Sieluista Pimein. Dark Soul III

 

Ja niin oli koittava päivä jona Dark Souls peli saaga saataisiin päätökseen peli sarjan kolmannen ja viimeisen adaptaation myötä. Muistakaamme myös kirjata historian kirjoihin tieto siitä, että Dark Soul III oli ensimmäinen peli koskaan ikinä jonka ennen varsinaista julkaisu päivää sain hyppysiini aikaisen ennakkotilauksen ansiosta.

 



Alussa kaikki oli harmaata ja maailmaa hallitsivat mahtavat lohikäärmeet. Sitten syttyi pieni liekki pienoinen jota seurasi valo ja pimeys, elämä ja kuolema......... Aikanaan liekki hiipuisi ja pimeys voittaisi ellei joku tekisi asialle jotain. Aikalailla tällaisesta asetelmasta peli sarjassa on vuosien ajan ollut kyse.... Näin aika brutaalisti tiivistettynä... Kolmannen osan myötä epäkuolleen soturimme matka kohti viimeistä auringonlaskua on alkanut. Se sammuuko liekki vai onko sen tulevaisuus turvattu jääköön vielä mysteeriksi.

 

 

Keräily versiosta mainittakoon sen verran, että se on luultavasti yksi parhaimpia jotka ovat kohdalleni osuneet. Aivan kuten Bloodborne aikanaan jatkaa Dark Souls III samalla laadukkaalla linjalla. Jos otan vertailupohjaksi esim kalliimman täysin muovisen Fallout 4 PipBoy editionin. Jyrää Dark Souls III sen mennen tullen. Pelkästään Soul III laatikko on jo hieno, siinä ei ole typerää muovi sleeviä vaan kuvat on painettu suoraan pahviin. Hölmönä kuvittelin laatikkoa avatessani, että toinen figuuria sisällään pitävä laatikko on vain perus vaaleanruskea pahvi boxi....

 

 

.....väärässä olin. Tämä on nyt esimerkki siitä millaisia keräilyversioiden tulisi olla. Tällaisista tavaroista kannattaakin maksaa, kun ottaa huomioon ettei Soul IIIn keräily paketti ollut edes mikään hullun hintainen.

 

 

Figuurit herättävät minussa aina ja edelleen myötähäpeän sekaista pelkoa. Yleensä jätä keräily boxin hankkimatta mikäli muovi ukkeli vie suurimman huomion sisällöstä. Mutta nyt puhumme Dark Soulista, vaikka mukana olisi tullut pussillinen soraa olisin keräilyversion hankkinut. Kuitenkin Soul figuuri on positiivinen yllätys.... en nyt ihna varma vielä ole sen sijoittamisesta mihinkään kovin näkyvällä paikalle, mutta muuten se on ihan kiva.

 

 

Ja kuten arvata saattaa muoviukkeli ei vienyt kaikkea huomiota sisällöstä. Mukana oli paljon muutakin...

 

 

Hihamerkkejä, Praise The Sun!!,....  kankainen kartta ja suuri taide kirja joka ei kata ainoastaan Soulin kolmatta osaa vaan kaikki edeltäjänsäkin.

 

Ymmärtäkää, nämä eivät ole leluja vaan keräily esineitä aikuisille.


 

 

Kuten joku useamman kuin yhden postaukseni lukenut saattaa aavistelle, tulevat viikot/kuukaudet tullaan vahvasti pyörimään Dark Soulin ympärillä. En tiedä pystynkö ottamaan pelistä samanlaista platinum trophy haastetta kuin Bloodbornesta, mutta ainakin aion yrittää.

Sen verran mainittakoot, ethä kun tässä viimeisen vuoden olen Bornea ja Soul II pelaillut, ei kolmas osa tunnu enää kovinkaan haastavalta, ensimmäiset kaksi pomovastusta kaatui aika pikaiseen tahtiin. Mutta en koe, että Soulin tarvitsee enää asettaa pelaajalle niin suurta haastetta, tai nostaa sitä entisestä. Ennemminkin tarjota jälleen pientä astetta parempi ja mukaansa tempaavampi peli kokemus.

 

 





Pokémon 20 vuotta.

Tässä taannoin joitakin viikkoja sitten sain vision siitä, että mikäli haluan estää kansioiden vuosiksi kirjahyllyyn unhoittumisen keräilyn hiipuessa.
Ymmärsin, että keräily tulee ottaa enempi haasteena, tavoitteena jonka itselleen asettaa, päämääränä jota kohden kulkea. Sen on elettävä. Alun perin, noin vuosi sitten, hetken mielijohteesta kirpputorilta 50centillä ostettu Pokémon kortti nippu siivitti alun keräilylle. Otin haasteeksi kerätä kaikki 151 alkuperäistä Pókemonia. Tavoite tuli saavutettua yllättävän nopeasti ja samalla laatikoihin ehti kerääntyä muidenkin sarjojen kortteja.

Ensimmäisten Base, Base2, Fossil ja Jungle settien jatkoksi tuli Team Rocket ja sitä seurasi Gym Heroes ja Gym Challenge. Viimeisimpänä mainittujen settien lähestyessä loppuaan oli katseet jälleen käännettävä toisaalle.

Toisaalta löytyi Expetition, Skyridge ja Aquapolis sekä Southern Islands. Mutta kun Southern Islandsin 18sta kortista puolet oli saatu kasaan alkoi heräämään epäilys, että tässäkö se on. Saavutin tavoitteeni, ylitin sen monin kerroin. Keräisin kaiken mistä lapsena Pokémon korttien ilmestyessä en osannut edes haaveille.

 

 

 Aluksi olin luvannut itselleni, että 1st gen on se minun juttuni, sen jälkeisiin Pokémoneihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Mutta kuinkas kävikään. Southern Islandia seurasivat Neo Genesis, Discovery, Destiny ja Revelation jotka ovat kaikeksi onneksi vielä pahasti kesken. Päätin kuitenkin myös, että jätän vanhemmat setit nyt joksikin aikaa tauolle ja keskitän energiani johonkin aivan uuteen.

Vasta hetkisitten julkaista Generations sarja oli mitä oivallisin valinta seuraavaksi kasattavaksi kortti setiksi. Varsinkin kuukausittain ilmestyvien  Mythical ja Red and Blue keräily boxiensa puolesta.

Yksi setin odotetuimmista korteista sattui löytymään jo ensimmäisten joukossa

Kunhan Generations on kerätty palaan vanhempien settien pariin, kartoitan mitä puuttuu ja keskityn niihin. Paluuseen voi kuitenkin mennä aikaa, Generations setissä ehkä kuitenkin riittää etsittävää täksi vuodeksi.