Muutos tapahtuu varkain niin Pokémon Go:ssa kuin elämässä yleensäkin. En pysty palaamaan mielessäni takaisin Go alkumetreille ja kaivamaan harmaiden solujeni syövereistä tietoa siitä miten ja milloin ja missä järjestyksessä olen monini löytänyt. Jotkin tietyt ovat jääneet mieleen ainutkertaisuudessaan, kuten ensimmäisen kuvan Weezing joka löytyi aivan kodin läheisyydestä sattumalta.
Sattumalta kuten jokainen muukin Moni. Mistä voisinkin lausua pari valittavaa sanaa. Otuksia kuitenkin on löydettävissä 146kpl. Suurimmaksi osaksi pelaajan tielle spämmätään erinäisiä lintuja ja jyrsijöitä, seuraavana rintamana tulevat toukat..... tai oikeastaan vain Weedle, Caterpie on harvinaisempi.... Se hetki kun tämän Pokémon jätteen joukosta sattuu löytämään jonkin yksittäisen hiukan harvinaisemman otuksen on melko harvinainen. Minulla ei ole mitään Weedlejä ja Caterpietä vastaan, mutta Pidgeyt, Spearowt ja Rattatat voisivat minun puolestani kadota pariksi kuukaudeksi kokonaan maan päältä ja taivaalta. Vielä vähemmän palkitsevaa on se, että kävelet 2 kilometriä ja munasta kuoriutuu rotta jonka löydät joka hetki parvekkeeltasikin jos vain appsin erehdyt avaamaan.
Vaihtelua voisi olla enemmän. Jos näiden tuholaisten tilalle tulisi edes välillä vaihtoehtoisia jalat alleen saaneita rikkakasveja olisi niiden jatkuva kohtaaminen edes hiukan miellyttävämpää.
Pokémon Go on hyvä peli, se on sosiaalinen ja viihdyttävä ja se saa pelaajat liikkumaan enemmän. Mutta se on keskeneräinen, siinä olisi paljon parannettavaa. Jos unohdan sen, ettei Pokémonejen etsimistä helpottava Nearby ominaisuus edelleenkään toimi, pitäisi pelin minusta ennen kaikkea olla palkitsevampi, hajontaa pitäisi olla enemmän, mahdollisuuksia löytää enemmän erilaisia otuksia retkillään luonnosta itsestään. Eikä munista kuoriuttamalla.
Varsinkin jos ja kun käytössäsi on vain yksi hautomo joka mahdollistaa pienen matkamittarin raksuttamisen. Enkä puhu Dragonaiteista, Gengareista ja Gyaradoksista, vaan Geodudeista, Bellsprouteista, Odisseista, Diggleteistä, Magnemaiteista, kaikista niistä joiden ei kuuluisi olla kovinkaan harvinaisia...ei ainakaan niin harvinaisia kuin ne nyt tuntuvat olevan.
Tästä satunnaisesta turhautumisesta huolimatta Pokémon Go:sta on tullut yksi suosikki peleistäni, siksikin, että sitä tulee pelattua enemmän yhdessä kuin yksin. Mitä muutakaan se voisi olla? Olen yhdeksänkymmentäluvun lapsi, olen syntynyt Pokémonien aikakauteen ja vanhempana hairahtunut kortteja keräämään, joten miten voisin olla pitämättä Pokemon Go:sta kaikista sen puutteista huolimatta.
Kuukaudessa olen edennyt kuitenkin pitkälle moni Moni lähentelee jo viimeistä kehitys vaihettaan, joitakin en ole vielä edes kohdannut, 82 on napattu ja 83 on nähty. En ole juurikaan kiinnostunut ottelemaan areenoilla, en pahemmin perusta Monejeni Cp pisteistä. Tarkoitukseni on vain... kuten sloganissakin jo sanotaan... kerätä ne kaikki.
En tiedä kuinka pian Monien lukumäärä tulee päivitysten myötä lisääntymään. Jos se toisi lisää kiertoa ja vähentäisi Pidgeyden, Spearowden ja Rattatoiden lukumäärää voi päivitys puolestani jo tullakin.
Opin tässä taannoin myös ottamaan kuvakaappauksen omasta puhelimestani jotenka jokainen tässä postauksessa esiintynyt kuva on täysin omasta kokoelmasta. Kuvat kuitenkin on otettu viimeviikolla joten ne eivät täysin vastaa tämänhetkistä totuutta.
