Kuusikohan vuotta siitä jo on kun The Elders Scrolls V : Skyrim alun perin Ps3:lle julkaistiin.
Skyrim on yksi suosikki peleistäni, Top viiden joukossa, hyvin lähellä kärki kahinoita. Se jättää jälkeensä Falloutit joissa pelillisesti hyvin paljon samaa kuin Skyrimissa. Teemaltaan vain kovin erilaiset. Massiivinen fantasia maailma päihittää dystopisen sotatantereen mennen tullen.
En ole kovin kummoinen fantasian ystävä. Elokuvien puolelta pidän Taru Sormusten Herroista ja Hobiteista. Tällainen tavallaan hyvin yksinkertainen fantasia maailma, omalla tavallaan todentuntuinen. Joka ei pidä sisällään liikaa magiaa, yksisarvisia, sammakko prinssejä ja lentäviä spagetti hirviöitä.
Ja Skyrim vastaa täysin tätä TSH mielikuvaa. Jos samoilet metsikköön tiellesi tulee todennäköisesti lauma susia, karhu tai kimalaisia. Ikiunestaan häiriintyneet epäkuolleet ovat toki arkipäivää, mutta pysyvät useimmiten piiloissaan ellei niitä tieten tahtoen mene häiritsemään.
Kuudessa vuodessa olin jo ehtinyt unohtaa kuinka massiivisesta maailmasta Skyrimissa todella olikaan kyse. Ensimmäistä luolastoa samotessani se kuitenkin alkoi pikkuhiljaa palailemaan mieleeni ja kun lopulta jälleen näin auringon valon en enää lähtenyt seuraamaan tehtävä indikaattoriani vaan katosin metsän syvyyksiin omille seikkailuilleni.
Kovasti haluaisin tarkistaa kuinka monta tuntia sain tuhlattua Skyrimin PS3 versioon... Muistelisin että se oli pelin mittasuhteet huomioon ottaen yllättävän vähän O.o.. Ehkä jotain 75+ tuntia. Vuosien varrella olen tullut hyvin tietoiseksi siitä, että paljon jäi näkemättä. Nyt minulla on mahdollisuus korjata asia.
FFXV kohdalla puhuin siitä, että aikoinaan massiiviset pelimaailmat olivat ainoita joista jaksoin innostua. Muistan kuinka Skyrimin edeltäjässä Oblivionissa tutkin jokaisen luolaston ja keräsin kaikki epämääräiset esineet jotka vain oli löydettävissä. Vaikka tarina ja suurimmat tehtävät olivat jo aikaa sitten olleet ohi pelissä riitti silti tekemistä lukuisiksi tunneiksi. Ehkä jostain Youtuben uumenista voi vielä löytää videon jonka tein kokoelmastani.
Vaikka Skyrim on Oblivioniin verrattuna kaikin puolin ylivertaisempi, en saavuttanut siinä aivan samaa, en tutkinut jokaista kiven koloa en lähtenyt etsimään jokaista muinaista artifactia. Muistan keränneeni kaikki.... jotkin zombifioituineiden ylipappien kuolin naamiot, mutta kadottaneeni niistä yhden joten lopullinen salaisuus jäi paljastumatta.
Skyrim toimisi aivan hyvin ilman minkäänlaista päätarinaa, pelihahmo voitaisiin vain paiskata vuoripuroon ja tarinat syntyisivät itsestään haahuilun ja omien tutkimusretkien myötä. Luolastoja tutkiessaan ei voi koskaan tietää mitä yllätyksiä se pitää sisällään. Vaikka aarteiden puolesta luola jättäisikin kylmäksi voi sen syvyyksistä paljastuva maailma olla todella upeaa katseltavaa.
En ole vielä kovinkaan pitkällä Skyrim kierroksellani ehtinyt. Enkä muista mitä kaikkea peli tuo tullessaan. En kuitenkaan pysty sanomaan Skyrimista mitään negatiivista, valittaa mistään, osoittaa epäkohtia. Jos saisin pitä vain yhden pelin se luultavasti olisi Skyrim. Bloodbornea tulisi ikävä, mutta luultavasti valitsisin silti Skyrimin.
PS4 versiossa ymmärtääkseni pitäisi olla mahdollista asennella erinäisiä modeja joiden vähäisyydestä nettikansa tuntuu olevan ilmeisen närkästynyt. Itse en kaipaa minkäänlaista lisä hilpetööriä, perus Skyrim lisäosineen riittää minulle aivan hyvin.
Huomaan jo näin Skyrimista kirjoittaessani tietynlaisen ähkyn. Pelissä on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Satoja luolastoja, kuvan kauniita maisemia, salaisuuksia, arvoituksia, niin pieniä kuin suurempiakin tehtäviä... Kaikkea on niin paljon, että on vaikea kertoa vain osasta, vaikea valita mikä juuri olisi mainitsemisen arvoista kun sitä on niin paljon.
Olen kuusi vuotta myöhässä tämän selostukseni kanssa. Olen halunnut blogittaa Skyrimista jo blogini alkuajoista lähtien, en vain ole löytänyt sopivaa hetkeä.
Mikäli Skyrim on uusi tuttavuus suosittelen kokeilemaan, mikäli olet jo pelannut PS3 versiota vuosia sitten kannatan palaamaan. Itselle peli kokemus tuntuu aivan yhtä uudelta kuin aikoinaan PS3 versiota ensikertaa pelatessani.
Ja vihdoinkin voin ottaa kuvakaappauksia kaikista vastaan tulevista maisemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti