... on kaiketi toisen alku.
Yhdessä edeltävistä blogi postauksistani tuli sanottua.. "joka tuo hivenen lisää iloa elämääsi niin jatka sitä".
Juhannuksen aikana aivot ilmeisesti asettautuivat sen verran uuteen asentoon, että lopullinen päätös oman peli kokoelman kohtalosta otti lopullisen muotonsa ja heräsi eloon. Yhdessä päivässä (maanantai) kokoelmani noin 70+ peliä kutistui kolmeentoista.
En pahemmin edes pysähtynyt miettimään säästäisinkö jotain. Enemmänkin vain "En ole pelannut, en pelaa... syrjään. En ole edes avannut... syrjään. Miksi edes olen tämän hankkinut?...syrjään."
Sinne menivät, lähtivät maailmalle, jollekkin uudella omistajalle. Eikä minusta tunnu yhtään siltä että näin ei olisi pitänyt tehdä. Sillä viime aikoina pelien kerääminen on tuntunut enemmän taakalta kuin harrastukselta, kiinnostus niitä kohtaan on laantunut....joten miksi ei?
Mieluummin hankin yhden pelin silloin tällöin, johon oikeasti paneudun, kuin omistan rekkalastillisen pelejä joita en edes pelaa.
Keräilyni ei toki kuitenkaan täysin kokonaan lopu. Keräilyversioistani en tule kovin helpolla luopumaan, ja sellaisen vastaan osuessa voi harkita sen hankkivani jos hinta/laatu kohtaavat.
Kun vuoden alussa konsolini kokivat sukupolvenvaihdoksen on Ps3 pelaaminen jäänyt todella vähäiseksi, oikeastaan täysin olemattomiin. Aion kuitenkin säilyttää konsolin nurkissa pyörimässä ja pitää silmäni auki keräilyversioiden suhteen. Mutta uskon, että pääpaino keskittyy Ps4 puolelle.....mutta ei keräilyn muodossa.
Olen vihdoin löytänyt vastauksen kysymykseeni:
En, en ainakaan videopelejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti