Vuosi uusi!

Vuoden 2015 lähennellessä loppuaan olisi ehkä aika niputtaa yhteen menneen vuoden blogin kokemukset. Vaikkei blogi vielä aivan vuotta täytäkään.
Minkäänlaista suunnitelmaa ei tätä päivitystä varten tullut mielessään mutusteltua, jotenka vähän nyt sokkona lumihangessa ryömitään. Sen verran aatostelin, että jos valitsisin oman vuoden pelini. Mutta esitän vielä miettiväni sitä hetken ja siirrän sen tuonnemmaksi.

 

Tästä kyseisestä kuvasta kaikki sai melko lailla alkunsa, lumesta löytynyt kotilo sysäsi blogin liikkeelle, kohti suurta suosiota ja lukuisia lukijoita.

Sittemmin moni uudempi ja vähän vanhempikin peli on saanut osakseen ylistystä, kritiikkiä ja tietyn tasoista halveksuntaa blogiteksteissäni. Koska blogin kuvien asettelu ei vuodessa ole blogini tavoin kokenut minkäänlaista parannusta dumppaan tyytyväisenä oheen kasan kuvia. Asettukoon miten lystää.

 Pitkälti peli painotteisten tekstien rinnalle olen aika ajoin pyrkinyt turisemaan välillä jostain muustakin.......kuten Pokèmon korteista joiden keräämisen päätin tämän vuoden puolella aloittaa ja tähän päivään asti onnistunut ylläpitämään. Ensi vuodeksikin on jo keräilyn suhteen suuria suunnitelmia.

 

 

Korttien keruu oikeastaan omalla tavallaan syrjäytti historiaan jäävän Ps3 konsolin käytön ja pelien keruu haaveet. Vuoden alussa olisi tarkoitus hankkiutua eroon vihon viimeisimmistäkin ps3 peleistä, keräilyversioita lukuunottamatta, niiden metsästys jatkukoon edelleen vaikkei itse konsolia juuri tulisikaan enää käytettyä.

 

Myös GoGOt, Don Rosan ankka sarjat ja elokuvat saivat tänä vuonna osansa. Vielä en päässyt tv sarjojen pariin vaikka jossain postauksessa muistan niin suunnitelleeni. Mukaan on mahtunut myös erinäistä höpinää, peli kokemuksia ja tietopaketteja piraatti Pokémon korttien vaaroista.

 

Mutta niin, siinäpä se suurimmalti osin tämä vuosi O.o

Alussa uhkailin vuoden pelin julkistamisella, mutta vuosin nostaa esille myös omasta mielestä onnistuneimman tekstini. Nähtävissä tästä.

 

Mitä vuoden peliin tulee....rumpujen pärinää...... Se ei voi olla mikään muu kuin Bloodborne. Fallout 4 olisi voinut olla hyvä kilpailija, mutta eipä sitten kuitenkaan. Suurempaa kuvaa katsellessa Bloodborne jyrää Falloutin jalkoihinsa mennen tullen. Vaikka Bornen julkaisuta alkaa olemaan miltei vuosi, se ei silti osoita kyllästymisen merkkejä, varsinkaan vast ikää julkaistun lisäosansakin puolesta.... jonka vasta eilen yöllä sain arvoiseensa päätökseen. Ja vaikka olen pelin jo kolmesti läpäissyt olisin innokas ryntäämään neljännellekin kierrokselle. Bloodborne on siksikin kärkipaikkansa ansainnut, sillä se houkutteli minut uudelleen DarkSoulin pariin. Molemmat pelit ovat tarjonneet minulle sen mikä on jo kauan ollut pelien suhteen hukassa..... Haastetta ja sen tuomaa onnistumisen tunnetta.

 

Bloodborne, you have eard a trophy!

 

Tässäpä kaikki tältä vuodelta, palaan asiaan vuoden 2016 puolella.

 

 

Hyvää Uutta Vuotta!

 

Raketit räiskymään!!





 

Toivotus, Hyvän. Joulun!

Kun katson ulos ikkunasta ja näen valkoisena hohtavat hanget, lumihiutaleet jotka maahan leijailee täyttää mielein joulun tuntu.
Ja vaikka mielikuvani talven ihmemaasta ei millään tavoin vastaakaan ikkunan takana odottavaa todellisuutta, älkäämme antako sen latistaa joulun tunnelmaa.

Hyvää Joulua!

Fallout 4 loppukatsaus

Jokunen hetki on jo ehtinyt vierähtää sitten Falloutin ilmestymisestä ja olen saavuttanut pisteen, jossa tarina kaikkine käänteineen on saatu päätökseen ja säteilyn kyllästämää joutomaata on jonkin verran ehtinyt tutkimaan. Joten voin hyvillä mielin antaa lopullisen mielipiteeni kyseisestä pelistä.
Mikäli et halua minkäänlaisia spoilauksia ja olet eksynyt tätä tekstiä lukemaan nyt on hyvä hetki perääntyä.

Jotkin ensivaikutelman mielipiteeni ovat muuttuneet, mutta olen myös löytänyt paljon uutta....mistä en niin hirveästi pitänyt. Uudet zombimaiset ghoulit ovat saaneet hyväksyntäni. Pidemmän päälle ne ovat onnistuneet aiheuttamaan pientä vainoharhaista pelkoa.... ja rasittavuutta rynniessään laumana kimppuun. Lisäksi erilaiset variaatiot (joista yhtä en ole vielä edes kohdannut) nälkiintyneestä syöpäiseen ghouliin ovat olleet positiivinen lisä.

Toinen ilon aihe, johon en ensimmäisessä arviossani ehtinyt edes paneutua on..... suomenkielinen sana vastine pakeni mielestäni.... kutsukaamme niitä siis settlementeiksi. Siis oman asutuksen, kylän kyhääminen. Kyseinen ominaisuus tuntuu välillä vähän päälle liimatulta ja sen olemassa olon voi tyystin unohtaa, mutta itse olen onnistunut pitämään tällaisesta pienestä Simsmäisestä rakentelusta joka toimii hyvänä vastapainona kaikella muulle mitä pelillä on tarjota. Tauko kaiken toiminnan keskeltä.

Kolmantena mainittakoon matkakumppanit joihin pelin aikana tulee törmättyä. Edellisissä Fallouteissa on pahemmin perustanut kumppaneista, usein he olivat vain rasite, este, hidaste, joka ennen pitkään onnistui tappamaan itsensä. Nyt matkakumppanin ottaa mielellään mukaan vaikkei hahmojen tekoäly ole juurikaan sitten viime näkemän parantunut, edelleen oven suut tukitaan tai komentoja jätetään noudattamatta, toljotetaan vierestä kun toveria taotaan hengiltä. Mutta se on pientä, en anneta sen häiritä Toverit tuovat hyvän lisän, mukavaa piristystä omille tutkimusmatkoille. Vaikka on olekaan pahemmin tutustunut kuin heistä yhteen.

Strong hate humans! But Human is good!

Olikohan minulla vielä jotain mukavaa sanottavaa? O.o Eipä tainnut olla, joten siirtykäämme siis asioihin joista en niinkään innostunut.
Viimeksi taisin sanoa, että Fallout 4 tarina saattaa olla parempi kuin edeltävien. Itse koen olleeni tässä väärässä. Loppua kohden tarina menee vähän mitään sanomattomaksi. Minkä polun ikinä valitsetkaan, neljästä mahdollisesta ryhmittymästä joiden kanssa toimia, lopputulos on melkolailla sama. Periaatteella vain yksi voi voittaa.
Itselle tämä aiheutti suunnatonta epävarmuutta siitä mitä kannattaisi tehdä, kenen puoleen kääntyä, mitä jää kokematta jos teen näin, mitä tapahtuu. Ehkä otan pelin turhan vakavasti, mutta olisin toivonut vähän laajempaa kokonaisuutta. En tällaistä valitse yksi ja pitäydy siinä vaihtoehtoa.
Mistä päästääkin toiseen seikkaan. Ylipäätään kaikkinainen ihmiskontaktoituminen on vähän hiipunut sitten Fallout 3:sen. Sinulle annetaan neljä vastaus vaihtoehtoa, jotka kaikki melkein aina johtavat samaan lopputulokseen. Kerran valitsin kolme muuta jotka tulivat hylätyiksi ja vasta negatiivinen päin naamaa huutaminen sai toisen tajuamaan, etten ole hänen etsimänsä petturi tuntui vähän typerältä. Toisin kuin 3:ssa, eri vaihtoehdot uhkailu, ympäripuhuminen, sympatisointi, näkyivät keskustelu valikossa ja niiden onnistumisprosentti oli esillä, nyt en usein edes tiennyt yrittäväni puhua toista ympäri ilman epäonnistumisesta ilmoittavaa viestiä ruudun yläreunassa.
Eivätkä keskustelut enää lähde rönsyilemään, tai johda johonkin toiseen loppu tulemaan, ne vain määrätietoisesti menevät kohti saamaa päämäärää, ehkä välillä ottaen pienen harha askeleen.... tietysti vain silloin jos välttämättä haluat kysyä jotain jonninjoutavaa.

Myös karma systeemin katoaminen on iso miinus. Valinnan vapaus hyvän ja pahan välillä on lakannut olemasta. Se on harmi......... En oikein keksi siitä mitään muuta sanottavaa, se on niin iso miinus. Jo kolmannen pelin alussa sait mahdollisuuden valita räjäytätkö viattoman kaupungin rikkaan miehen iloksi vai laitatko kranaatin hänen taskuunsa ja rankaiset kaikkia asianosaisia parhaaksi näkemälläsi tavalla. Karma toi paljon enemmän sisältöä peliin.... ja nyt sitä ei enää ole. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Lisätty 11.12.
Tässä menneellä viikolla muistui mieleeni, että en muistanut marista Falloutin nykyisestä hahmo kehityksestä. En nyt aivan sata prosenttisesti muista millä tavoin hahmokehitys edellisissä peleissä eteni, mutta ei ainakaan näin vaivalloisesti. Nykyisessä systeemissä on vähän sama kuin pelin tarina osuudessakin, et voi saada kaikkea...... Tai periaatteessa voit, mutta se tulee kestämään hyvin pitkään.
Leikitään, että jokainen S.P.E.C.I.A.L atripuuttisi on alussa tasolla viisi, saadaksesi ne tasolla kymmenen pitäisi sinun kohota levelille 35. Silloin kaikki lisä "kyvyt"/taidot olisivat tavoiteltavissasi.
Aina kun hahmosi kehittyy tienaat pisteen jonka voit tuhlata hahmon kehitykseen, joka käyttämättälä sen johonkin Special atripuuteista tai valitsemalla jonkin kyvyn, jos kykyä ei ole saatavilla olet pakotettu tuhlaamaan pisteesi Speciaaleihin ja odottamaan seuraavaa levelöitymistä saadaksesi toisen pisteen jonka käyttää haluamaasi kykyyn.
Mitä pidemmällä peli etenee, sitä hitaammin hahmo kehittyy ja vaikka jaksaisikin kitkutella ja avata kaikki kyvyt, viimeisten kymppi tason kykyjen kohdalla hahmosi olisi jo muutenkin niin ylivoimainen, ettei uusilla parannuksilla juurikaan olisi merkitystä.


Mutta, kuten edeltäjässäänkin, Fallout 4 tarina ja muut suuret asioita eteenpäin vievät tehtävät, ovat loppujen lopuksi itselleni melko merkityksettömiä. Enemmänkin asioita jotka vain haluaa suorittaa alta pois, kerätä kaikki rikkaudet jotka niiden aikana vastaan tulevat omiin taskuihinsa ja palata sitten pelin sen osan pariin josta itse eniten nautin. Päämäärätön haahuilu.
No ei täysin päämäärätön, mutta suurimmalti osin. Tavoitteena vain uusien paikkojen löytäminen ja tutkiminen. Pieniin tarinoihin törmääminen. Kuten kohdata joukko nimettyjä ghouleja säteilynraikkaana iltana ja ymmärtää vasta myöhemmin heidän olleen zombivifoituneet naapurisi ajalta ennen atomista anhilaatiota tai vanhainkodin automatisoidut hoitaja robotit jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että George on nyt vain vähän väsynyt kun ei ruoka maistu.
Ja tietysti harvinaisten esineiden etsiminen ja Bobbleheadit. Niistä kaikista Fallout on tehty.