehdä hiukan enemmän töitä kun taas toisia ei voinut muuta kuin odottaa tulevaksi, kuoriutuvan hyvällä tuurilla munasta tai pesiytyvät lähimetsään. Ilman onnekkaita sattumia moni Pokémon olisi edelleen saamatta.

Hirveästi en kuitenkaan koti nurkiltani joutunut liikuskelemaan. Hämeenlinnalle kiitos Blastoisesta ja Kanariansaarille Gyaradoksesta, mutta muuten ehkä isoin käsi lähimetsikölle

Mutta tarkoittaako tämä, että PokémonGo on nyt ohi?

Ehei, toisen generaation otuksista puuttuu vielä pari... tarkka lukumäärä hiukan hakusessa... Sen kasaan saaminen ei kuitenkaan tule viemään läheskään niin paljoa aikaa kuin ensimmäisen. Pari hankalampaa tapausta saattaa mukana olla, mutta jos ensimmäiset otukset sai kerättyä niin kyllä nyt pari puuttuvaa kakkossarjalaistakin pitäisi onnistua.



 



Pokémon aiheista jorinaa



On hiukan enteilevää nimetä postaus sanoin "Pitäisiköhän lopettaa" ja kadota sitten yli kuukaudeksi tietokoneen ääreltä. Viime aikoina vain on vaivannut jonkin asteinen blogger`s block enkä ole keksinyt mitään sen ihmeempää kirjoiteltavaa. Yleisimpien aiheideni ympärillä on viimeaikoina ollut hiljaista. Kortti kokoelma ei ole hirveästi kasvanut, mitään uutta mainitsemisen arvoista pelattavaa ei ole kohdalle osunut.... vaikka eräs aihe on yhä jonossa... Bloodbornen platinoin uudestaan, mutta siitä ei nyt niin suurta juttua enää olisi aikaiseksi saanut.

 

Tämäkin postaus on enemmän blogin täytettä tulevien postausten edellä, joihin ehkä on hiukan enemmän ajatusta laitettu.

Kännykän syövereissä kuitenkin on sen verran kuvia viimeisten kuukausien ajalta joiden on jossain vaiheessa ollut tarkoitus blogin sivuille päätyä. Joten olkoon se hetki vaikka nyt.

 

Pari kertaa olen feikki korteista turissut ja monen kirjavaa korttia esitellyt. Tässä taannoin päädyi ihan uteliaisuuttani pari piraateiksi tiedettyä boosteria ostamaan koska halvalla sain. Ylemmässä kuvassa näemme aidon ja feikki boosterin erot. Vasen väärä oikea oikea. Värit ovat kamalat ja koko setti on väärä... tai setti on oikea mutta kuvitus on napattu toisaalta.

 

 

Harvinaisia kortteja oli paljon. Boostereita oli yhteensä kolme joten siitä voimme päätellä kuinka monta rare/ultrare korttia yksi pussi keskimäärin sisälsi. Kortit ovat kuin santapaperia, karheita. Kaikin puolin epämääräisiä.

Tätä kirjoittaessani mietin miksi kukaan tietoisesti ostaisi piraatti kortteja? O.o Niillä ei voi pelata, niillä ei ole minkäänlaista keräilyksellistä arvoa... joten miksi? Vai onko joillain niin palava hinku saada Pokémon kortteja, että feikitkin kelpaavat...... mutta kun niitä ei voi edes vaihtaa kenenkään kanssa... vai voiko? Ehkä kai toisiin piraatti kortteihin. Kai niillä sitten voi olla oma pieni piirinsä.

 

 

 

 

Viimeinen vuosi  on ollut Pokémon korttien suhteen hyvin käänteinen. En ole hirveästi ehtinyt paneutumaan vanhoihin setteihin vaan olen täysin hurahtanut uusien vietäväksi. Niin ei pitänyt tapahtua, mutta niin vain kävi. Olen jopa alkanut lämpenemään uudemmille otuksille... en kaikille, mutta joillekin.... ja varsinkin harvinaisemmille korteille joihin aika ajoin saattaa tuurin kohdalle osuessa törmätä.

Oma onneni boosterien kanssa vain on ollut aivan onneton. Mitään mainitsemisen arvoista ei yhdestäkään boxista ole kohdalle osunut. Se kieltämättä aina hiukan latistaa intoa ylipäätään edes hankkia mitään laatikoita. Mutta korttien yksittäin ostamisessa ja boosterista löytämisessä on suuri ero.... joten jaksan vielä yrittää. Ainakin toukokuun puolella olisi yksi boxi kiikarissa.. Sen jälkeen varmaan palaan vanhoihin tylsiin tapoihini.

 

 



 

 

Jos kuvien koodeille on tarvetta käyttäkee ihmeessä.

 

 

Mimikyu... sana joka sopii hyvin suomalaiseen suuhun... on yksi modernin ajan suosikeistani. 1. ja 2. generaatiosta voidaan oikeastaan hypätä suoraan 7:n suosikki hahmoja etsiessä. Kaikin puolin sympaattinen kaveri.
7. gene pitää sisällään myös erään hiekkalinnan joka on todella synkän info tekstinsä puolesta ainakin mieleenpainuvimpien otusten joukossa.

Selkeästi lapsiystävällistä materiaalia



Mimikyu boxista mukaan taisi tarttua yksi fullartrare joka minulta puuttui. Tuuri oli Mimikyun puolella.

 

 

 

Ja kuten kaikki tiedämme se on jälleen Pääsiäinen tuo vuotuinen pakollisen mämmi annoksen syönti juhla. Myös PokemonGo odotetusti muistaa pääsiäistä munakeskeisin teemoin joten tavoite olisi saada pääsiäispyhinä mahdollisimman monta 2km munaa kerättyä ja toivoa jotain uutta ja puuttuvaa. Kun ilmatkin ovat mitä oivallisimmat.... no okei, neljä astetta lämpöä.... mutta räntäsateella on uhkailtu ja silti aurinko paistaa kirkkaasti joten mikäpä tuolla ulkoillessa.

 



Yksi asia minua vain on jäänyt vaivaamaan......

...Mistä ihmeestä löytäisin kaktus hörppyä?

Pitäisiköhän sitä lopettaa?

Pokémon Go on taantunut. Kuukausia odotin, että toinen generaatio ilmestyisi, jotta ulkona olisi taas uutta ihmeteltävää. Aikansa sitä kesti, ehkä ensimmäisen viikon. Nyt PoGo on palannut samaan masentavaan Pidgeytä ja Rattataa tursuavaan todellisuuteensa.  Ainoana eronaan se, että vanhojen inhokkien seurana möllöttää nyt myös Natut ja Sentretit. Ja siinä se.

 

 

Nearby listani näyttää suurimmaksi osaksi tältä. Mitään syytä ei ole lähteä kyseisiä otuksia hakemaan. En oikein edes ymmärrä miksi Rattata ja Pidgeyt pitää näkyä Nearbyn jo valmiiksi rajoittuneessa tutkaimessa. Uuu, Rattata lähdempä hakemaan. Tarvitsenkin kovasti niiden nameja.

Tässä pari päivää sitten satuin löytämään vahingossa Misdreavuksen, se oli paras havainto viimeiseen viikkoon. Kaikki muut päivät. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.

 

 

 

PoGossa on edelleen sama ongelma kuin aivan alkuaikoinakin. Vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka paljon, mutta niiden sijasta on tyydytty spämmäämään samoja 5-10 otusta yhä uudestaan ja uudestaan mihin ikinä menenkin. Okei, noin 5000 kilometriä etelään päin enkä nähnyt ainuttakaan edellä mainituista.

 

 

Ei sillä, ettenkö olisi löytänyt uusia ja jänniä otuksia. Olen toki.

 



 

 

Reilusti yli puolet toisen genen ökkömönkiäisistä on tullut pallotettua. Mutta se tapahtui oikeastaan jo ensimmäisen viikon aikana kun toinen gene oli julkaistu. Nyt maailma on vaisuuntunut. Otukset joita silloin näkyi ovat kadonneet eikä ennen näkemättömiäkään ole näkynyt.

 

 

Otetaan esimerkiksi Hoppip ja Teddiursa joita näky ensimmäisinä päivinä. Sen jälkeen, ei ainuttakaan.

 

 



 

Toinen asia joka on pikkuhiljaa alkanut jäytämään on odotetut evoluutio tavarat joilla tietyt 1. genen otukset pystyy kehittämään 2. genen evoluutioksi. Olen pyörittänyt satoja pokestoppeja enkä ole saanut ainuttakaan kehitystavaraa. Jälleen ensimmäisinä päivinä sain kaksi samaa kruunukiveä joista toisen avulla Slowpokesta muotoutui Slowknig. Sen jälkeen ei mitään. Se on kovin turhauttavaa, tuntuu täysin turhalta pyöritellä stoppeja.... joita muutenkin on lähistöllä todella vähän, vaikka mahdollisia stoppi kandidaatteja olisi enemmänkin tarjolla..... kun niistä ei ikinä tule mitään. Reppuni on jo täynnä palloja ja marjoja joita en tarvitse ja joita on välillä poistettava jotta tila riittäisi.

 

 



 

En jaksa enää valittaa munista joista edelleen tulee Drowzee vaikka toisen genenkin vaihtoehtoja olisi rutkasti tarjolla.

En tiedä miksi se tuntuu olevan Niaticille niin mahdoton asia pitää peli pelaaja ystävällisenä. Mutta niin vain tuntuu olevan. En kuulunut niihin pelaajiin joka olisi jossain vaiheessa pelin ääreltä kadonnut ja joka olisi täytynyt toisen generaation voimin houkutella takaisin pelaamaan. Mutta jos olisin kuulunut paluuni ei olisi kestänyt kovinkaan pitkään.

 

 

Kai se on vain tyydyttävä odottamaan pääsiäistä ja toivottava jotain huimaa spektaakkelia kuten pupukorvainen Pikachu.

Corsola

Suomi. Tämä ankea ja kylmä maa.
Viikko ulkomailla ja ehtii jo unohtaa miltä puolenasteen pakkanen tuntuu.
On myös hyvin ankeaa huomata kuinka nihilistinen oman asun ympäristön Pokémon tarjonta on.
Etelän lämmössä näkyi silmänkantamattomiin Magicarpeja, Totodilejä, Dratineja, Omanytejä ja jokunen Digletti. Mitään edellä mainituista en voi sanoa juurikaan koto suomesta löytäneeni. Täällä minua odotti surullisen tutut Pidgeyt, Rattatat ja Spearowt

Erityinen tavoite etelän reissun aikana oli napata otus joka on saatavilla vain päiväntasaajan tuoltapuolen.

 

Jos en huomioi Mr. Mimeä jonak jokainen eurooppalainen kykenee vaivatta löytämään. On korsola ainut "maanosa"kohtainen otus jonka omistan ja jonka hyvin suurella todennäköisyydellä tulen koskaan omistamaan.

Corsoloita tuli jokunen takataskuun napattua. Ihan siltäkin varalta mikäli sikäli joskus saisimme pitkään odotetun mahdollisuuden vaihtaa otuksiamme. Corsola voi olla silloin aika kovaa valuuttaa.

 



 Corsola on hieno esimerkki hyvin pienestä asiasta joka tuottaa hyvin suurta tyytyväisyyttä. Minulla on edes yksi Pokémoneista joita kaikki eivät välttämättä tule ikinä löytämään ja jota en itsekkään koskaan ikinä olisi kotinurkistani saanut napattua.

 Corsola ei toki ollut ainut mitä matkalta laikukkaan rusketuksen lisäksi jäi käteen. Kuten jo alussa mainitsin Totodile oli toinen otus jota putkahteli aina silloin tällöin kuin sieniä sateella, myös sinertevän krokotiilin toinen muoto Croconaw saatiin pariin otteeseen satimeen joten olen enää noin kahdeksan namin päässä toista muotoakin isommasta sinisestä krokotiilistä Ferali ??? cart O.o.... Jonka koti nurkkia koluamalla olisin ehkä saavuttanut joskus kahden vuoden kuluttua.

Mainittakoon myös, että sain vihdoin ja viimein Gyaradoksen (kuvaa ei saatavilla)
Minulta meni miltei kahdeksan kuukautta kerätä 280 Magicarp namia ja alle viikko........ no realistisesti ehkä jokunen tunti on lähempänä totuutta.... loppujen 120 namin keräämiseen.

Jos löytämästäni 10km munasta olisi kuoriutunut Hitmonlee... joka ei enää edes voi munasta kuoriutua.... olisin saanut ensimmäisen generaation pakettiin. Mutta koska tuuri ei voi ylittää olemassa olevia rajoitteita jäi Hitmonlee tälläkertaa vielä saamatta.
Sitä odotellessa jahti jatkuu entiseen malliin.

Pokemon GO! Toinen Generaatio! Vihdoin täällä!

 

 

Tässä kun perjantai aamuna heräilin ja vilkaisin Pokemon Gota tarkistaakseni näkyisikö sinä aamuna mitään sen kummempaa. Yllätys oli suuri kun tavanomaisten Pidgey Rattata Spearow kolmikon sijasta nearby olikin täynnä mustia silhuetteja.

 

 

 

Joitakin tunteja myöhemmin sitä viipotettiin pitkin kaupungin katua uusia otuksia etsimässä. Vaikka tähän asti olen ollut sitä mieltä ettei seuraava generaatio saa miulta osakseen samanlaista intoa kuin ensimmäinen, kummasti sitä kuitenkin jaksoi innostua jokaisesta uudesta otuksesta joka sattui tutkassa näkymään.

 

 

Varsinkin eilen toisen aallon monit tuntuivat vallanneet maailman. Ensimmäisen aallon otuksia ei juurikaan näkynyt ja otusten ilmestyvyys tuntui olevan hiukan tavallista suurempaa.

Tänään tilanne tuntui jo hiukan rauhoittuneen tavanomaista Pidgey Rattata Spearow kolminaisuuttakin näkyi tututtuun tapaan.

 





 

 

Hiukan uusista Pokémoneista huolimatta päädyin kummastelemaan sitä kuinka usein otusten kehittyneempiäkin muotoja tuntui vastaan lyllertävän. Itse kun kuulun siihen koulukuntaan, että en ole kiinnostunut ottelemaan gymeillä. Kymmenen kolikon houkutin ei ole tarpeeksi suuri jotta olisin valmis näkemään sen vaivan. Tavoitteeni on pää asiassa vain kerätä ne kaikki.... minkä kannalta kehittyneemmätkin muodot ovat plussaa. Mutta hiukan hassua sinällään kun en oikein näe mitään syytä kerätä enää Lebyba, Swinud, Sentret + paria muuta möttiäistä joiden toisen muodon jo löysin.

 

 

 

Myös uusien Eeveelutioneiden Espeonin ja Umbreonin haltuunotto oli mielestäni hiukan turhan helppoa saman tapaista nimikikkaa käyttäen kuin edellistenkin Flareonin, Jolteonin ja Vaporeonin kohdalla.

 

 

 

Mutta tätä nyt on odotettu sen verran pitkään, että ininät sikseen. Alkuaikojen Pokémonien etsinnän riemu on hiukan päässyt palautumaan ja joudun luultavasti pyörtämään suurimman osan puheistani. Kuten, etten muka laittaisi uuden generaation otusta kävely kaverikseni. Kunhan saan Charizardin, josta yllättäen uupuu enää 15 namia, päädyn valitsemaan seuralaisekseni luultavasti jonkin uuden otuksen. Sillä ensimmäisen generaation kaveri vaihtoehto olisi Magicarp joka kaipailee vielä 200 namia tullakseen Gyaradokseksi...... Joten, en vain innostu Gyaradoksesta niin paljoa, että sen tekisin.

 

 

 

Toinen puuttuva ensimmäisen aallon otus oli vielä hetkisitten Omastar. Onneksi ehdin napata sen pois alta juuri päivää ennen toisen generaation niskaan rymähtämistä.

 

 

 

Mitään räjähdysmäisen häikäisevää emme ole vielä sattuneet nappaamaan. Skarmory on pari kertaa tutkassa näkynyt, mutta molemmilla kerroilla olimme liian kaukana ja laiskoja lähteäksemme sitä etsimään.

 

 

 

 

Kuten kaikki tietävät osalla ensimmäisen aallon otuksista on kehitysmuoto toisessa aallossa, mutta suurimpaan osaa erinäisiä evoluutioita tarvitaan jokin vaihtoehtoisista evoluutio itemeistä. Kyseisiä esineitä tuntuu olevan todella haastavaa löytää. Eikä omalle kohdalle ole vielä ainuttakaan osunut.

 

Onneksi toisen generaation kehityskaari on vasta aluillaan ja vasta pieni osa otuksista on jäänyt haaviin joten eiköhän tässä vielä ehdi PokeStoppeja pyörittelemään ennen täydellistä Pokedexiä.