Mysteerilaatikko.

Jouluun tiettävästi kuuluvat monenmoiset paketit, mutta tätä pakettia ei ole tarkoitus aivan lähiaikoina avata. Se on jo viikon verran lojunut komeron perällä ja on arvoitus kuinka pitkään se tulee sielä vielä lojumaan.

Paketin sisältöön on kuitenkin tarkoitus palata ensi vuoden puolella jonain vielä määrittelemättömänä ajankohtana. 

Pokémon Go'un seuraava sukupolvi

Nythän on niin, että "kauan".... ehkä turhan kiivaasti, ainakin jos internettiin on uskominen.., odotettu Pokemonien seuraava aalto on viimein rantautumassa puhelimiimme. Ei täydellä volyymillään, mutta ilmeiseti pikkuhiljaa pala kerrallaan.
Tästäkin on jo moni, mikäli jälleen on internettiin uskominen, mielensä  pahoittanut. Miksi ei kaikkia 100+ uutta kerralla, miksi vain kourallinen.
Haluatteko todella, että pelin jumittavat alku ajat jälleen palaisivat? O.o

Ditto ei sinällään kuulu toiseen generaatioon. Mutta sekin tässä jokunen viikko sitten näki päivän valon ja on siksi mainitsemisen arvoinen. En tiennyt Didosta ennenkuin sen sattumalta löysin naamioituneena ensimmäiseksi vastaan tulevaksi Pidgeyksi jonka sinä päivänä vaivauduin nappaamaan.

Näin joulun kunniaksi on luontoon vapautettu myös tonttulakkipäinen Pikachu, mikä nyt sinällään on ihan mukava pieni lisä ja keino levittää joulun sanomaa. Sinänsä Pikachu tontun ajanjakso olisi voinut olla hiukan lyhyempi, sillä ei se nyt mikään kovin harvinainen löydös taida olla. Itselläkin ihan etsimättä niitä on jo kertynyt neljä.

Omasta mielestäni, ehkä kuitenkin Pikachua parempi lisä on toisen generaation ns. vauva Pokémonit jotka voivat kuoriutua vain munista. Togepi, Pichu, Igglypuff, Cleffa, Magby, Elekid, Smoochum ja Tyrogue (joka jostain syystä on joutunut syrjinnän kohteeksi eikä ole päässyt vielä peliin muiden mukana) Mutta sitä edeltäneet seitsemän otusta ovat jokaisen lyödettävissä, mikäli vain jaksaa kävellä tarpeeksi.

Mikä sekin ilmeisesti on hiukan jakanut mielipiteitä. Kun kaiken tämän odotuksen jälkeen vaavi muodot pitäisi olla helposti löydettävissä eikä, että niiden takia joutuisi vielä kävelemäänkin. Mikä nyt minusta vaan taas on typerää ininää. Kehitys kaarensa alkuvaiheessa olevien otusten kuuluukin kuoriutua turvallisesti munasta lämpimässä hautomossa eikä lyötyä lumen keskeltä lojumasta.

Omalle kohdalle ensimmäiseksi uutuudeksi osui Cleffa. Moni jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut. Se kuoriutui aivan hetki sitten 2km munasta jonka tänä samaisena aamuna olin sattunut löytämään. Kaikki pikku otukset eivät ole yhtä vähäisen matkan päässä. Osa on ottanut paikkansa 5km, osa 10km munista. Jos ennen 2km munasta kuoriutui Pikachu on sen paikalla nyt Pichu tai jos ennen 10km munasta kuoriutui Magmar on sen paikalla nyt Magby jne....

Pokédex on myös kokenut pieniä muutoksia toisen aallon rantautuessa. Vauva muodot ovat ottaneet oikean paikkansa kehitys kaariensa aluista jo koko lista on päivittynyt entistä pidemmäksi.

En tiedä tarkkaan mikä on tämän hetkisen Pokedexin viimeinen numero, ilmeisesti jossain 250 pintaan. Elekid esimerkiksi on 239:äs Moni, eli Cleffastakin on vielä jonkin verran matkaa listan häntäpäähän.

 Mutta. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Se on ihan hyvä, että Pokemon Go pyrkii kehittymään, aktivoimaan hiipuilevia pelaajiaan. Mutta jostain syystä tunnumme saamaan kakkea muuta kuin mitä olemme odottaneet. Varmasti moni on hamsteroinut tarvittavia nameja toista generaatiota silmällä pitäen ja odottanut sen tulevaksi.

Itse haluaisin, että Pokémonien vaihtomahdollisuus tehtäisiin viimein todeksi, sitä nyt kuitenkin lupailtiin aikoinaan jo Pokemon Go trailerissa. Siinä missä olen säilönyt nameja olen myös säilönyt tuplakappaleita tietyistä otuksista siinä toivossa ,että pystyisin ne vaihtamaan toisiin tupliin joita myös on säilötty minua silmällä pitäen. Se kuitenkin on iso osa Pokémonin ydintä, mahdollisuus vaihtaa. Jos minä löydän viisi Dratinia ja toinen ei yhtään, olisi mukavaa jos voisin vaihtaa otukseni johonkin joka minulta taas on onnistunut pysymään piilossa... Kuten Snorlax.

On myös hiukan hassua, että toinen Generaatio tulee jo vaikkei ensimmäistäkään ole saatu vielä päätökseen. Missä ovat legendaariset linnut tai Mew ja Mewtwo. Miksi joulun/uuden vuoden kunniaksi ei niitä julkaistu? Yksi Pokémon vuosi olisi saatu päätökseensä, olisi voitu aloittaa toinen.

Voi tietysti olla, että joulu tuo vielä tullessaan lisää yllätyksiä... luultavasti tuokin... ja valittamiseni osoittautuu turhaksi. Ihan toivottavaa, että näin tapahtuisi.

Final Fantasy XV

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin Final Fantasy peli sarja on minulle etäisesti läheinen. Tiedän pelit, osan niiden hahmoista ja vielä suuremman osan vastaan tulevista otuksista. Fantastinen vertailupohjani kuitenkin rajoittuu FFX, FFX-2 ja FFXII peleihin joista viimeisintä kirjainyhdistelmään tahkosin Ps2 aikoina lukuisia tunteja ja josta voin sanoa erityisesti pitäneeni.

Mutta nyt ollaan tultu vuosikymmen ajassa eteenpäin ja kehitys on ollut mitä positiivisinta. Muistan kuinka ensimmäiset trailerit tulevasta FFXV:stä ilmestyivät joskus 2006, silloin peli kulki vielä nimellä.... FFXII Versus. Eli se olisi ollut numerollisesti seuraava Final Fantasy jonka pariin olisimme XII jälkeen päätyneet. Näin ei onneksi kuitenkaan tapahtunut. FFXV:tä ei olisi pystytty mitenkään toteuttamaan PS2.... PS3 ehkä..ehkä. Hyvin epävarmasti...
Kymmenen vuotta siihen siis meni ja odotus oli sen arvoista.

Aikoinaan oli aika kun en jaksanut innostua mistään muista peleistä kuin valtavista avoimen maailman samoiluista joissa puuhaa riitti lukuisiksi tunneiksi vielä itse tarina osuuden päätyttyä.
TES Skyrimin jälkeen innostus virtuaaliseen samoamiseen jotenkin hiipui, pelit tuntuivat liian isoilta ja aikaa vieviltä. Ajatukseni siirtyivät lineaarisempiin digitaalisiin seikkailuihin. Mutta FFXV myötä into tutkia valtavaa pelimaailmaa on jälleen hiukan herännyt.

En osaa yhtään arvioida kuinka suuri FFXV maailma on. Se ainakin tuntuu suuremmalta kuin Skyrim tai Fallout 3/4. En tiedä onko se sitä, mutta aivan julmetun laaja se on joka tapauksessa.
Se myös näyttää todella hienolta. Sanotaan ettei grafiikoiden pitäisi olla pelissä pääaasi, niin kyllä itse jätän mieluusti monet kökömmän grafiikan pelit pelaamatta jos vaihtoehtona on FFXV

Katsokaa nyt noita riisipalloja! :O

Kauhean pitkälle en ole pelissä tarinan puolesta vielä päässyt etenemään. Enemmänkin vain haahuillut sinne tänne tehden erinäisiä sivutehtäviä ja etsiskellä tutkittavaa.

On jo melko varmaa minkä tulen valitsemaan omaksi tämän vuoden pelikseni. Siinä taistossa ei kauhean kovaa kilpailua tulla käymään.
Kaikesta ylistyksestä huolimatta FFXV on kuitenkin joitakin ominaisuuksia jotka hiukan häiritsevät. Hahmojen kehitys esimerkiksi tuppaa itseltä täysin unohtumaan ja on jollaintavalla kovin mitään sanomatonta, en oikein aina edes tiedä mitä uusia kykyjä ja parannuksia availen taitopuista kunhan vaan saan AP pisteeni käytettyä. Toisena harmillisempana seikkana pidän sitä, että avoimuudestaan huolimatta suurin osa pelimaailman teistä ja kinttupoluista on reunustettu kätevästi ylipääsemättömin kallion jotten kukaan vaan pääsisi poikkeamaan reitiltään turhan kauaksi. Edes autoteiden reunakaiteiden yli ei usein pääse hyppäämään vaan on kiltisti etsittävä kaiteeton kohta tai portaat. Vaikka prinssi Noctis Lucis Caelum pystyykin teleportailemaan paikasta A paikkaan B polvenkorkuiset metallikaiteet ovat hänellekin ylitsepääsemätön este.

Mutta nuo pienet vaivaavat yksityiskohdat ovat melko toissijaisia muun pelin rinnalla. Ei haittaa vaikka et olisi ikinä Final Fantasyjä pelejä pelannut, FFXV sopii niin veteraaneille kuin ensikertalaisillekin.

Suosittelen! 👍👍👍

Fantasioiden kohti joulua

Final Fantasy on siinä mielessä mystinen peli saaga, että vaikka en ole kyseisiä pelejä juurikaan pelannut ne kuitenkin ovat minulle jollain tavalla läheisiä o.O....... jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

En edes lähde arvailemaan koska FF sarja on saanut alkunsa... ja kaikki voipa googlekin on tähän hätään turhan kaukana.. Mutta tiedän sen olleen aina osa pelitietoisuuttani, edes jollain tasolla.

Joskus aikakausia sitten muistan pelanneeni Final Fantasy X:ää ja X-2, muistan myös etten pahemmin niistä osannut innostua. Jotenkin tällainen vuoropohjainen taistelu systeemi ei oikein jaksa innostuttaa.

Mistä pääsemmekin luontevasti käsittelemää World of Final Fantasya joka tuo FF universumin rakastetuimmat hahmot ja möttiäiset yksien kotelon kuorien väliin. WFF:än alkukosketus oli ihan innostuttava. Pokemon historiani tuntien erilaisten otusten etsiminen ja kehittäminen toivat ison osan tuohon innostukseen. Mutta ehkä peli on turhan pitkä pitämään täysin yllä tuota innostusta.
Suurin syy ajoittaiseen tylsistymiseen on yllättäen ruudulle iskostuvat otukset joita vastaan on kerta toisensa jälkeen tapeltava.
Maailma ei ole avoin, mikä on toinen syy siihen miksi tähän mennessä vain yksi FF peli on lämmittänyt mieltäni vuosien ajan. Kuten monessa muussakaan FF pelissä WFF:ään ei vastaan ryömiviä vihulaisia pysty havaitsemaan ennen kuin on liian myöhäistä. Etenet viisi metriä ja pam tapella täytyy, selviät otuksista mitättömällä vaivalla jatkat matkaa seuraavat viisi metriä kohdataksesi taistelun joka on täydellinen deja vu edellisestä jne...
En tiedä voiko WFF:ää hirveästi vertailla muihin FF peleihin. Se on ehkä enemmänkin tällainen spin of joka muistuttaa enemmän Kingdom Heartsia.
Pelillisesti WFF on ihan mukava. Se ei ehkä tempaise mukaansa, mutta toimiikin siksi parhaiten pieninä annoksina.

