Taskuhirviöt

 

 

Kaiken oikeudenmukaisuuden nimissä on hyvä ettei suomalainen sanavastine 'taskuhirviöt' ottanut jalansijaa kielellisessä kehityksessämme, eikä liioin englanninkielinenkään vastine, vaan tuttu ja turvallinen Pokemon.

 

Jotta blogini ei pyörisi ainoastaan pelien ympärillä, yritän kehitellä muitakin kirjoittamisen aiheita. Sillä pelit ei ole ainut asia mitä koen keräileväni, ne ovat hyvin ailahtelevainen keräilyn kohde. Joten otan tehtäväkseni aina aika ajoin peli kertomusten välissä postata jostain muista aiheista. Kuten tällä kerralla Pokemon kortit..... joiden keräämisen aloitin tässä ehkä parisen viikkoa sitten.

 

Pokemon kortit ovat yksi niitä asioita jotka olivat kovasana silloin kun minä olin pieni, eli noin viisitoista vuotta sitten. Ne olivat in, ja kaikki keräsivät pokemon kortteja ja niitä vaihdeltiin välitunneilla kavereiden kesken. Sitten sitä kasvoi pokemonien ohi ja aikuistui vain palatakseen jälleen pokemon korttien pariin.

 

Kuvassa kertyneitä ylimääräisiä kortteja.



Ja jos ihan rehellisiä ollaan pidän keräilemisestä paljon enemmän näin aikuisena, siihen suhtautuu aivan eritavalla. Ei sitä kymmenvuotiaana kakarana osannut ymmärtää yhtään kuinka keräyksellisiä nämä värikkään pahvilaput jonain päivänä voisivatkaan olla. Olen nyt viime päivinä kuluttanut jokusen hetken pokemon kortteja tutkien ja iskoistanut vasta nyt ymmärrykseeni sen kuinka monimuotoisia nämä kortit ovat. Lapsena sitä luultavasti kuvitteli, että niitä on sen 151 ja se on siinä. Mutta niitähän on vaikka kuinka monenlaisia, on hologrammia, käänteistä hologrammia, eri sarjoja kuten base, base 2, jugle, fossil, dark, legendary....ja monta muuta joita en saa enää mieleeni. Neljä ensimmäistä sarjaa edustaa kaikkein vanhimpia kortteja, vuosilta 1995-2000. Itse pyrin keskittämään keräilyni juuri näihin sarjoihin ihan siksikin, että ne ovat juuri sitä aikakautta kun minäkin pokemoneja keräilin.

Toinen positiivinen seikka keräilemisessä näin "vanhempana" on se, että vaikka korttien aikakaudesta onkin kulunut jo sen 15 vuotta niitä kuitenkin on vielä saatavilla, käytettynä totta kai. Mutta sen sijaan, että maksaisit 4€ pienestä nipusta uusia kortteja voit saada satoja kortteja hyvin pienellä summalla, kokoelman kasaan saaminen on näin ollen huomattavasti nopeampaa. Jäljelle tulee jäämään luultavasti vain kaikkein harvinaisimmat kortit joita joudun etsimään ja joista joudun ehkä vähän enemmän maksamaankin jos ne itselleni päätän haluta.
Satojen korttien nippuja hamstratessa omaa mieltä lämmittää myös se, että koskaan ei tiedä mitä niistä voi lyötyä.

 

 

 

Dark versiot eivät sinällään ole kovinkaan harvinaisia, eivätkä Ditton eri muotoutumat, mutta ne ovat jotain mitä en ole aiemmin nähnyt. Dunkles Smogmog, on käsittääkseni saksalainen vastine Weezing:lle ja viidennessä kuvassa näemme avovaimoni lapsuudesta asti vaaliman Ancient Mew pokemon kortin.

 

Mitä uudempiin pokemoneihin tulee, en ole niistä juurikaan kiinnostunut. Jotkin harvat ja valitut muiden mukana tulleet yksilöt aion säästää, mutta muuten en keskity niiden keräämiseen. Uusiin tyhjästä ilmestyneisiin pokemoneihin ei enää osaa suhtautua samalla tavalla kuin niihin jotka pomppivat tv-ruudulla lapsuudessa.

 

 

Olen jo hyvin lähellä kaikkien alkuperäisen 151 pokemonin nappaamista. Tällä hetkellä en ole aivan varma, mutta noin 20 kappaletta on vielä kadoksissa. Kaiken kaikkiaan kortteja on noin 600, jos mukaan lasketaan kaikki ylimääräisetkin kortit jotka joko myyn tai niille järjestetään jokin määrittelemättömän väliaikainen sijoituspaikka. Kerättävät kortit yritän saada kansioitua ja arkistoitua tuleville sukupolville ihailtavaksi.