Varoitus!!! Seuraava blogi teksti sisältää mahdollisia spoilereita. Lukeminen omalla vastuulla.
Noin kuukausi sitten hetken mielijohteesta hankin Bloodbornen....usein hetkenmielijohteet ovat osoittautuneet parhaimmiksi peleiksi joita olen pelannut. Eikä Bloodborne ollut tälläkään kertaa poikkeus. Odotukseni olivat, että peli seuraa edeltäjiensä Souls pelien linjaa ja on vaikeaakin vaikeampi. Ajattelin, että Bornen kohtalo on sama, että hyvin pian huomaan ettei minun pelaajan lahjani riitä kyseiseen peliin ja joudun luovuttamaan. Olin väärässä.
Olen jo aikaisemmin todennut, ettei Bloodborne ole minusta vaikea peli. Pysyn edelleen kannassani, joissain kohdin kohtasin pienoisia haasteita, mutten mitään ylitsepääsemätöntä. Kertaakaan ei tullut tunnetta, että olisi täytynyt antaa olla. Jokainen vastoinkäyminen ja niitä seurannut uudelleen yritys auttoivat vain etenemään, ja lopulta sitkeinkin vastustaja kaatui joko hahmon kehityksen tai uuden strategian ansiosta. Pystyn nimeämään ainoastaan yhden kohdan joka todella, todella!, tuotti ongelmia, tämä tarina on luettavissa edellisessä Bloodborne postauksessani, sitä lukuun ottamatta pelin vaikeus aste oli juuri kohdallaan. Sopivan haastava.
Martyr Logarius jota moni peliä pelanneista tuntuu pitäneen vaikeimpana vihulaisena, kaatui omalla kohdallani kolmannella yrittämällä. Myönnän, että se oli haastava ja raivostuttava sillä Logarius on todella nopea, kuten myös Chalice Dungeonista lyötyvä Pthumerian Descendant joka oli aiheuttaa harmaita hiuksia juuri nopeutensa takia. Silti kumpikaan edellä mainituista ei yllä läheskään samaan vaikeustasoon kuin Chalice Dungeoneissa kohtaamani Amygdala, joka omalla kohdallani oli pelin vaikein vihulainen. Kuitenkin nämä kolme niputtavat hyvin yhteen pelin vaikeimmat kohtaamani kohdat.
 |
| Nightmare Frontier:ssa kohdattu Amygdala ei tuottanut samoja ongelmia. Sen tuhon seurauksena syntyi myös tämä mielenkiintoinen kuva. |
 |
| Lopulta sitkeä yrittäminen palkittiin. |
Bloodbornen tarina ei minulle ole vielä ihan kokonaan auennut, tuskin aukeaakaan. Se on yksi osa alue johon haluaisin perehtyä lisää. Osittain minulla on aika selkeä kuva siitä mitä Bornessa on meneillään ja osittain en tiedä yhtään mistä missäkin on kyse. Pelin tarinasta on monia teorioita, mutta en ole kohdannut vielä yhtäkään jossa kaikki tapahtumat ja henkilöt olisi niputettu yhdeksi kokonaisuudeksi. Joten tarinansakin puolesta Bloodborne on todella mielenkiintoinen, ehkä juuri siksi ettei peli vastaa juuri yhteenkään kysymykseen vaan jättää pelaajan tehtäväksi itse aivoitella mitä oikein on tapahtunut........Oliko tämä kaikki vain painajaista? Itse en usko.
"Now I'm waking up, I'll forget everything..."
Oikeastaan se on hiukan harmi, että Bloodborne on nyt ohi. Sen parissa olisi viihtynyt vielä monta kymmentä tuntia pidempäänkin. Olen kuullut huhuja että lisäosia olisi jo tuloillaan, jotka avaisivat enemmän tarinaan ja toisivat mukanaan uusia tutkittavia paikkoja ja päihitettäviä vihulaisia.
Siihen asti olisi keksittävä jotain muuta pelattavaa. Ehkä yritän tökkiä Ps4:lle julkaistavaa/julkaistua) o.O Dark Souls II Scholar of the First Sin editionia ja yrittäisin lähestyä sitä samalla tapaa kuin Bloodbornea......., rauhallisesti
Jos joku kysyisi onko Bloodborne hyvä peli ja kannattaako sitä kokeilla. Vastaisin, että todellakin. Eikä vain kokeilla vaan pelata kokonaan ja kunnolla. Jos omistat Ps4 konsolin, Borne on parasta mitä sille on tarjolla.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy Bloodbornen postauksien sarja....ainakin tältä erää...ehkä vielä palaan asiaan mikäli lisäosia julkaistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti