Nintendo tavaraa

Tässä jokin aika sitten iski pakottava tarve hankkia pari Yoshin muotoista amiiboa sekä Super Mario Maker peli. Lähtökohtaisesti siitä syystä, että vihdoinkin Wii U:lle on ilmestynyt jotain erillaista, jotain joka hyödyntää Wii U:n gamepadia...(Omassa padissani on vain ilmennyt "pieniä" teknisiä ongelmia, joten en aivan ihan heti ole Mario Makeria pelaamassa) Yoshit taasen..... noh, ne näyttivät kivoilta. Minkäänlaista kiinnostusta minulla ei amiiboja kohtaan ole, eikä sen enempää käyttöäkään,
Wii U:n pelaileminen on sen verran vähäistä. Mutta koska Yoshis Wooly Wordin satumme omistamaa ja sen avovaimoni kanssa läpi pelasimme, olivat Yoshit jotenkin sopiva lisä.

Normaalista muovi amiibosta poiketen Yoshit on tehty langasta. Onko se villa lankaa, kuten pelin nimi antaisi ymmärtää? Sitä en tiedä. Mutta ainakin ne ovat pehmeät.

Selässä oleva "nystyrä" vain on herättänyt hämmennystä. Mikä se on? ja Miksi se on siinä? Olemme veikanneet, että pelin teemaisesti se on lankakerä, mutta jos se on lankakerä miksi se on kaksi värinen ja tönöttää Yoshin selässä. O.o

Mikä ja Miksi?

Mario Makerin mukana taasen tuli taidekirja, joka pitää sisällään myös lukuisi kenttä koodeja joilla kyseisessä kuvassa näkyvää rataa pääsee pelaamaan....(mikäli padi vain toimisi). Mario Makeri oli myös siitä erikoinen Wii U peli, ettei edes tästä "erikois"versiosta oltu yritetty nyhtää kiskurimaista ylihintaa.

Enää ei ole ohjekirjoja vain erinäisiä lippuja ja lappuja.

Kun ottaa huomioon kuinka harvinaista Wii U pelien hankkiminen kohdallamme on, ovat Yoshit ja Mario Maker ihan mukava lisä pieneen "kokoelmaamme"....... (Ehkä ensi vuonna kun padin saa....hmmmm... toimimaan.. niin Mario Makeria pääsisi kokeilemaankin...ja ehkä Yoshejakin jos välttämättä haluaa)

Resistance 3 Survivor Edition

Vaikka Ps3 pelien hankkiminen on jo hyvän aikaa sitten osaltani päättynyt, halvat keräily versiot ovat silti jotain joiden metsästämistä aion jatkaa vastaisuudessakin.

Resistance oli ensimmäinen peli jonka hankin hankittuani ensimmäisen Ps3seni, ensimmäiset kaksi osaa tuli pelattua läpi, kolmenenkin tuli hankittua...... nyt hiukan mielessäni kiroan, etten ole sitä säästänyt, kyseisessä editionissa peli ei nimittäin jostain kumman syystä ole metallikotelossa eikä levy vinyyli kuvioinen...... mutta kolmannen osan pelaaminen jäi lyhyeen, en tarkkaan osaa sanoa miksi näin kävi, luultavasti jokin enemmän mielenkiintoa herättänyt peli vei kaiken huomioni ja se vain jäi ja unohtui....nyt tietysti olisi mahdollisuus muistella menneitä, mutta voi olla että PS4 hankkimani Dark Souls II vie kaiken pelillisen kiinnostukseni. Jotenkin FPSt ovat etääntyneet pelien mukavuusalueeltani. Mutta muuten Resistance on ihan mielenkiintoinen lisä keräilyversio arkistooni.

Kaikki versioon kuuluva irtaimisto on pakatta kuvassa näkyvään Resistance teemaiseen epäkäytännölliseen olkalaukkuun.

 

Laukussa kulkee kätevästi mukana ruostumattomasta teräksestä taiteiltu taskumatti, joka ilman minkäänlaista kilpailua on tämän keräily kokoelman hienon ja laadukkain esine, sekä.......jonkinlainen taidekirja? Päiväkirja? Jokinkirjanen? Jonka sivuja on täysin mahdoton käännellä ilman että kirjasen selkä murtuu ja sivut irtoavat.







 Mukana myös pussillinen muovisotilaita...?.... joiden olemassaololle en ole keksinyt oikein mitään järkevää syytä.... Sekä Resistance teemoitettu korttipakka, joka sinänsä on ihan.. ok, mutta osittain vähän samaa sarjaa kuin muovisotilaat, jotain kun vain on täytynyt laittaa täytteeksi.

 Mukaan kuuluu myös maalitaulu juliste, joka osoittautui sen verran hankalaksi kuvattavaksi, että jätin sen suosiolla kokonaan pois, mutta muuten kuvassa kyseinen editioni koko komeudessaan.



Féikmon!

(Päivitetty versio katsottavissa tästä )
Tämän kertaisen blogi postauksen tarkoituksena olisi valistaa jokaista aloittelevaa korttikeräilijää. Olkaa varuillanne väärennöksiä on liikkeellä!
Itsekin olen vasta viime päivinä perehtynyt feikki kortteihin. Pitkään ihmeteltyäni, että mistä väärennökset muka tunnistaa vaivauduin vihdoin ottamaan asiasta selvää ja otettuani asiasta selvää kävin läpi oman kokoelmani, jonka syövereistä paljastui jos jokunen "hiukan" epäilyttävämpi kortti.
Eikä minulla ole enää mitään ongelmaa erottaa väärennöstä aidosta.

Aloitus kuvan Nidorinoista oikeanpuoleinen on väärennös, kuva on ankean oloinen miltei kaikki tekstit loistava poissa olollaan, vasemmassa alareunassa on merkityksetön 1. Edition leima ja oikeassa setti ikoni on korvattu kummallisella merkki yhdistelmällä joka muistuttaa yllättävän paljon "sydäntä" <3

Takapuolen (feikki edelleen oikealla) keskitykset ovat aivan pielessä ja ehkä varmin, ei aina kuitenkaan paikkaansa pitävä, seikka on väritys. Feikki kortit ovat hyvin usein paljon vaaleamman sinisiä kuin aidot Pokemon kortit. Nidorinojen tapauksessa väri ero ei ole niin suuri, mutta kuitenkin nähtävissä.
Toinen varma merkki on hollottomuus. Kuvista on usein tunnistettavissa, että kyseessä kuuluisi olla holo kortti jossa kuva on kiiltelevä, mutta kiilto vain on kadonnut kopiointi prosessin aikana johonkin. Ks. loppupuolen Gyarados

Kolmas kaikista selvin väärennöksen merkki on kirjoitusvirheet. Niitäkään ei aina löydy, mutta jos epäilet korttiasi ja löydät kirjoitusvirheen silloin kyseessä on hyvin suurella todennäköisyydellä väärennös.



Filp a coin

Nitendo......

caed, show it to....






Pokemon´t

Tekstin sisällä olevasta psyykemerkistä puuttuu sitä ympäröivä väri pallo

Epämääräiset tekstit yms kirjain numero yhdistelmät ovat myös epäilyttäviä.
(Nyttemmin olen ymmärtänyt, että 5ban Graphics on todellinen illustraattori)

 

 

Jos haluaa täysin varmistua korttinsa aitoudesta, sillä uhalla että kortti on sen jälkeen käyttökelvoton, sille voi tehdä ruumiinavauksen.

 

 

 

 

Pahvi kortin sisus on pahvia, se ei ole mikään yllätys, mutta pahvillakin on väliä.

Aidon kortin sisus näyttää tältä:

 



Aidon kortin sisällä on musta paperi/pahvi. Joka on myös nähtävissä jos kortin reunaa katsoo tarkkaan. Joten ennen kuin revitte korttejanne katsokaan kortin reunaa, siinä on silmin nähden nähtävissä oleva musta raita. Kortin reunus on ymmärrettävästi hyvin hyvin ohut, mutta raidan pystyy havaitsemaan. Vertaaminen on myös hyvä keino varmistukseksi, feikki kortin reuna on täysin valkoinen tai pahvin ruskea, aidon kortin reunan kyllä tunnistaa feikin rinnalta vaikkei raita kauhean kaksisesti omaan okulaariin heijastuisikaan.
Valosta on myös iso apu feikin paljastamisessa, jos kortin laittaa valoa vasten takapuolella oleva pokepallo ja tekstit näkyvät kortin läpi mikäli kortti on väärennös. Aito kortti ei juurikaan päästä läpi valoa.

Sisänsä feikki kortitkin tuovat oman mielenkiintonsa korttien keräämiseen, niiden virheitä on mielenkiintoista etsiä ja vertailla kortteja aitoihin yksilöihin. Mutta loppujen lopuksi, jossain vaiheessa omaa keräily harrastustaan vastaan tulee kuitenkin arvon ja aitouden vaaliminen. Eikä feikki korteilla sitä ole, ne eivät ole aitoja eikä niillä niin ollen ole myöskään mitään arvoa. Jotkut feikit ovat ihan mielenkiintoinen lisä kokoelmaan, kunhan ei ala pitämään niitä aitoina.
Tietysti varmasti on laadukkaampiakin väärennöksiä joita on vaikeampi tunnistaa, ja jotka tunnistamisen jälkeenkin ovat vielä ihan ok näköisiä kortteja...niin tietysti mikä ettei, eipä niistä mitään vahinkoakaan ole. Mutta niiden paikka ei ole kansiossa, vaan ylimääräisten korttien nipuissa, joista ne voidaan kaivaa esiin esiteltäviksi.

Omasta kansiostani löytyy vielä ainakin pari melko varmaa feikkiä, (psyyke pallojen kuvitus ei ole aivan keskellä ja alareunassa on mystisiä numeroita) mutta en ole vielä viitsinyt kylmästi tuhota kaikkia epäilemiäni kortteja ennen kuin korvaavat, jotkin korvaavat, tulevat vastaan.



Roope Ankan Elämä ja Teot sekä kaikki siltä väliltä.

Aku Ankka tuo jokaisen suomalaisen tuntema antisankari, on luultavasti edelleen osa monen lapsen, nuoren ja miksei aikuisenkin joka viikkoista elämää. Omalla kohdalla ainakin Aku Ankan keskiviikkoinen ilmestyminen oli lapsena viikon yksi kohokohdista. Iän karttuessa Ankan lukeminen kuitenkin hiipui, lehti tilaukset lakkasivat olemasta ja lehden lukeminen loppui oikeastaan kokonaan.
Mutta jo lapsena tunsin erityisen suurta vetoa Don Rosan piirtämiin sarjoihin ja kiinnostus niitä kohtaan on säilynyt aina tähän päivään asti, niitä voi lukea yhä uudelleen ja uudelleen kyllästymättä.

Kaikki kirjojen tarinat löytyvät hyllystä myös lehti versioina.

Rehellisesti sanottuna Rosan Ankka sarjat ovat minulle ainut ja oikea Ankka aiheinen sarjakuva. Suurin syy lehden lukemisen hiipumiseen on ollut tarinoiden tason jyrkkä lasku joka on jatkunut aina tähän päivää asti. Tällä vuosikymmenellä en enää tilaisi Aku Ankkaa, enkä halua lukea yhtäkään liukuhihna tuotettua taskukirjaa joiden tarinoiden sisältö on aneemista räpellystä Rosan piirtämiin sarjoihin verrattuna, joiden suunnitteluun ja luomiseen on oikeasti nähty ja käytetty paljon vaivaa ja aikaa.

Ehkä erityisimmin Rosan tarinoissa on viehättänyt tarina jatkumo johon kaikki tarinat sijoittuvat, ne ovat kuin yhtä suurta elämänkertaa, sarjoista on löydettävissä lukuisia viittauksia aikaisempiin seikkailuihin, joskus jopa tuleviin. Monia pieniä yksityiskohtia jotka elävät tarinasta toiseen, jotka ovat olleet olemassa jo Rosan edeltäjän Carl Barksin teoksissa. (kuten Lordi Ohrapään haarniskasta pilkottava luuranko)

 

 Kaikkien sarjojen joukosta on melko lailla mahdoton valita yhtä ylitse muiden, kaikki tarinat ovat omalla kohdalla tasavertaisen mieleenpainuvia. Sammon salaisuus tulee kuitenkin ehkä ensimmäisenä mieleen jos jonkinlaista listaa täytyisi alkaa kasaamaan, se että Amerikkalainen sarjakuvan piirtäjä päätyy tekemään tarinan pienen Suomen mytologiasta on monella tapaa ainutkertainen......kokemus. Esille nostettu mestahrivarash Arpín Lúsénen alter ego Musta Ritari on myös yksi ensimmäisenä mieleen tulevista sarjoista, se taisi olla varhaisimpia Rosan sarjoja joita lapsena päädyin lukemaan jo kauan ennen kuin tulin tietoiseksi yleisliuotin Kertalaakin maankeskipisteeseen johtaneesta syntytarinasta. Omana itsenään Musta Ritari on myös luultavasti suosikki pahikseni kautta Ankka sarjojen historian.



Sarjakuva sovituksen Väinämöinen on todennäköisesti.....



...paljon esikuvaansa eeppisempi.

 

Fiktiivisten hahmojen ja sisällön lisäksi Rosan sarjoissa on myös paljon, ainakin omia nauruhermoja kutkuttavaa huumoria, sekä aidosti informatiivista tietoa historiasta, sen henkilöistä ja merkittävistä tapahtumista sekä monesta muustakin asiasta.

 

 

Ehkä tärkein ja suurin syy siihen miksi Rosan sarjat ovat minua viehättäneet on, edellä mainittujen seikkojen yhteenlasketun kokonaisuuden lisäksi se, että Rosan tarinoissa on tiettyä syvyyttä, ne eivät ole vain hauskoja seikkailu kertomuksia. Vaan kuten jo alussa mainitsin, tarinat ovat kuin yhtä suurta elämänkertaa johon mahtuu paljon muutakin kuin vain humoristista aarteenmetsästystä.

 

 

....kuten eivät Ankanpojatkaan ole veljenpoikia.

Harvinaiset kylmät väreet selkäpiihin nostattava aukeama.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös Pikku Apulaisen syntytarina selviää



 

Kovin olen harmissani siitä surullisesta tosi seikasta, että Don Rosa on lopettanut piirtämisen jo miltei vuosikymmen sitten. Eli uusia Rosan tarinoita ei enää tule, ellei joku yritä astua hänen saappaisiinsa ja jatkaa Ankkojen historiikkia yrittäen tavoitella samaa tarinallista tasoa kuin oppi-isänsä. Näin tuskin tulee tapahtumaan. Mutta onneksi voi tyytyväisenä tukeutua siihen tosiasiaan, etteivät Rosan tarinat vanhene ne tulevat kestämään uudelleen lukemista vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Vaikka itsekin olen lukenut kaikki Rosan tarinat vähintään neljä kertaa, on niihin aina ilo palata, enkä usko että olen vieläkään löytänyt/huomannut kaikkia yhteneväisyyksiä tarinoiden välillä.

Luultavasti tämän kirjoitus projektin innoittamana päädyn lukemaan jokusenkin tarinan. Olen jopa yrittänyt houkutella avovaimoani Rosan tuotannon pariin, mutta en ole ainakaan vielä havainnut hänessä kovin suurta innostusta kyseisiä tarinoita kohtaan.

 

 



 

 

Mainittakoon vielä, että tätä blogi tekstiä suunnitellessani otin lähemmäs kuusikymmentä kuvaa Ankka kirjastostani, ehkä noin puolet sain mahdutettua tähän postaukseen. Huomion arvoisia kohtia olisi ollut vaikka kuinka paljon, liikaa. Joten mikäli, et ole pahemmin lukenut Rosaa suosittelen lämpimästi tutustumaan, mikäli Aku Ankka on sinulle uusiasia näistä sarjoista kannattaa aloittaa....... ja oikeastaan unohtaa kaikki muut.

Kuvien joukkoon mahtui myös Tuomas Holopaisen Don Rosan kanssa yhteistyössä tehty pari levyllistä musiikkia Roope Ankan Elämästä (The Life And Times Of Scrooge), mutta täysin tilallisista syistä jätän sen nyt kokonaan kuvittamatta.

 

 

 

 

 

 

Vaikka kuinka yrittäisin, en saa kuvia ikinä menemään kuten haluaisin.