Vaikka en on vielä Final Fantasyn uusinta installaatiota päässyt kokeilemaan pystyn jo nyt melko varmasti sanomaan, että pidän siitä. En ehkä samalla tavalla kuin erästä aikaisempaa FF:ää, sillä olen vanhempi ja tylsempi kuin kymmenisen vuotta sitten.
Mutta se vähän mitä olen viidennestätoista FF episodista saanut tietää riittää. Maailma on avoin eivätkä otukset iskostu tyhjästä. Sen lisäksi uusi avoin maailma näyttää aikasen hienulta.
En tiedä miksi tänään näkemäni pienen gameplay videon nähtyäni FFXV alkoi muistuttamaan hämmentävän paljon Gran Theft Autoa. En kuitenkaan anna sen häiritä alku odotuksiani vaan otan pelin vastaan odottavaisin mielin.

FFXV mukana tullut lappunen teki todeksi sen mitä olen jo vuosia odottanut. Odotin sitä koko PS3 aikakauden ja aina tähän päivään asti. Toki odotan vielä hiukan lisää, sillä ei kyseinen peli taida ihan vielä olla tulossa... Mutta ainakin se on tulossa.
Ainut Final Fantasy jota voin todella sanoa pelanneeni. En enää pysty muistamaan kuinka monta tuntia Final Fantasy XII:n uppoutui, mutta satoja niitä oli.
En tiedä kuinka paljon aika on muistoja kullannut. Toivoisin, että ei kovinkaan paljoa. Sinänsä en muista pelistä enää paljoakaan joten kun se vihdoin päätyy hyppysiini voi sitä tavallaan kaikkien näiden vuosien jälkeen pitää täysin uutenakin kokemuksena.
Siihen kuitenkin on vielä sen verran aikaa, että palaan asiaan enempi kun peli viimein julkaistaan.

Sitä odotellessa konsolissani luultavasti pyörii niin FFXV kuin WFF:kin.
Ainakin jouluun asti.

Tulkoon hyytävä talvi ja järjetön sää.....

PokemonGo:ta en lopeta!

Terve!

 

 

Kuten tässä eilen tuumailin päivitteleväni PokemonGo edistystäni. Niin nytpä sen teen.

Go ei ole tauonnut sen päivän jälkeen kun se ilmestyi, erinäisiä haasteita kuten vesisade, ankea harmaus ja nyttemmin pakkanen on koettu matkan varrella. Mutta päivääkään ei ole mennyt, etteikö edes pientä edistystä olisi saatu aikeiseksi. Siinä missä nopeimmat keräsivät kaikki moninsa jo ensimmäisten viikkojen aikana, ei minun Gotta catch em all ole vielä aivan valmis.

 

 

125 on tullut napattua ja 135 on nähty. Vaikkakin suurin syy näköhavaintoihin on bugi joka lisää saleilla näkyneet monit listalle. Ainoastaan Snorlax on rehellisesti löydetty, mutta tuo viheliäinen laardimaha pääsi pakenemaan yllättävän liukkaasti lievästä ylipainosta ja olemattomista kintuistaan huolimatta.
Erityisen ylpeä olen Mukistani jonka ansaitseminen edellytti hiukan yli sadan kilometrin taivalta. Matka oli pitkä, mutta sen arvoinen. En millään pysty uskomaan, että mitenkään muuten olisin kyseistä liejukasaumaa saanut muuten yhytettyä.
Myös Dugtrio, Weezing ja Victreebell kuuluvat suosikkeihini. Ensimmäisenä mainitun sai helposti kasaan Halloweenin aikana, toisen satuimme säkällä löytämään ja kolmas kehittyi ajan kanssa tarvittavien namien voimalla.

 

 

Porygon pysytteli pitkään piilossa, mutta jäi lopulta haaviin. Pian sen jälkeen löytyi toinen ja havaintoja on tehty sitäkin enemmän.

 

 

Gengar puolestaan menetti Halloweenin aikana hiukan hohtoaan lukuisten Ghastlien ja Hauntereiden ansiosta.

 

 

En niin hirveästi perusta monieni CPstä... vaiko mikä IV se nyttemmin on suositumpi. Aivan sama kuinka vahva otukseni on kunhan se on minun...MUHAHAHAHAHAAAAAA!!!!!!..  O.o o.o 

On silti mukava pitää kirjaa siitä mitkä otukset kuuluvat Top 12:sta. Tavoite olisi saada vielä Cloyster, Weezing ja Magneton nostettua kärkipaikoille, mutta se tulee viemää vielä jonkun aikaa.

 

 

PokemonGo ei ole vielä ohi, mutta loppusuora häämöttää...hyvin pitkä loppu suora. Olen aikalailla saavuttanut pisteen jossa kohtuullisen vaivannäön rajoissa olevat monit ovat alkaneet loppumaan. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi Bellsproutteja, Oddiseja, Poliwageja yms lyötyy aina silloin tällöin, niitä kuoriutuu kohtuullisen usein ja niiden kanssa on loppua kohden siedettävää kävellä. Kun taas Bulbasaur, Squirtle, Charmander, Abra, Machop ja Magicarp ovat otuksia joita ei vain löydy, niitä ei juurikaan kuoriudu, enkä kovin mielelläni lähde jokaisen kanssa 300kilometriä taivaltamaan. Voinkin jo sanoa, että näiden otusten kehittyneemmät muodot tulevat todennäköisesti olemaan viimeisimmät jotka tulen koskaan saamaa.

Toki minulta puuttuu vielä monta 10km munista kuoriutuvaa monia, mutta niiden yhyttäminen on pitkälti enemmän tuurista kuin vaivasta kiinni.

 

 

Vähän oikeastaan jo toivoisin seuraavan generaation saapumista...... hiukan kaikesta hypetyksestä huolimatta olen hiukan skeptinen siitä tuleeko toista geniä kuitenkaan...Enkä pahemmin edes pidä uudemmista Pokémoneista. Mutta Pokédexin uhkaavasti täyttyessä olisi ihan hyvä mikäli lisää löydettävää ilmaantuisi.





Super Premium Collection Mew & Mewtwo

Ennen kuin huhut blogini kuolemasta lähtevät liikkeelle on syytä antaa joitakin elonmerkkejä. Harmaa arki on kuluttanut sen verran, taas vuoden harmaantuneempia, aivosoluja, että koneella oleiluun ole hirveästi ollut aikaa eikä tahtoa.

Mutta nyt kun on viikonloppu saattaisi sitä yhden aukeaman saada aikaiseksi.

Jotenka siristelkäämme silmiämme tällaiselle Pokèmon aiheiselle lotiskolle. Vaatimattomasti nimetty Super Premium Collection Mew & Mewtwo saapui, yllättävän nopeasti, omistukseeni Atlantin toiselta puolen. En tiedä millainen on tämänkään laatikon suomen saatavuus... itse vähän jo luovuttanut suomen keräilytavaran tarjonnan suhteen... Jos näitä jossain puolenkuun kaupassa oli ovat ne luultavasti jo loppuneen.

Hiukan olen harhautunut alkuperäisestä tavoitteestani ja sen toteuttamisesta. Enemmän olen viime aikoina löytänyt uutta ja jännää kuin keskittänyt energiani vanhempien settien kasaan kyhäämiseen. Päivänä jona ensimmäiset korttini kirpputorilta 50cm ostin en odottanut sen laajentuvan tällaisiin mittasuhteisiin. Nytkin olisi uusi itseä kiinnostava Evolutions kortti setti julkaistu...

Kuitenkin jos keskityn nyt tähän kyseiseen laatikkoon, jonka massiivisuus ei oikein kuvista pääse julki. Laatikko on yllättävän raskas... siihen on syynsä.. ja ehkä neljä kertaa kookkaampi kuin edeltäjänsä Elite Trainer Box. Sisällöllisesti, ainakin korttinippujen avaamisen jälkeen, eniten mieltä lämmitti Mew ja Mewtwo promo kortit. Fikuuri suljettiin visusti takaisin laatikkoon...
Kortti pakkauksia on yhteensä kymmenen.. eli sata korttia.. Vieläkään en löytänyt puuttuvia Mega Balstoisea, Articunoa ja JolteonEx korttia :(

Mukana myös yllättäen taidekirja jonka mukana pääsee tutustumaan piirtäjiin ja heidän piirroksiinsa sekä niiden syntyyn. Yhtään kuvaa en näköjään kirjan sisällöstä ottanut...noh.. köh... Kyllä varmasti muualtakin kuvia löytyy jos kiinnostus heräsi..

