Toiseksi. Ne ideat. Aiheet ovat viime kuukausina olleet hiukan kortilla. Ideoita on ollut. Parit kymmenet kuvatkin olen ottanut, käynyt läpi aiheeseen liittyvää irtaimistoani, miettinyt mitä kirjoittaisin...... Mutta sitten se on vain jäänyt.
Pelien saralla on ollut hiljaista.... Mitään hirveästi itseä kiinnostavia julkaisuja ei ole tullut, eikä taida hetkeen olla tiedossakaan. Joten materiaali on ollut vähissä. Ja sitä paitsi, blogini on ajautunut aika kauas alkuperäisestä pelien ympärille kyhätystä raakileesta... ne ovat jääneet aika vähälle, niiden keräily on loppunut ja vaihtunut toiseen. Siksi olenkin välillä miettinyt, että jättäisin tämän ja loisin uuden blogin joka keskittyisi enemmänkin vain ja ainoastaan keräilykorttien salattuun maailmaan..... Mutta sitten toisaalta taas....... Asiaa täytyy hiukan tuumia.
Noh, oli miten oli. Pääasia on se, että blogini ei ole vielä kuollut, eikä se ole kuolemassakaan ellen itse niin halua. Joten elvytetään esille parin viikon takainen aihe jota en aivan heti, kyseisenä suurena juhla hetkenä, saanut internettiin vuodatettua.
Hiukan päälle kaksi vuotta siihen meni, mutta vihdosta viimein taso 40 tuli PoGossa saavutettua. Sinällään kyseinen titteli ei tänä päivänä enää kovin suuri meriitti ole, sillä ystävien kesken vaihdetut lahjat tuottavat miljoonia aika tiuhaan tahtiin.. Eikä Lv 40 koskaan ollut mikään mitä erityisesti tavoittelin, olen aika pitkälti alusta asti pelannut periaatteella "tulee sitten kun tulee". En jaksa väki pakolla vääntää juosta XP ja raidien perässä, ostella passeja ja hautomoja.... Kun PoGo on peli jota uskon pelaavani vielä toisenkin kahden vuoden kuluttua ainakin jollain tasolla.
Innostuksen laatumista nimittäin aina välillä on havaittavissa..... varsinkin näin talvella kun sormet, varpaat ja sielu jäätyvät kun hetkeksi pidempään unohtaa itsensä ulos.
Ja vaikka suomen surkeinta vuoden aikaa onkin helppo syyttää motivaation puutteesta ei PoGokaan ole hirveästi tehnyt sitä yllä pitääkseen. Neljäs generaatio, joka julkaistiin jo...mitä?.. Parisen kuukautta sitten?.. On ollut niin onnettoman hidasta ripottelua, että alkaa väsyttää. Onhan sitä juu kaikkea muuta kivaa tullut peliin Adventure Sync ja PvP, mutta ne eivät oikein tarjoa minulle mitään.. Haluaisin, etsiä ja löytää, en kävellä 50km saadakseni pari hopeista ananasta tai naputtaa näyttöä koti sohvalla 300 stardustin toivossa...Meh,
Huomenna toki alkaa uusi eeventti, johon... jos säät suovat... minulla on parikin tavoitetta. Erityisesti toivoisin kuorivani Riolun? Riulun?.... No joku sen niminen näätäeläin kuitenkin, sillä sitä ei vaan tunnu tulevan vaikka mitä yrittäisi, huomenna sen voi saada 7km munasta.. Ja jos Snorlaxin vaavi muodon saisi myös haavitettua... Sellaisia pieniä itselle asatettua tavoitteita jotta peli pysyy mielekkääni... Niin ja shiny Delibird olisi myös mukava löytää... Mutta saa nähdä onnistuuko.
Vaikka 4 genin ilmestyminen on ollut hidasta ja väkinäisesti pitkitettyä. On se ollut myös, ehkä tuuri rikkain generaatio tähän mennessä. Toki moni shiny on paljon aikaisemmin napattu ja muun genin edustaja, mutta niiden myötä neljäs genini sisältää määräänsä ja aikaansa nähden eniten shineja kuin mikään aikaisemmista. Sekä myös yhden harvoista täydellisistä yksilöistäni.
Ehkä palaan asiaan kun eeventti alkaa olla ohi ja kerron kuinka se sujui. Katselkaamme Nuttoa/Meltania sen aikaa.
