Viimeinen Moni!

Yhdeksän kuukautta.

1361,6 käveltyä kilometriä

2479 napattua Pokémonia

2046 pyöräytettyä PokéStoppia

ja
443 kuoriutunutta munaa

myöhemmin onnistuin siinä missä hätäisimmät onnistuivat jo parissa viikossa.

Viimeiseksi 1st gen Moniksi valikoitui lukuisten mutkien kautta lopulta Hitmonlee.

Täyttä 152 otusta tulen tuskin koskaan saamaa. Jos legendaariset linnut ja MewMewtwo joskus peliin päätyvät niiden nappaamiseen ehkä on mahdollisuudet, mutta Amerikan Tauros, Australian Kangaskhan ja Japanin Farfetch´t jäävät luultavasti saamatta.

Mutta tällä hetkellä omalla elinalueellani saatavissa olevat ensimmäisen aallon otukset on nyt paketissa.

Pokémonien puolesta suomi nyt on vähän mitä on. Hyvä tuuri saa käydä jos tuolta pihalta todella jotain onnistuu löytämään. Mutta ajan kanssa ja erinäisten onnenkantamoisten kautta viimeinenkin Pokémon saatiin olosuhteista huolimatta haavitettua. Joidenkin kanssa sai tehdä hiukan enemmän töitä kun taas toisia ei voinut muuta kuin odottaa tulevaksi, kuoriutuvan hyvällä tuurilla munasta tai pesiytyvät lähimetsään. Ilman onnekkaita sattumia moni Pokémon olisi edelleen saamatta.

Hirveästi en kuitenkaan koti nurkiltani joutunut liikuskelemaan. Hämeenlinnalle kiitos Blastoisesta ja Kanariansaarille Gyaradoksesta, mutta muuten ehkä isoin käsi lähimetsikölle

Mutta tarkoittaako tämä, että PokémonGo on nyt ohi?

Ehei, toisen generaation otuksista puuttuu vielä pari... tarkka lukumäärä hiukan hakusessa... Sen kasaan saaminen ei kuitenkaan tule viemään läheskään niin paljoa aikaa kuin ensimmäisen. Pari hankalampaa tapausta saattaa mukana olla, mutta jos ensimmäiset otukset sai kerättyä niin kyllä nyt pari puuttuvaa kakkossarjalaistakin pitäisi onnistua.