Suurin syy laatikon raskauteen ovat sen pohjalla odottavat kortti...... laatikot....O.o jotka ovat aika tukeva tekoa ja vetävät sisäänsä karkeasti arvioiden ainakin tuhat+ korttia... per laatikko siis.. En usko, että edes oma kokoelmani riittäisi näitä boxeja täyttämään.

Mukana tuli myös täysin eri sarjan Ditto joka on vain korttina ollut sen verran sympaattinen, että olen sitä jo jonkin aikaa itselleni havitellut. Myös Generations promoihin kuuluva (arvailee ja mutustelee nimeä mielessään) Archerus? o.O.. jotain sinne päin. Juu en ole tosi fani kun en muista saati osaa kirjoittaa joka ikisen uuden yli seitsemänsadan otuksen nimeä... Kortti kuitenkin havaittavissa viimeisessä kuvassa.

 

Ethä semmoista tällä kertaa. Jos oikein aktiiviseksi heittäydyn saatan huomenna raatia tähänastisen Pokemon Go menestykseni.. ja pienoiset takapakit.



Mutta siihen asti kiitokset lukemisesta ja hyvää päivän jatkoa.

Vertailussa Bioshock ja Bioshock 2. Mukana myös 100. platina.

Näinhän siinä sitten kävi, että molemmat Bioshockit tuli alusta loppuun tahkottua.... kolmas osa jää nyt hetkeksi odottelemaan, josko jossain vaiheessa jaksaisin siihen paneutua.
Toisen osan parissa tuli touhuttua huomattavasti enemmän kuin ensimmäisen, vaikka se huomattavasti helpompi olikin..... Siinä missä nyt Bioshock jollain tavalla kovin vaikea olisikin.

SPOILEREITA NÄKYVISSÄ! JATKAKAATTE LUKEMISTA OMALLA VASTUULLA!

Jos puhutaan Bioshockista, pyrin pitäytymään ensimmäisessä osassa. Jatko osat ovat minusta olleet hiukan tarpeettomia, alkuperäinen olisi riittänyt. Mutta nyt kun kuitenkin toinen osakin tuli pitkästä aikaa pelattua, ei se täysin kylmäksi jättänyt.

Yleensä pidän peleistä joissa voi näennäisesti valita kulkeeko laupiasta tietä vai liittyykö pimeällä puolella, vaikkei palkintona ei muuta olisikaan kuin erilainen loppu ratkaisu. Aina vaihtoehdosta huolimatta päädyn valitsemaan pelastajan roolin. En esimerkiksi ole ikinä nähnyt Bioshockin huonoa loppua. Toisessa osassa se taasen tuli koettua kun peliä läpi hössöttäessäni painoin väärää painiketta.

Bioshockien teeman iso osa tulee juurikin valinnoista. Siinä missä ensimmäinen osa osoittaa ettei pelihahmo ole muuta kuin tahdoton sätkynukke ja pahan ja hyvä välinen kamppailu keskittyy ainoastaan Pikku Siskojen pelastamiseen on toiseen osaa yritetty lisätä vielä kolme tarinan keskiössä olevaa hahmoa joiden kohtalo laitetaan pelaajan käsiin.

Sanotaan, että se on vain peli. Eikä pelissä tehdyillä valinnoilla pitäisi olla niin paljoa väliä, eikä niitä pitäisi sen suuremmin pohdiskella.
Ei! Sanoo mies tietokoneen ruudun takana. Pasianssi on vain peli. Mitä Bioshockin kaltaisista peleistä jää jäljelle jos ne eivät herättäisi ajatuksia.
Vaikkakin itselle Bioshockin valinnat juuri sen suurempaa moraalista puntarointia vaadi... ei ainakaan ennen kuin kohtasin Bioshock 2:n loppupuolella syvänmeren akvaariossa majaansa pitävän pöhöttyneen ja epämuodostuneen Alex The Great nimisen hahmon.

Ennen Alexia pelaaja esitelleen äänitteen avuin henkilölle nimeltään Gil Alexander joka lopulta paljastuu epämääräiseksi meriveteen säilötyksi möykyksi. Siinä missä Gil oli loistava avarakatseinen tiedemies on akvaariossa elelevä Alex harhainen hullu.
Viimeisenä toiveenaan Gil haluaisi, että pelaaja päättäisi hänen maallisen vaelluksensa. Tuhoaisi olennon jonka häneen kohdistunut vapaaehtoinen ihmiskoe on luonut.
Jos bittipalkinto ei olisi pakottanut säästämään möykyn hengen olisin surmannut Alex The Greatin jokaisella peli kerrallani.

Näin jälkeenpäin olen arvuutellut kumpi on väärin ja kumpi oikein. Pelin mielestä Alex The Greatin surmaaminen on mitä ilmeisemmin pahasta... se ei kuitenkaan vaikuta loppu ratkaisuun, joten ehkä siihen on jätetty hiukan valinnanvaraa.
Ehkä kyse on enemmänkin siitä onko Gil Alexander ja Alex The Great edes enää sama henkilö. Toinen ei toki olisi edes olemassa ilman toista. Mutta Alex The Great ei muista mennyttä minäänsä, hulluus on pitänyt siitä huolen. Hän ei myöskään kärsi nykyisestä tilastaan, kasvannaista muistuttavasta olomuodostaan huolimatta hänellä ei ole tuskia eikä hän sure kohtaloaan... koska hulluus. Joten miksi hän ei ansaitsisi elää? Koska hänen mennyt minänsä ei olisi niin halunnut?
Ehkä juuri siksi itse päädyn Alexin surmaamiseen, sillä jos edesmenneeltä Gil Alexanderilta olisi mahdollisuus kysyä mitä mieltä hän on kohtalostaan voisin veikata hänen valitsevan samoin.

Gil Alexanderin kohtalosta on löydettävissä myös lukuisia nettikeskusteluja, joten en ole ainut joka on asiaa puntaroinut. Asian ajattelu kuitenkin herätti toisen moraalisen dilemman. Jos Alex The Greatin surmaaminen on väärin koska hän on eri mies kuin edeltäjänsä ja Pikku Siskojen Adam etanan väkisin vieminen on väärin koska alun perin he olivat ihan tavallisia pikku tyttöjä ja heidän tilansa on vielä edes jollain tasolla korjattavissa.
Mutta entäs sitten heidän suojelijansa? Mr. Bublet.

Herra Kuplatkin ovat kuitenkin aloittaneet alkutaipaleensa ihan vain ihmisinä, he eivät tee pahaa jos heitä vastaan ei itse putkiavaintaan kohota. He vain suojelevat pienempiään eivätkä ilmeisesti Alex The Greatin tavoin ole lainkaan tietoisia menneisyydestään tai osaa surra kohtaloaan. Joten miksi Hr Kuplan surmaaminen on vain välttämätöntä pahuutta jonka tarkoitus kuitenkin hyvittää? O.o

Peli ei ehkä kovin pitkälle toki etenisi jos Mr. B:t pystyisi jollain tavoin kiertämään. Molemmat Bioshockit ehkä kuitenkin pystyy halutessaan läpäisemään kajoamatta yhteenkään Herra Kuplaan, sitä kuinka hankalaa se olisi en osaa sanoa. En usko, että kovinkaan.
Kakkososaa läpi kahlatessa tuli ainakin huomattua se, että riitti kun vain liikkui mahdollisimman rivakasta sinne tänne sinkoillen pystyi pelin läpäisemään kutakuinkin parissa tunnissa.

Sen verran vielä hetken aiheesta harhailun jälkeen Bioshockien eroista mainittakoot, että on hiukan harmillista kuinka toisessa osassa pystyy täysin ohittamaan teeman jonka on ehkä ollut tarkoitus olla se suurin Bioshock 2:n ominaisuus eli Herra Kuplan saappaisiin astuminen. Pikku Siskon voi vain napata edelliseltä isännältään ja kiikuttaa turvaan keräämättä yhtäkään Adamin pöhöttämää raatoa onnistuen silti ansaitsemaan roppakaupalla kullan arvoista geenimanipulaattoria.

Noh, loppu kuitenkin hyvin kaikki hyvin. Pelit on nyt pelattu. Vielä jossain vaiheessa saatan tutustua lisäosien tarjontaan...

 

Historiallinen sadan platinan virstanpylväs on nyt saavutettu ja ylitetty vaivaisessa seitsemässä vuodessa. Kuten huomata saattaa ensimmäisenä ja sadantena komeilee Bioshock, 75. olisi ollut myös Bioshock mutta se ehti kadota listan päivityksen myötä :/ ja ehkä noin kuuden vuoden odototuksen jälkeen onnistuin saamaan Bioshock 2 platinan jonka olisin aina PS3:a pelatessani halunnut. Online trophyt vain olivat sen verran epäinhimilliset, etteivät henkisetvoimavarani siihen koskaan riittäneet.

 

 

 "A man builds a city at the bottom of the sea. That's a marvel.

 Another man happens to be on a plane that crash lands on the same city in the middle of the ocean. Why, that sounds more like... A miracle."

Bioshock. Here We Go Again!!

Hamassa menneisyydessä, aivan blogini alku aikoina, tulin uhanneeksi ostavan PS4:lle julkaistavan remasteroidun Bioshockin kaikkine seuraajineen mikäli näin tapahtuisi. Enpä silloin osannut aavistaa, että se päivä todella tulisi.

Tänään postiluukusta kuitenkin väkipakolla survottiin Bioshock The Collection boxi. Jostain kumman syystä odotin yhtä levyä, sen sijasta sainkin kohokuvioiseen pahvikuoreen käärittynä kaksi koteloa levyineen.

Bioshock on moneltakin osaa itselleni historiallinen peli. Hankin Ps3 version ensimmäisen kerran kun täytin kahdeksantoista. Niin hienoa kuin se olisikin ollut en millään malttanut odottaa kuukautta eteenpäin, että päivät olisivat sattuneet jälleen kohdalle.
Bioshock on myös trophyjen puolesta ensimmäinen platinani ja nyt se tulee toivon mukaan olemaan sadas.
Kolmanneksi olen alkuperäisen Bioshockin lisäksi pelannut ja platinoinut pelin.... hmmm... aasialaisen version? O.o... joten edessä on kolmas kierros. Ja vaikka olen pelin useaan otteeseen läpi tahkonnutkin on Bioshock yksi niitä harvoja pelejä jotka eivät tunnu vanhenevan. Odotan aivan yhtä suurella mielenkiinnolla Bioshockin uutta aloitusta kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ajattelin kuitenkin tällä kerralla aloittaa suoraan vaikeimmasta Survivore vaikeustasosta ja kerätä samalla kaiken mitä kerättävissä on. Näin ollen läpi peluu kertojen määrän pitäisi kutistua yhteen.

Ja nyt puhuin vasta alkuperäisestä, ainoasta oikeasta, Bioshockista. Collectioniin kuuluu totta kai myös toinen ja Infinite osa.
Toisen osan aloitusta odotan ehkä hiukan enemmän kuin ensimmäistä. Vaikka suosin enemmän alkuperäistä on toisen osan pelaamisesta sen verran paljon enemmän aikaa etten siitä juuri mitään muista. Joten on mielenkiintoista palata kokeilemaan uudestaan miltä peli tuntuu. Varsinkin kun kaikkien näiden vuosien jälkeen pystyn saamaan Bioshock 2:n platinaa, rasittavien monin peli trophyjen poistuttua.

Kolmas Bioshock installaatio ei saa minulta niin suuria kehuja. Aion sen aikanaan pelata ja platinoida, mutta minulle se ei oikein ole enää Bioshock muuta kuin lisä osiensa puolesta.

Mukana paketissa on siis myös kaikki (monipeli lisäosia lukuun ottamatta) Bioshockeihin julkaistut lisäosat, joista en kovin montaa voi sanoa pelanneeni. Niitäkin on mielenkiintoista päästä kokeilemaan.

Huomasin myös tänään, että Bioshock The Collection on peli jonka hankin melko pitkän tauon jälkeen, toukokuinen Ratchet&Clank on ollut viimeisin. Tulevalta vuodelta odotan vielä Final Fantasy XV:tä ja Skyrim.... Ps4 editionia... Pahoin vain pelkään, että Skyrimin hankinta ja FFXV pelaaminen siirtyvät tulevalle vuodelle. Sillä olen melko varma, että tämä vuosi on aika pitkälti Bioshockien parissa taputeltu.