torstai 20. huhtikuuta 2017

Viimeinen Moni!

Yhdeksän kuukautta.

1361,6 käveltyä kilometriä

2479 napattua Pokémonia

2046 pyöräytettyä PokéStoppia

ja
443 kuoriutunutta munaa

myöhemmin onnistuin siinä missä hätäisimmät onnistuivat jo parissa viikossa.




Viimeiseksi 1st gen Moniksi valikoitui lukuisten mutkien kautta lopulta Hitmonlee.



Täyttä 152 otusta tulen tuskin koskaan saamaa. Jos legendaariset linnut ja MewMewtwo joskus peliin päätyvät niiden nappaamiseen ehkä on mahdollisuudet, mutta Amerikan Tauros, Australian Kangaskhan ja Japanin Farfetch´t jäävät luultavasti saamatta.
Mutta tällä hetkellä omalla elinalueellani saatavissa olevat ensimmäisen aallon otukset on nyt paketissa.







Pokémonien puolesta suomi nyt on vähän mitä on. Hyvä tuuri saa käydä jos tuolta pihalta todella jotain onnistuu löytämään. Mutta ajan kanssa ja erinäisten onnenkantamoisten kautta viimeinenkin Pokémon saatiin olosuhteista huolimatta haavitettua. Joidenkin kanssa sai tehdä hiukan enemmän töitä kun taas toisia ei voinut muuta kuin odottaa tulevaksi, kuoriutuvan hyvällä tuurilla munasta tai pesiytyvät lähimetsään. Ilman onnekkaita sattumia moni Pokémon olisi edelleen saamatta.
Hirveästi en kuitenkaan koti nurkiltani joutunut liikuskelemaan. Hämeenlinnalle kiitos Blastoisesta ja Kanariansaarille Gyaradoksesta, mutta muuten ehkä isoin käsi lähimetsikölle


Mutta tarkoittaako tämä, että PokémonGo on nyt ohi?
Ehei, toisen generaation otuksista puuttuu vielä pari... tarkka lukumäärä hiukan hakusessa... Sen kasaan saaminen ei kuitenkaan tule viemään läheskään niin paljoa aikaa kuin ensimmäisen. Pari hankalampaa tapausta saattaa mukana olla, mutta jos ensimmäiset otukset sai kerättyä niin kyllä nyt pari puuttuvaa kakkossarjalaistakin pitäisi onnistua.


 




















perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pokémon aiheista jorinaa


On hiukan enteilevää nimetä postaus sanoin "Pitäisiköhän lopettaa" ja kadota sitten yli kuukaudeksi tietokoneen ääreltä. Viime aikoina vain on vaivannut jonkin asteinen blogger`s block enkä ole keksinyt mitään sen ihmeempää kirjoiteltavaa. Yleisimpien aiheideni ympärillä on viimeaikoina ollut hiljaista. Kortti kokoelma ei ole hirveästi kasvanut, mitään uutta mainitsemisen arvoista pelattavaa ei ole kohdalle osunut.... vaikka eräs aihe on yhä jonossa... Bloodbornen platinoin uudestaan, mutta siitä ei nyt niin suurta juttua enää olisi aikaiseksi saanut.
 
Tämäkin postaus on enemmän blogin täytettä tulevien postausten edellä, joihin ehkä on hiukan enemmän ajatusta laitettu.
Kännykän syövereissä kuitenkin on sen verran kuvia viimeisten kuukausien ajalta joiden on jossain vaiheessa ollut tarkoitus blogin sivuille päätyä. Joten olkoon se hetki vaikka nyt.
 

Pari kertaa olen feikki korteista turissut ja monen kirjavaa korttia esitellyt. Tässä taannoin päädyi ihan uteliaisuuttani pari piraateiksi tiedettyä boosteria ostamaan koska halvalla sain. Ylemmässä kuvassa näemme aidon ja feikki boosterin erot. Vasen väärä oikea oikea. Värit ovat kamalat ja koko setti on väärä... tai setti on oikea mutta kuvitus on napattu toisaalta.


 
 
Harvinaisia kortteja oli paljon. Boostereita oli yhteensä kolme joten siitä voimme päätellä kuinka monta rare/ultrare korttia yksi pussi keskimäärin sisälsi. Kortit ovat kuin santapaperia, karheita. Kaikin puolin epämääräisiä.
Tätä kirjoittaessani mietin miksi kukaan tietoisesti ostaisi piraatti kortteja? O.o Niillä ei voi pelata, niillä ei ole minkäänlaista keräilyksellistä arvoa... joten miksi? Vai onko joillain niin palava hinku saada Pokémon kortteja, että feikitkin kelpaavat...... mutta kun niitä ei voi edes vaihtaa kenenkään kanssa... vai voiko? Ehkä kai toisiin piraatti kortteihin. Kai niillä sitten voi olla oma pieni piirinsä.
 


 
 
 
Viimeinen vuosi  on ollut Pokémon korttien suhteen hyvin käänteinen. En ole hirveästi ehtinyt paneutumaan vanhoihin setteihin vaan olen täysin hurahtanut uusien vietäväksi. Niin ei pitänyt tapahtua, mutta niin vain kävi. Olen jopa alkanut lämpenemään uudemmille otuksille... en kaikille, mutta joillekin.... ja varsinkin harvinaisemmille korteille joihin aika ajoin saattaa tuurin kohdalle osuessa törmätä.
Oma onneni boosterien kanssa vain on ollut aivan onneton. Mitään mainitsemisen arvoista ei yhdestäkään boxista ole kohdalle osunut. Se kieltämättä aina hiukan latistaa intoa ylipäätään edes hankkia mitään laatikoita. Mutta korttien yksittäin ostamisessa ja boosterista löytämisessä on suuri ero.... joten jaksan vielä yrittää. Ainakin toukokuun puolella olisi yksi boxi kiikarissa.. Sen jälkeen varmaan palaan vanhoihin tylsiin tapoihini.
 
 





 
 
Jos kuvien koodeille on tarvetta käyttäkee ihmeessä.
 
 

Mimikyu... sana joka sopii hyvin suomalaiseen suuhun... on yksi modernin ajan suosikeistani. 1. ja 2. generaatiosta voidaan oikeastaan hypätä suoraan 7:n suosikki hahmoja etsiessä. Kaikin puolin sympaattinen kaveri.
7. gene pitää sisällään myös erään hiekkalinnan joka on todella synkän info tekstinsä puolesta ainakin mieleenpainuvimpien otusten joukossa.
Selkeästi lapsiystävällistä materiaalia





Mimikyu boxista mukaan taisi tarttua yksi fullartrare joka minulta puuttui. Tuuri oli Mimikyun puolella.
 
 
 
Ja kuten kaikki tiedämme se on jälleen Pääsiäinen tuo vuotuinen pakollisen mämmi annoksen syönti juhla. Myös PokemonGo odotetusti muistaa pääsiäistä munakeskeisin teemoin joten tavoite olisi saada pääsiäispyhinä mahdollisimman monta 2km munaa kerättyä ja toivoa jotain uutta ja puuttuvaa. Kun ilmatkin ovat mitä oivallisimmat.... no okei, neljä astetta lämpöä.... mutta räntäsateella on uhkailtu ja silti aurinko paistaa kirkkaasti joten mikäpä tuolla ulkoillessa.
 

Yksi asia minua vain on jäänyt vaivaamaan......


...Mistä ihmeestä löytäisin kaktus hörppyä?