Niinpä päästäkseni tauolle FFXIIstä päädyin hankkimaan parikin uutta peliä... koska halvalla sain. Näin jälkikäteen ajateltuna toisen hinta laatu suhde oli edelleen erittäin huono.
Sen sijaan, että turinoisin vain toisesta asetan pelit vertailussa vastakkain.
Kuten otsikko jo ennustaakin kyseessä ovat pelit Unravel, jonka sai storesta vaivaisella 4.90€ ja Crash Bandicoot sarjan uudelleen...remasterointi O.o...vaiko julkaisu.. Noh, eipä tuolla niin suurta väliä.
Joskus aikaisemmin ihmetellessäni miksei Crash ole palannut eläkepäiviltään uuden sukupolven konsoleille saatoin mainita, etten ole koskaan aikaisemmin kyseisen marsupilamin edesottamuksia tullut seuranneeksi. Olen aikalailla ollut ulkona koko PS1 aikakauden.
Joten ajattelin, että ehkä vihdoin olisi aika kokeilla mistä olen jäänyt paitsi... Jos retrospektiivisesti pitäisi nyt ajatella mistä jäin paitsi niin suunnattomasta...... turhautumisesta, tv ruudulle huutamisesta ja ehkä hajonneesta ohjaimesta. Nyt kun ikää ja itsehillintää on tullut lisää jäljellä on vain suunnaton turhautuminen.
Pelin sopii olla haastava kyllä. Usein kaipaakin sitä... Mutta kun haastavuus alkaa syömään pelin hauskuuta alkaa mopo liukumaan metsää kohden. Kun seitsemänkin kertaa joutuu aloittamaan saman kentän yhä uudelleen ja uudelleen ja lopulta onnistuu pääsemään maaliin. Tunnelma ei ole JESH! MÄ TEIN SEN! vaan "ONNEKSI SE ON VIHDOIN OHI!" (sysää ohjaimen sivuun sulkee laitteiston ja katoaa paikalta)
(...ja palaa hetken kuluttua toisen pelin pariin) En tiedä onko oikeutettua verrata kahta melko lailla eri kategorian peliä keskenään, mutta teen sen nyt kuitenkin. Molemmat kuitenkin ovat tasohyppelyitä ongelmanratkaisu elementeillä höystettynä. Mutta siinä missä Crash aiheuttaa harmaita hiukkasia aivokuoren pintaan... o.O Unravel on mukavan leppoisa ajanviete peli, välillä itsensä tuntuu hiukan hölmöksi kun ei vaan keksi, että mitä mitä pitäisi tehdä. Kuinka pääsen tuon kumpareen yli ilman, että lankahanuri hukkuu mutalammikkoon. Ja kun vihdoin ratkaiset ongelmasi ja peli etenee. Fiiliksesi on Ahaa, noin se siis tehtiin! Olet tyytyväinen aikaan saannokseesi ja itsekseen myhäillen jatkat kohti uusia vastoin käymisiä.
Alkuperäinen ajatukseni oli Crash peliä hankkiessani, että pelaan sen läpi ja myyn sen sitten pois. Alunalkaenkaan en tuntenut sen suurempaa tunnesidettä kyseiseen tekeleeseen ,että olisi tuntenut tarvetta omistaa sitä yhtään sen pidempään. Tuo ajatus tuntuu nyt kovin kaukaiselta ja voi olla, että Crash Bandicoot löytyy hyvinkin pian huutonetin sivuilta ihan kohtuullisen käypään hintaan.
Olen nyt hermoja kiristellen onnistunut konttaamaan Crashin pari ensimmäistä saarta enkä usko kestäväni kovin paljoa enempää. Peliä ei tarvitsisi korjata paljoa niin voisin pitääkin siitä sillä minulle pelin suurin ongelma on kuvakulma ja ohjattavuus. En tiedä olenko jo niin vanha, että syvyysnäköni on alkanut hiukan heittämään, mutta suurimman osan ajasta Crashiä pompottaessa on miltei mahdoton arvioida mihin kohtaan hän laskeutuu... Useimmiten ohi kohteesta. Etäisyys vastaan tulevaa vihulaiseen on myös usein arvaamaton. Välimatka ei ollutkaan niin pieni/suuri kuin olit kuvitellut ja JEI! Alusta taas aloittakaamme!
Ja viimeisenä kontrollit eivät välillä tunnu oikein vastaavan. Hyppää! Ei hypännyt. Juoksi alas kielekkeeltä. Hyppää! Ei hypännyt. Hyppäsi puoli sekuntia myöhemmin ja joutui lihansyöjäkasvin kitaan.
Joten kun kaikkea edellä mainittua on joutunut kestämään tunnin alkaa mielenkiinto peliä kohtaan kaikkoamaan. Suljet sen, otat levyn pois koneesta, laitat sen koteloonsa, unohdat hyllyyn ja alat pelaamaan viihdyttävämpiä, leppoisempia ja onnistumisen tunteita tuottavampia pelejä kuten... Dark Souls tai Bloodborne.... tällä kertaa kuitenkin Unravel, vaikka kaikki kolme täyttävätkin samat kriteerit.
Voi olla, että jos olisin viettänyt lapsuuteni Crashin parissa mielipiteeni saattaisi olla toinen... tai aika olisi kullannut muistot joita ei enää kannattaisi pilata. Mutta nyt se on mitä on, vaikka miten yrittäisi paneutua asiaan ja jaksaa jatkaa yrittämistä en vain saa väännettyä itseäni sellaiseen mielentilaan jossa Crash alkaisi tuntumaan hauskalta ja viihdyttävältä jatkuvan raivon partaalle ajamisen sijasta.
Joten kantani on melko selvä. Jos näistä kahdesta tulisi valita suosittelen lämpimästi Unraveliä. Se on viihdyttävä, mukaansa tempaava, sopivan haastava, näyttää paremmalta..... Juu, ei tarjoa pelattavaa yhtä moneksi tunniksi, mutta kuten eräässä mainoksessa sanotaan Suuruus tulee pienessä paketissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti