Palatkaamme ajassa tuollainen 12 vuotta taaksepäin. Pieni poika joka silloin oli ei ollut pahemmin perustanut video peleistä, kavereiden kanssa tuli pelailtua pleikkaria jota en itse vielä silloin edes omistanut... Minulla oli Nintendo ja pari peliä joita tuli tahkottua lukuisia kertoja yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta sitten kaikki muuttui, en tiedä miten ja miksi mutta jotenkin tietoisuuteni välittömään läheisyyteen pääsivät soluttautumaan pieni metalli mies pesukarhustavan toverinsa kanssa. Ja siitä kaikki alkoi.
Ratchet & Clank oli syy miksi hankin Ps2:n, ilman heitä en ehkä olisi päässyt tutustumaan muihin monimuotoisiin peleihin vaan olisin valinnut jonkin terveemmän, liikunnallisemman ja tylsemmän harrastuksen. Siksi Ratchetillä ja Clankilla on pelien osalta hyvin tärkeä paikka muistoissani.
Nyt vuosikymmen myöhemmin tuo pieni poika on vanhentunut......kasvanut, kai, aikuiseksi. Mutta Ratchet ja Clank ovat seuranneet mukana. En tiedä ketä kiittää siitä ettei tällä kaksikolle ole käynyt samoin kuin parilla muulla parivaljakolle jotka ovat kadonneet menneisyyden tuuliin. Vai miten on Jak kuulemmeko teistä vielä? O.o Eräästä vielä iäkkäämmästä kettuotuksesta puhumattakaan.
Mutta kiitos kuitenkin.
Tuo mustalaatikko jota silloin konsoliksikin ymmärsi kutsua on kasvanut vanhemmaksi ja viisaammaksi toisin kuin omistajansa joka ei Ratchet ja Clankia hankkiessaan ollut oikein perillä, että mitä tuli ostettua. Mutta kuten olen huomannut tietämättömänä tehdyt pelivalinnat ovat olleet niitä parhaimpia. Vaikkakin Ratchet olisi lopulta ollut ilmiselvä pakko ostos oli yllätys mitä positiivisin.
On hienoa nähdä Ratchet and Clankin alkuperäinen universumi aivan uudessa valossa. Tarina on ottanut tiettyjä vapauksia, mutta planeetat, hahmot ja vihulaiset ovat pysyneet samoina, ne vain ovat päivittyneet uuden konsolin, uuden konsolisukupolven tasolle.
Aluksi en ollut oikein mukana jutussa, mutta sitten se iski. Viimosen päälle päivitettyjen sotabottien marssiessa mieleni sopukoista ponnahti esiin pieni muisti jälki harmaista laatikkoroboteista jotka marssivat samaa marssia 12 vuotta sitten. Sen jälkeen yhteneväisyyksiä alkoi vyörymään tajuntaan, oli hienoa huomata joidenkin paikkojen säilyneen samoina. Varsinkin kun osa kultaisten pulttienkin kätköistä paljastui samoiksi kuin vuosia sitten. Jo pienen alun jälkeen sitä huomasi odottavansa mitä seuraavan mutkan takana odotti, vain siksi jotta näkisi millaiseksi maailma oli muuttunut, miltä se ja se otus tai hahmo tai maisema näyttääkään nyt.
Aika kultaa muistot sanotaan. Jollain tavoin kehitys tapahtuu varkain, kymmenen vuotta sitten Ratchet and Clank näytti ja tuntui mitä parhaimmalta peliltä, nyt menneisyyteen katsoessa...... nooh, kuvat puhukoot puolestaan. Kehitys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhemmat Ratchetit olisivat huonompia. Ne ovat vain vanhempia. PS3lle aikoinaan julkaistu Ratchet & Clank collection, jota en surku kyllä enää omista, osoitti että vanhaa Ratchettia oli aivan yhtä ilo pelata kuin silloisia modernimpiakin versioita ja varmasti olisi edelleen
Mitään huonoa sanottavaa en Ratchetistä keksi vaikka kuinka yrittäisin, olen sille vuosikymmenen pelikokemukset velkaa. Joitakin ei niin loistokkaita hetkiä on sarjassa koettu... itse en pitänyt toisesta osasta, enkä oikein päässyt mukaan PS3n Ratchetteihin.... Mutta nyt pari tuntia uusinta tulokasta pelattuani voin todeta siinä olevan sama tietyllä tavalla lämminhenkinen tunnelma kuin ensimmäisessä Ratchetissä. Sitä on mukava pelata, se on tasohyppelyä parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti