Täällä jälleen, jo tutuksi tulleen aiheen parissa. Yritin hillitä itseäni, edes siihen asti että olisin kyseisen pelin kokonaan läpäissyt, mutta en malttanut. Sillä tämä kyseinen seikka on häirinnyt minua jo pari päivää.
Olen nyt pelin loppu suoralla, kaksi viimeistä pomotaistelua ja kaksi vapaaehtoinen, joista toinen syvällä Chalice Dungeonien syövereissä.
Aikaa aloituksesta on kulunut noin 25+ tuntia, ja olen jo nyt saavuttanut pisteen että voin todeta, että....Bloodborne ei ole vaikea.
Olen lukenut arvosteluja, katsellut Youtube videoita, kaikissa todetaan että Bloodborne on haastava ja vaikea, vaatii hermoja ja ohjaimet voi lennellä kun ei onnistu....tämä kaikki saa minut vain kohottamaan hämmentyneenä kulmiani Ô.o Olenko minä tehnyt jotain väärin?
Minulle Bornen alku oli tällainen, ensimmäinen pomovihulainen jonka kohtasin kaatui vasta viidennellä yrityksellä, toinen toisella, kolmas ensimmäisellä........ja siitä eteenpäin se ensimmäinen yritys on ollut myös viimeinen. Kaiken kaikkiaan olen kuollut pelin aikana ehkä noin neljäkymmentä kertaa, jos vertaan sitä Dark Soulin tilastoihini, se on hyvin hyvin vähän. Ehkä ainoat hankalat kohdat joita olen kohdannut tulevat kun joudut vihulaisten ympäröimäksi, etkä pysty keskittymään kaikkiin samanaikaisesti kun vihulaista syöksyy edestä, takaa ja sivuilta samanaikaisesti.
Eilen epähuomiossa harhailin Bloodbornessa uusia paikkoja tutkien ja päädyin kasvotusten Ebrietas, the Daughter of The Cosmos nimisen pomovihulaisen kanssa. Olen kuullut huhuja, että kyseinen otus on yksi pelin vaikeimmista, eikä sitä kannata lähestyä ennen kuin hahmokehitys on 80 levelin tuolla puolen.....Oma ukkelini oli lv73.. ja Ebrietas kaatui.
Jotenkin hyvin pienellä tavalla syvällä sisimmässäni tunnen pienen pettymyksen kalvavan, sillä lopputulos ei nyt ihan vastannut odotuksiani. Minun ei tarvinnut yrittää, en päässyt kokemaan sitä voiton tunnetta kun vihdoin kymmenennellä yrittämällä juuri ja juuri päihitin tämän mekalomaanisen monsterin..Pikemminkin veni vidi vici, tulin näin voitin.
Seuraava etappini on kohdata Martyr Logarius, joka ainakin lukemani mukaan on tuottanut monille pelaajille hankaluuksia... Oikeastaan toivon, että niin minullekin. Mutta se jääköön nähtäväksi.
Bloodborneni ei toki ole vielä lähelläkään loppua tekemistä riittää vielä vaikka kuinka paljon, varsinkin Chalice Dungeoneihin, joihin en ole vielä edes tutustunut saattaa jokunen tunti uhrautua.
Seuraava ja viimeinen Bloodbornea käsittelevä postaus tulee päivänä jona platina trophy kilahtaa tililleni ja olen melko lailla kolunnut jokaisen Bloodbornen laakson ja niemekkeen.......Ja ehkä loppua kohden jälleen huomannut, että Hei, kyllähän tämä onkin aika vaikea peli. Siihen asti väitän sitä ihan siedettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti