Mysteerilaatikon avajaiset.

Tässä hiukan ennen joulua päivittelin avaamattomasta pahvilaatikosta joka tultaisiin avaamaan jonain määrittelemättömänä hetkenä tämän vuoden puolella. Ks: Mysteerilaatikko

Nyt laatikon kantta on raotettu. Aikaisemmin kuin itse osasin odottaa. Miltei kuukauden piinaava jännitys on siis vihdoin ohi ja hyvät naiset ja herrat saanen esitellä.....

The Last Guardian Collectors Edition!
Syy miksi kyseinen editioni pysytteli laatikossa on hyvin yksinkertainen. Minulla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista aikomusta sitä pelata. Vaikka kokeilun houkutus on suuri käytän peli aikani mieluummin Skyrimiin!!! jonka jälkeen... joskus ensi syksynä... palaan Final Fantasy XVn pariin kukistamaan Adamantoisen. Joten hetki kun todella pääsen paneutumaan The Last Guardianiin on jossain kaukana tulevaisuudessa. Pelin ilmestymistä odotettiin.. Mitä?.. Jotain 7-10 vuotta joten ehkä tässä vielä hetken jaksaa odottaa sen kokeilemista.

Collector´s Edition -Versio on loistava ja välttämätön suomennos

Minulla kuitenkin on hyvä alkuhaisu millaisesta pelistä on kyse ja tulenko pitämään siitä vai en. Olen pelannut Last Guardianin edeltäjiä ICOa ja Shadow of  the Colossusta. Joista ensimmäinen oli hyvin hermoja raastava ja epämieluisa kokemus mutta Shadow of the Colossuksesta pidin hyvin paljon se on yksi peleistä joita kaipaan PS2/3 ajoilta. Vaikkei puolustuskyvyttömien jättien surmaaminen ei näin vanhemmiten hirveästi innosta. Pelin jylhät maisemat ja vahva yksinäisyydentuntu ovat jättäneet lähtemättömän jäljen. Toivottavasti The Last Guardianin loppu ei ole yhtä masentava.

Mutta siis palataanpa itse asiaan. Sijoituksellisia ongelmia aiheuttavan pahvi sleeven alta paljastui puulaatikoksi kuvioitu pahviboxi.. Kulmasta näköjään jo vähän kurtulla mutta muuten aika jykevähköä tekoa.

Kuten jokaiseen keräilyversioon kuuluu pakollinen taidekirja jonka seurana jokunen tarra jossa havaittavissa pelin koiraeläimen nimi TRICO...... eli ICO.... jos nyt joku ei itse sitä... sattunut hoksaamaan........

Parit otokset taidekirjan sivuilta.

Metallinen pelikotelo joka myös suojattu epäkäytännölliselle pahvi sleevellä. Kotelo saa nyt pysytellä vielä muoveissa joten en sen pintaa pääse valitettavasti sen paremmin esittelemään.

Ja sitten laatikon pohjalta paljastuu. Pienen pieni muoviukkeli ja Trico. Kuten kaikista tähän astisista kerilyversiopäivityksistäni voi huomata. En juurikaan iloitse minkäänlaisista muovifiguureista. Dark Souls 3n ritari on ollut pieni poikkeus... vaikkakin sekin on löytänyt tiensä takaisin laatikkoon ja sama luultavasti koskee Tricoakin.. Mihin tuon nyt muka esille laittaisi?

Eipä sillä. Trico näyttää ihan hyvältä. Jos unohdetaan sen päässä tönöttövä pikkumies tyhjänä mollottavine silmineen on Trico ihan hienon näköinen muovipatsas.

Että näin. Mysteerilaatikko on nyt paljastettu. Lopullista arviota sen digitaalisesta sisällöstä saamme odottaa luultavasti vielä jokusen tovin. Ehkä päivittelen The Last Guardian kokemukseni kun sinne asti pääsen.

Erinomainen Pokémon viikko

Työpöydällä tämän päivityksen kuva sisältö on organisoitu nimellä PokemonGO osa 35007. Hiukan ollaan siis Pokémon Go ympärillä viimeaikoina pöyritty. Eräs toinen jo pari viikkoa jonossa ollut turinoinnin aihe tulee jälleen syrjäytetyksi Monien tieltä. Sillä tämä viikko, tarkemmin viimeiset kaksi päivää, ovat olleet ehkä Pokémon GOn suhteen parhaimmat pitkiin aikoihin.

Tässä aivan asuinalueeni tuntumassa on metsä jonne noin kahden viikon välein ilmestyy kasoittain jotain tiettyä otusta kaikkien keräiltäväksi. Viimeksi se oli Kabuto, jonka molemmat muodot itselläni jo oli mutta joka avovaimoltani uupui. Joten näin tiimipelaajana diili oli ihan hyvä.
Tänään kun arvioitu kaksi viikkoa oli jälleen kulunut teimme perinteisen metsä kierroksen, aivan järkyttävästä säästä huolimatta, ja Kabuton siasta vastaan tuli Abra, Kadabra ja niiden myötä...

Alakazam!. Jo aivan alkumetreiltä asti olen Alakazamia havitellut, Abrat ovat vain olleet tähän asti hyvin, hyvin, harvinaisia. Mutta nyt odotus on vihdoin ohi.

Ei sillä, etteikö Alakazamin saaminen olisi ollut jo aivan tarpeeksi. Hallussani olleesta 10km munasta kuoriutua pärähti Dratini jonka siivittämänä Dratini nami kasani ylitti sadan namin ja Bum!!

Muumi!
Vaikkakin näin esteettisistä syistä pidän enemmän Dratinista ja Dragonairista on Dragonite mitä oivallisin lisä Pokedexiin.

Eikä siinäkään vielä kaikki! Tänä samaisena aamuna haaviini tarttui viimeinen Squirtle.
En pahemmin perustanut uudenvuoden BullbasaurSquirtleCharmander tapahtumasta. Osittain siksi, että Venusaur minulla jo oli ja Blastoise hyvin lähellä. Charizard nameilleni voimme vain nauraa.

Kaikki tämä vain yhdessä päivässä. Ja jottei ilo vielä siihen loppuisi tällä samaisella viikolla Pokedex on päivittynyt parilla hiukan harvinaisemmalla otuksella.

Tauros ja Kangaskhan. Amerikkaan ja Australiaan rajoittuneet monit. Tietenkään en itse kyseisiä otuksia ole käynyt nappaamassa vaan gymejä riivaavan bugin ansiosta ne ovat tallentuneet Pokedexiini.

Muistetaan mainita myös Igglypuff

Pari vielä puuttuu Gyarados ja Omastar ovat pieniä ikuisuus projekteja. Hitmonlee ja Lickitung ovat tuurista kiinni. Machamp on nyt kävely toverina ja noin 150 kilometrin jälkeen se pitäisi olla saavutettu. Charizardissani on noin 30 namia, joten senkin tie on pitkä ja kivikkoinon ja tuurista kiinni.
Tässä aivan siedettävän matkan päässä on toinenkin Pokémon piste jonne ehkä määrätyn väli ajoin jotain tiettyä otusta ilmaantuu. Mutta sitä emme ole vielä ehtineet tutkimaan... ehkä tuuria on vielä jäljellä.
Sitten se alkaakin olla siinä. Kaikki Pokémonit saatu onnistuneesti kerättyä.... ajallisesti siihen luultavasti menee vielä seuraavat puoli vuotta. Mutta kuitenkin.

Vaikka odotan seuraavaa generaatiota en usko panostavani siihen niin paljoa kuin ensimmäiseen... jos ollenkaan. Varmasti on ihan mukava taas lyötää ja kerätä uusia otuksia. Mutta ne tuevat vastaan sitten kuin tulevat. Olen jo päättänyt, että yhtäkään toisen aallon otusta en lähde kävelytämään namien toivossa vaan namit saavat kertyä ihan vain nappauksien myötä. Kuskaan mukanani mieluummin jotain alkuperäisistä otuksista sitä vahvistaakseni.

Skyrim! Skyrim! Skyrim! Skyrim! Skyrim! Sky....................!

Kuusikohan vuotta siitä jo on kun The Elders Scrolls V : Skyrim alun perin Ps3:lle julkaistiin.
Skyrim on yksi suosikki peleistäni, Top viiden joukossa, hyvin lähellä kärki kahinoita. Se jättää jälkeensä Falloutit joissa pelillisesti hyvin paljon samaa kuin Skyrimissa. Teemaltaan vain kovin erilaiset. Massiivinen fantasia maailma päihittää dystopisen sotatantereen mennen tullen.

En ole kovin kummoinen fantasian ystävä. Elokuvien puolelta pidän Taru Sormusten Herroista ja Hobiteista. Tällainen tavallaan hyvin yksinkertainen fantasia maailma, omalla tavallaan todentuntuinen. Joka ei pidä sisällään liikaa magiaa, yksisarvisia, sammakko prinssejä ja lentäviä spagetti hirviöitä.
Ja Skyrim vastaa täysin tätä TSH mielikuvaa. Jos samoilet metsikköön tiellesi tulee todennäköisesti lauma susia, karhu tai kimalaisia. Ikiunestaan häiriintyneet epäkuolleet ovat toki arkipäivää, mutta pysyvät useimmiten piiloissaan ellei niitä tieten tahtoen mene häiritsemään.

Kuudessa vuodessa olin jo ehtinyt unohtaa kuinka massiivisesta maailmasta Skyrimissa todella olikaan kyse. Ensimmäistä luolastoa samotessani se kuitenkin alkoi pikkuhiljaa palailemaan mieleeni ja kun lopulta jälleen näin auringon valon en enää lähtenyt seuraamaan tehtävä indikaattoriani vaan katosin metsän syvyyksiin omille seikkailuilleni.

Kovasti haluaisin tarkistaa kuinka monta tuntia sain tuhlattua Skyrimin PS3 versioon... Muistelisin että se oli pelin mittasuhteet huomioon ottaen yllättävän vähän O.o.. Ehkä jotain 75+ tuntia. Vuosien varrella olen tullut hyvin tietoiseksi siitä, että paljon jäi näkemättä. Nyt minulla on mahdollisuus korjata asia.

FFXV kohdalla puhuin siitä, että aikoinaan massiiviset pelimaailmat olivat ainoita joista jaksoin innostua. Muistan kuinka Skyrimin edeltäjässä Oblivionissa tutkin jokaisen luolaston ja keräsin kaikki epämääräiset esineet jotka vain oli löydettävissä. Vaikka tarina ja suurimmat tehtävät olivat jo aikaa sitten olleet ohi pelissä riitti silti tekemistä lukuisiksi tunneiksi. Ehkä jostain Youtuben uumenista voi vielä löytää videon jonka tein kokoelmastani.
Vaikka Skyrim on Oblivioniin verrattuna kaikin puolin ylivertaisempi, en saavuttanut siinä aivan samaa, en tutkinut jokaista kiven koloa en lähtenyt etsimään jokaista muinaista artifactia. Muistan keränneeni kaikki.... jotkin zombifioituineiden ylipappien kuolin naamiot, mutta kadottaneeni niistä yhden joten lopullinen salaisuus jäi paljastumatta.

Skyrim toimisi aivan hyvin ilman minkäänlaista päätarinaa, pelihahmo voitaisiin vain paiskata vuoripuroon ja tarinat syntyisivät itsestään haahuilun ja omien tutkimusretkien myötä. Luolastoja tutkiessaan ei voi koskaan tietää mitä yllätyksiä se pitää sisällään. Vaikka aarteiden puolesta luola jättäisikin kylmäksi voi sen syvyyksistä paljastuva maailma olla todella upeaa katseltavaa.

En ole vielä kovinkaan pitkällä Skyrim kierroksellani ehtinyt. Enkä muista mitä kaikkea peli tuo tullessaan. En kuitenkaan pysty sanomaan Skyrimista mitään negatiivista, valittaa mistään, osoittaa epäkohtia. Jos saisin pitä vain yhden pelin se luultavasti olisi Skyrim. Bloodbornea tulisi ikävä, mutta luultavasti valitsisin silti Skyrimin.
 PS4 versiossa ymmärtääkseni pitäisi olla mahdollista asennella erinäisiä modeja joiden vähäisyydestä nettikansa tuntuu olevan ilmeisen närkästynyt. Itse en kaipaa minkäänlaista lisä hilpetööriä, perus Skyrim lisäosineen riittää minulle aivan hyvin.

 

 

Huomaan jo näin Skyrimista kirjoittaessani tietynlaisen ähkyn. Pelissä on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Satoja luolastoja, kuvan kauniita maisemia, salaisuuksia, arvoituksia, niin pieniä kuin suurempiakin tehtäviä... Kaikkea on niin paljon, että on vaikea kertoa vain osasta, vaikea valita mikä juuri olisi mainitsemisen arvoista kun sitä on niin paljon.

Olen kuusi vuotta myöhässä tämän selostukseni kanssa. Olen halunnut blogittaa Skyrimista jo blogini alkuajoista lähtien, en vain ole löytänyt sopivaa hetkeä.

Mikäli Skyrim on uusi tuttavuus suosittelen kokeilemaan, mikäli olet jo pelannut PS3 versiota vuosia sitten kannatan palaamaan. Itselle peli kokemus tuntuu aivan yhtä uudelta kuin aikoinaan PS3 versiota ensikertaa pelatessani.

 

Ja vihdoinkin voin ottaa kuvakaappauksia kaikista vastaan tulevista maisemista.



Joulu ja Pokémon GO

Kun nyt tähän koneelle istahdin tarkoitukseni oli raatia aivan toisesta aiheesta. Mutta kun nyt erehdyin mennyttä Pokémon Go päivitystäni silmäisemään hiukan ajankohtaisempi tarinoinnin aihe pulpahti mieleeni.
Aiheena on jälleen Pokémon Go, yrittäkää kestää.

Joulu oli joulu meni. Vuosi uusikin ehti jo alkaa. Mutta Pokémon Go ei ota tauotakseen.... mitä nyt tulevat pakkaset saattavat viimein rajoittaa itsensä ulkoistamista. Olisipa jo kesä.

Go`kin juhlisti lomakauttamme omalla tavallaan, erinäisin maksullisin lahjapakkauksin, ilmaisin hautomoin ja paremmin mahdollisuuksin löytää jokin vauvamoni. Joita ei itseltä enää kovin montaa puutu.

 

 

Siinä missä aina innolla odotan uutta päivitystä kuulun myös niihin jotka hyvin pian toteavat, että ei tämä nyt niin kummoinen ollutkaan ja päätyvät odottamaan ja toivomaan seuraavaa. Jos vertaan joulun aikaa Halloweeniin. Halloween tapahtuma oli parempi aivan ylivoimaisesti. Tupla namit ja neljäkertaa lyhyemmät kävelymatkat olivat paljon parempi diili kuin parit ilmaiset hautomot ja lahjapaketit joihin kuitenkin tarvitsee kohtuuttoman paljon kolikoita. Ja paremmat mahdollisuudet löytää vaavimoni latistuvat todennäköisyyksien alle. 2km ja 10km munia löytyy stopeilta huomattavasti harvemmin kuin 5km munia jotka tuntuvat hetkessä täyttävän koko yhdeksän paikan hautomon. Tänä aikana kun tapahtuma on ollut käynnissä olen löytänyt kolme 10km munaa joista yhdestä tuli Elekid ja kahdesta #/&@!! Onix.

2km munia on löytynyt sitäkin vähemmän, no ehkä kaksi.... toisesta Spearow ja toisesta Igglypuff. Mutta 5km munia...... niitä riittää. Kuten kuvista voi nähdä olen löytänyt Togepin joka Pichun lisäksi on toinen jonka todella halusin.... Ongelma vain on se, etteivät 5km munat pidä sisällään mitään muuta toisen generaation otusta kuin Togepin ja nyt kun olen sen jo saanut ne halua sitä enää..... tietysti jos löydän toisen voin saada Togetikin, mutta se ei ole ensisijainen prioriteettini.

Joten ilmaiset hautomoni kuluvat 5km munien hauduttamiseen.....vähän niin kuin hukkaan.

 

 

Eikä siinä vielä kaikki. Uuden vuoden kunniaksi ensimmäisen generaation aloitus Pokémonien (Bullbasaur, Squirtle ja Charmander) löytymis mahdollisuudet ovat huomattavasti parantuneet ja niiden mukana myös kyseisten otusten seuraavia muotoja pitäisi olla havaittavissa "entistä useammin". Eli, tähän astisen, ei koskaan vaihtoehdon sijasta otuksia sentään pitäisi näkyä. Ja näkyyhän noita.
Mutta palataanpa jälleen hetkeksi muistelemaan Halloweenia jolloin kummitus Monit valtasivat pihamaamme, niitä löytyi paljon, niitä löytyi liikaa. Ghaslty on yllättävän kesy otus Haunterkin siedettävä hyvin läheinen tietolähteeni voi jopa kertoa, että Gengarkin saatiin napattua ilman sen suurempia ongelmia. Mutta yritäppä napata Charmander jonka vihdoin ja viimein olet "lisääntyneestä aktiivisuudesta" huolimatta löytänyt. Ei se mene palloon ja viidennen pallon jälkeen se päättää paeta.
Mikä se tällainen uudenvuoden juhlistus on? O.o
Eikö tällaisten tapahtumien pitäisi olla houkuttimia uusille ja hiipuville pelaajille ja kiitoksia niille jotka ovat olleet mukana alusta asti. "Koska olette jaksaneet pelata peliämme tähänkin asti ja toivomme teidän pelaavan sitä vastaisuudessakin haluamme pariksi päiväksi helpottaa tämän ja tämän otuksen löytymistä........ja nappaamista"

Sen sijaan joulun ja uuden vuoden ajan tapahtumat ovat minusta jääneet jotenkin puolitiehen. Ei Halloweenin pitäisi olla parempi tapahtuma kuin joulun tai/ja uuden vuoden. Nythän olisi pitänyt tapahtua jotain suurta jotain hienoa jotain palkitsevaa.... Mutta ei.

Olen ihan tyytyväinen Pokémon Gon kehitykseen, mutta samalla huomaan... varsinkin tätä tekstiä kirjoittaessani.... olevani hyvin turhautunut pelin... sen kehittäjien... tapaan toimia. Tämä toki on vain minun mielipiteeni voi olla, että moni muu on hyvin innoissaan joulun ajan tapahtumista.
Itse kuitenkin iloitsen enemmän vihdoin yhyttämästäni Snorloxista kuin parista Charmanderista jotka olen tuurilla onnistunut nappaamaan.