Aloittakaamme vaikka sanomalla.....
Olen niin väsynyt.
Tästä päivästä on tuhlautunut jo neljä tuntia oikeastaan pelkkään istuskeluun... Tai no pientä edistystä on pelissä ollut havaittavissa mutta suurimman osan ajasta ruutuni on näyttänyt tältä.
Tässä näemme pelihahmoni istumassa Defiled Chalice dungeonin lattialla, tarkkaan ottaen viimeisen oven edessä jonka takana odottaa pomovihulainen nimeltään Amygdala.
Defiled Chalice puolittaa pelihahmon jo vähäisen energia/voima/miksi sitä pitäisi suomeksi kutsua (healt) palkin. Joten jo pelkästään matka luolaston viimeisen pomon luo on ollut pitkä ja kivinen. Ja Amygdala on osoittautunut todella, todella vaativaksi vastustajaksi. Alkuperäinen Amygdala, joka on löydettävissä Nightmare Frontier:stä oli helppo, se ei vaatinut kuin yhden yrityksen....Nyt olen jo aikaa sitten pudonnut laskuista, mutta ainakin viisitoista...ainakin... kertaa olen jo tämän kuusikätisen ilmestyksen kohdannut. Joko yksin tai jonkun seurassa.
Vastauksena siihen miksi suurin osa ajastani kuluu istuen? Noh, minä odotan ovella hiljaa josko joku tulisi minua auttamaan. Tänään on ollut sen suhteen todella hyvä päivä, yllättävän nopeasti on löytynyt pelaajia tukemaan taistoani.....ja yhtä nopeasti molemmat ovat päässeet hengestään.
Tässä hetkisitten, ennen totaalista turhautumista ja luovuttamista, olimme niin lähellä. Olin saanut avukseni jonkun astetta kokeneemman pelaajan ja meillä sujui todella hyvin, olimme voitolla. Sitten toverini sotkeutui Amygdalan jalkoihin ja kuoli. Jäin yksin. Mutta urhoollisesti jatkoin taistoani....joka sujui myöskin yllättävän hyvin... niin hyvin, että Amygdalan voimapalkki hupeni miltei olemattomiin, kunnes, ehkä liian aikainen voitonhuuma kihahti päähäni, tein harkitsemattoman arviointi virheen ja tulin tallotuksi.
Vasta nyt kun olen päihittänyt pelin joka ikisen pomovihulaisen (lukuun ottamatta Chalice Dungeoneissa lymyäviä) olen vihdoin löytänyt pisteen joka muistuttaa erehdyttävän paljon Dark Soulseja. Mutta olen melko varma, että kunhan Amygdala kaatuu, loppu matkani kohti Yharnam, Phtumerian Queen:niä ei ole läheskään yhtä pitkä ja kivikkoinen.
Tästä on tullut jo sen verran periaatekysymys, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Mutta nyt olen pienen tauon tarpeessa.
30.04.2015 TEIN SEN!!
Vihdoinkin kaikkien niiden yritysten jälkeen Amygdala kukistui, enkä edes tarvinnut kenenkään avustusta. Luultavasti salainen aseeni, turhautuminen oli sen verran tapissa, ettei Amygdalakaan mahtanut enää mitään.
Matka kohti viimeistä trophyä on alkanut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti