A) Materiaalia on aivan tolkuton määrä, en tiedä mistä aloittaisin ja mihin jatkaisin jotta saisin kaiken kerrottua ja kokonaisuus pysyisi järkevästi kasassa.
B) Suomen kieli. Pelkästään jo pelin keskiössä olevat sanat kuten Healing Church, joka on todella iso osa pelin tarinaa, kuulostaisi Parantavana kirkkona hitusen typerältä. Se ei vain sopisi. Niin ei vain yksinkertaisesti saa tehdä.
Siinäkin mielessä pidän Bloodbornesta ja kaltaisistaan Souls peleistä. Sillä ne eivät kerro pelaajalle juuri mitään. Pelaaja vain heitetään keskelle kaaosta ja tarina, edes jonkinlainen häilyvä käsitys siitä mitä on tapahtunut alkaa pikkuhiljaa muodostumaan mikäli siihen vain jaksaa keskittyä.
Mikään pakko mahdolliseen tarinaan ei ole paneutua, sitä voi ihan hyvillä mielin rymistellä pelin lävitse ilman sen suurempaa ajatusten juoksua. Borne on hyvä esimerkki pelistä joka monen peleistä mitään ymmärtämättömän silmissä näyttäisi perus verellä kuorrutetulta väkivaltaviihteeltä ilman sen suurempaa tarkoitusta. Ja sitä se pitkälti onkin jos sulkee silmänsä kaikelta muulta.
Sitä muuta on aika paljon. Mikään Bornessa tapahtuva tai oleva, ei tapahdu tai ole ilman mitään syytä. Melko lailla kaikella on tarinansa ja kaikki tarinat ovat osa kokonaisuutta joka taas on osa vielä suurempaa kokonaisuutta. Jos osaisin haluaisin itsekin luoda Bornen kaltaisen tarinan jossa lukijan olisi itse etsittävä yhtymäkohdat ja selvitettävä mikä on johtanut mihinkin, miksi näin tapahtui....Mistä oikein on kyse.
Bloodbornen Old Hunters...toivottavasti ei ainoaksi jäävä.... lisäosa valoitti hiukan menneitä tapahtumia erityisesti..............parantavan kirkon..... Vähätellysti sanotusti hiukan häiriintyneestä historiasta. Mutta paljon paljon paljon pal........ jäi vielä kertomatta.
Vasta nyt itsekin neljännen peli kerran lähestyessä loppuaan olen herännyt havaitsemaan yksityiskohtia joihin en aiemmin ole osannut kiinnittää huomiota.......kuten alieni/Amygdala patsaat jotka vai jotenkin onnistuivat katomaan gootti tyyliseen ympäristöön..... tai ymmärtänyt, että alkuperäinen luuloni jostain on ollut aivan väärä. Se ei mennytkään niin.
Minusta se on todella kiehtovaa. Todella hyvä tapa kertoa tarinaa, omien havaintojen ja oivallusten kautta. Minut se ainakin houkuttelee Bornen äärelle kertatoisensa jälkeen, auttaa sen pysymään mielessä. Kun aina on pieni tunne, että vielä on jotain. Toki internet on täynnä lukuisia Bornen tarina teorioita ja selostuksia siitä miksi, mitä ja milloin....Eikä se mitään, suosittelen tutustumaan, itsekin niin teen. Kaikki spekulointi toimii hyvänä apuna tarinan ymmärtämisessä tai ainakin saa huomaamaan jonkin aiemmin pimennossa pysyneen yksityiskohdan.
Vaikka itse koen olevani aika hyvin päällisin puolin perillä siitä mitä Bloodbornen maailmassa on mennyt peruuttamattomasti pieleen. Haluan silti tietää ja ymmärtää lisää.
Huomenissa palaan jälleen Bloodborneen uuden blogipäivityksen merkeissä. Varautukaamme siihen.
O Flora, of the moon, of the dream.
O little ones, O fleeting will of the ancients...
Let the hunter be safe, let her find comfort.
And let this dream,
her captor...
foretell a pleasant awakening...
Be, one day, a fond,
distant memory...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti