Hullut luut

 

 

Eli GoGo's Crazy Bones...

Gogot on Pokemon korttien lisäksi toinen menneisyyttä haviseva keräily tavara jota olen kiinnostunut hamstraamaan. Näiden muovisten pikku-ukkojen viehätys oli lapsena omalla kohdallani paljon suurempi kuin minkään muun. Ehkä Gogojen fyysisyys on se mikä itseäni erityisesti viehätti.....toki keräilykortitkin ovat fyysisiä kappaleita, mutta muovinen otus innosti enemmän kuin pahville painettu kuva kyseisestä otuksesta.... jos ymmärrätte mitä yritän tarkoittaa.

 



Gogojen tarina on muuten täysin sama kuin Pokemon korttienkin. Oman aikakauteni gogot ovat lähellä sydäntäni. Uudemmista en juurikaan ole kiinnostunut. Omasta mielestäni yksinkertaiset yksiväriset hahmot olivat paljon hienoimpia kuin nykyiset monenkirjavat seuraajansa.
Erityisesti oli hienoa huomata, että kaikkien näiden vuosien jälkeen moni täysin samanvärinen gogo joka lapsena oli ollut suosikkini palasi kokoelmiini. Kuten yläpuolella olevan kuvan kuudes mustekalaa imitoiva muovinkappale oli ensimmäinen Gogo jonka olin lapsena Gogo pussista pienillä nakkisormillani noukkinut.
Rivin keskellä oleva kirkkaan punainen haukottelija oli lapsena ylivoimainen suosikkini, kunnes se traagisesti jäi putoavan kukkaruukun alle ja siltä katkesi käsi.
Ja rivistön ensimmäisenä komeileva tutinlutkuttaja on minulla ollut aina, jo kauan ennen kuin tulin tietoiseksi Gogoista, en tiedä kuinka se on minulle päätynyt. Mutta muistan kuinka sen lapsena lelulaatikostani löysin ja vasta aikojen päästä ymmärsin, että sekin oli yksi Gogoistani.

1UP-laatikon kätköissä on miltei täydellinen kokoelmani vanhempia Gogoja. Kaikki "ylimääräiset" olen säilönyt ensimmäisessä kuvassa nähtyyn laatikkoon. Joka pitää sisällään myös muiden sarjojen Gogoja, kuten Ghost's (kummitukset) jotka olivat viimeisimmät Gogot joita lapsena keräsin. Silloin onnistuin hankkimaan ne kaikki. Nyt en ole muistanut tarkistaa, mutta vahva veikkaukseni on, että jokainen niistä laatikosta löytyy. Loput suuren Gogo kasauman sisällöstä ovat uudempaa tuotantoa jota en enää osaa nimetä, enkä ole niistä kovin innostunut mutta osa on osoittautunut omistamisen arvoisiksi.

Viimeiski kun Gogojen lukumäärää tuli laskettua se taisi olla lähempänä tuhatta yksilöä. Pelkästään laatikko Gogoineen painaa viisi kiloa, joten on niitä jokunen. Yksi Gogo painaa keskimäärin noin 5 grammaa, joten näin nopeasti pääteltynä ei tuhat kovin kaukainen luku ole.

 Muiden säästämieni monenkirjavien Gogojen säilytyksen syyt ovat yhtä kirjavia kuin Gogot itse. Mukava omaa silmää miellyttävä väritys on ollut yksi syistä. Mutta ehkä yleisin on ollut se että kyseiset yksilöt ovat olleet tarpeeksi erilaisia. Kullan väriset Gogot olen säilönyt vain...

 ...siksi kun ne ovat kullan värisiä. Muuten ne ovat minusta aivan yhtä rumia kuin muutkin aikalaisensa.
Usein myös määrä korvaa laadun, jos muuten mielenkiinnottomista Gogoista saa tehtyä kivan värikimaran, osoittautuvat ne usein säästämisen arvoisiksi.

Tämäkin hirvitys sai lopulta jäädä tv-tason somisteeksi kun siihen syntyi jonkinlainenTukholma-syndroomainen suhde.

 

Varaston uumenissa on vielä iso säkillinen Gogoja odottamassa kohtaloaan, joka on joko roskalaatikko tai päätyminen askartelu materiaaliksi. Yllättävää kyllä Gogot ovat yllättävän muovautuvia....kunhan niitä vähän lämmittää.

Esimerkiksi nämä muovi"helmetkin" olivat alun perin Gogoja

Tällainen siis on Gogojeni elinkaari. Yksikään omanaikakauteni Gogo ei päädy uusiokäyttöön vaan ne säilön turvallisesti niille varattuun, täyteen ahdettuun, laatikkoon. (Haluaisin ison lasi purkin) Mutta loput epämääräiset yksilöt päätyvät jälkikäsittelyyn, sillä niillä ei juurikaan ole.. ainakaan vielä.. kovinkaan kummoista jälleen myyntiarvoa, keräilijät ovat harvassa jos ollenkaan ja suurien Gogo määrien postittamisessa on oma hommansa. Joten mieluummin sitten keksin niille jotain muuta käyttöä.