Pitäisiköhän sitä lopettaa?

Pokémon Go on taantunut. Kuukausia odotin, että toinen generaatio ilmestyisi, jotta ulkona olisi taas uutta ihmeteltävää. Aikansa sitä kesti, ehkä ensimmäisen viikon. Nyt PoGo on palannut samaan masentavaan Pidgeytä ja Rattataa tursuavaan todellisuuteensa.  Ainoana eronaan se, että vanhojen inhokkien seurana möllöttää nyt myös Natut ja Sentretit. Ja siinä se.

 

 

Nearby listani näyttää suurimmaksi osaksi tältä. Mitään syytä ei ole lähteä kyseisiä otuksia hakemaan. En oikein edes ymmärrä miksi Rattata ja Pidgeyt pitää näkyä Nearbyn jo valmiiksi rajoittuneessa tutkaimessa. Uuu, Rattata lähdempä hakemaan. Tarvitsenkin kovasti niiden nameja.

Tässä pari päivää sitten satuin löytämään vahingossa Misdreavuksen, se oli paras havainto viimeiseen viikkoon. Kaikki muut päivät. Ei mitään. Ei yhtikäs mitään.

 

 

 

PoGossa on edelleen sama ongelma kuin aivan alkuaikoinakin. Vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka paljon, mutta niiden sijasta on tyydytty spämmäämään samoja 5-10 otusta yhä uudestaan ja uudestaan mihin ikinä menenkin. Okei, noin 5000 kilometriä etelään päin enkä nähnyt ainuttakaan edellä mainituista.

 

 

Ei sillä, ettenkö olisi löytänyt uusia ja jänniä otuksia. Olen toki.

 



 

 

Reilusti yli puolet toisen genen ökkömönkiäisistä on tullut pallotettua. Mutta se tapahtui oikeastaan jo ensimmäisen viikon aikana kun toinen gene oli julkaistu. Nyt maailma on vaisuuntunut. Otukset joita silloin näkyi ovat kadonneet eikä ennen näkemättömiäkään ole näkynyt.

 

 

Otetaan esimerkiksi Hoppip ja Teddiursa joita näky ensimmäisinä päivinä. Sen jälkeen, ei ainuttakaan.

 

 



 

Toinen asia joka on pikkuhiljaa alkanut jäytämään on odotetut evoluutio tavarat joilla tietyt 1. genen otukset pystyy kehittämään 2. genen evoluutioksi. Olen pyörittänyt satoja pokestoppeja enkä ole saanut ainuttakaan kehitystavaraa. Jälleen ensimmäisinä päivinä sain kaksi samaa kruunukiveä joista toisen avulla Slowpokesta muotoutui Slowknig. Sen jälkeen ei mitään. Se on kovin turhauttavaa, tuntuu täysin turhalta pyöritellä stoppeja.... joita muutenkin on lähistöllä todella vähän, vaikka mahdollisia stoppi kandidaatteja olisi enemmänkin tarjolla..... kun niistä ei ikinä tule mitään. Reppuni on jo täynnä palloja ja marjoja joita en tarvitse ja joita on välillä poistettava jotta tila riittäisi.

 

 



 

En jaksa enää valittaa munista joista edelleen tulee Drowzee vaikka toisen genenkin vaihtoehtoja olisi rutkasti tarjolla.

En tiedä miksi se tuntuu olevan Niaticille niin mahdoton asia pitää peli pelaaja ystävällisenä. Mutta niin vain tuntuu olevan. En kuulunut niihin pelaajiin joka olisi jossain vaiheessa pelin ääreltä kadonnut ja joka olisi täytynyt toisen generaation voimin houkutella takaisin pelaamaan. Mutta jos olisin kuulunut paluuni ei olisi kestänyt kovinkaan pitkään.

 

 

Kai se on vain tyydyttävä odottamaan pääsiäistä ja toivottava jotain huimaa spektaakkelia kuten pupukorvainen Pikachu.

Corsola

Suomi. Tämä ankea ja kylmä maa.
Viikko ulkomailla ja ehtii jo unohtaa miltä puolenasteen pakkanen tuntuu.
On myös hyvin ankeaa huomata kuinka nihilistinen oman asun ympäristön Pokémon tarjonta on.
Etelän lämmössä näkyi silmänkantamattomiin Magicarpeja, Totodilejä, Dratineja, Omanytejä ja jokunen Digletti. Mitään edellä mainituista en voi sanoa juurikaan koto suomesta löytäneeni. Täällä minua odotti surullisen tutut Pidgeyt, Rattatat ja Spearowt

Erityinen tavoite etelän reissun aikana oli napata otus joka on saatavilla vain päiväntasaajan tuoltapuolen.

 

Jos en huomioi Mr. Mimeä jonak jokainen eurooppalainen kykenee vaivatta löytämään. On korsola ainut "maanosa"kohtainen otus jonka omistan ja jonka hyvin suurella todennäköisyydellä tulen koskaan omistamaan.

Corsoloita tuli jokunen takataskuun napattua. Ihan siltäkin varalta mikäli sikäli joskus saisimme pitkään odotetun mahdollisuuden vaihtaa otuksiamme. Corsola voi olla silloin aika kovaa valuuttaa.

 



 Corsola on hieno esimerkki hyvin pienestä asiasta joka tuottaa hyvin suurta tyytyväisyyttä. Minulla on edes yksi Pokémoneista joita kaikki eivät välttämättä tule ikinä löytämään ja jota en itsekkään koskaan ikinä olisi kotinurkistani saanut napattua.

 Corsola ei toki ollut ainut mitä matkalta laikukkaan rusketuksen lisäksi jäi käteen. Kuten jo alussa mainitsin Totodile oli toinen otus jota putkahteli aina silloin tällöin kuin sieniä sateella, myös sinertevän krokotiilin toinen muoto Croconaw saatiin pariin otteeseen satimeen joten olen enää noin kahdeksan namin päässä toista muotoakin isommasta sinisestä krokotiilistä Ferali ??? cart O.o.... Jonka koti nurkkia koluamalla olisin ehkä saavuttanut joskus kahden vuoden kuluttua.

Mainittakoon myös, että sain vihdoin ja viimein Gyaradoksen (kuvaa ei saatavilla)
Minulta meni miltei kahdeksan kuukautta kerätä 280 Magicarp namia ja alle viikko........ no realistisesti ehkä jokunen tunti on lähempänä totuutta.... loppujen 120 namin keräämiseen.

Jos löytämästäni 10km munasta olisi kuoriutunut Hitmonlee... joka ei enää edes voi munasta kuoriutua.... olisin saanut ensimmäisen generaation pakettiin. Mutta koska tuuri ei voi ylittää olemassa olevia rajoitteita jäi Hitmonlee tälläkertaa vielä saamatta.
Sitä odotellessa jahti jatkuu entiseen malliin.