The Orber 1886 Blackwater Edition

 

 

Viimeisin, täysin hetkenmielijohteesta toteutettu keräilyversio hankinta. Pelistä josta en edes tiennyt juuri mitään.  En pahemmin lue arvosteluja, en juurikaan niistä perusta, jonkun mielestä huonokin peli voi olla hyvä, ne ovat enemmän vain mielipiteitä. Itse toimin enemmän kai intuitiolla, mikä nyt sattuu tuntumaan hyvältä/kiinnostavalta. Orderin kohdalla, se vähä mitä siitä tiesin riitti ja hyvä niin.

 

 

Blackwater Editionin sisältö on perus kauraa, keräily kuvia pelin hahmoista, postikortteja pelin maisemista, tarroja ja pari kangasmerkkiä. Ei niinkään mitään yllättävää tai turhan erikoista/silmään pistävää. Ehkä hienoin hienous on itse pakkaus Orderin tunnuksin kuvioituna ja sisältä samettimaisesti pinnoitettuna.

En sano että versio olisi huono, ei, se on perus....tavanomainen.

Ainut todellinen miinus joka itseä häiritsi on pakettiin kuuluva "leili" koru, josta pelin hahmot aina aika ajoin naukkailevat graalin maljan kaiken parantavaa vettä.

Kun ottaa huomioon hinnan jonka tästäkin versiosta uutena joutuu pulittamaan, olisiko ollut liikaa vaadittu että "leili" myös toimisi replikana, kuten se toimii pelissäkin. Tarkoittaen että sen pystyisi avaamaan ja jos välttämättä haluaisi sen voisi täyttää vedellä tai muulla vaihtoehtoisella virvokkeella, mutta ei "leilin" korkki on juotettu tiukasti kiinni ja sen kaulan sivuilla on kaksi ammottavaa reikää.

 

SPOILERI VAROITUS!

Jos et halua tietää itse pelistä tämän enempää älä lue tämän pidemmälle.

Kuten jo alussa mainitsin, en tiennyt Orderista juurikaan mitään kun sen päädyin ostamaan. Tiesin että tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun englantiin, nähtävillä on aitoja historiallisia rakennuksia, teknologinen kehitys on Nikola Teslan johdattamana lähempänä 2050 lukua ja mukana seikkailevat myös Graalin malja, pyöreän pöydän ritarit, ihmissusia ja Viiltäjä-Jack

Nyttemmin olen saanut tietooni että peli on saanut paljon kritiikkiä osakseen, erityisesti siitä että se on aika lyhyt, (itse pelasin Orderin läpi kolmessa illassa, noin kuudessa tunnissa) Lyhyys ei minua itseäni juurikaan haitannut, ainoastaan se että lopun koittaessa pelistä jäi kovin keskeneräinen fiilis.

Tässäkö se nyt oli? Pelin pääpahis ei edes ollut se jonka kuvittelin sen olevan. (ja kuka olisikaan arvannut että kaveri nimeltään Lucan olikin ihmissusi (Lycan)) Loppu tuntui kovin hätäillyltä, pari kolme lisä tuntia niin tarinan olisi saanut mukavasti pakettiin....tai jos turhan pitkästä ja tylsästä hiiviskely osuudesta olisi leikattu puolet, sekin olisi riittänyt.

Muuten pidin pelistä todella paljon, se näytti hienolta, se oli itselle sopivan tarina painoitteinen ja se piti sisällään mukavassa suhteessa niin faktaa kuin fiktiotakin. Kaiken kaikkiaan Orderia oli todella mukava pelata ja sen tarina jaksoi pitää otteessaan eikä kertaakaan tullut tunnetta, että olisin halunnut skipata usein pitkätkin välivideot. Pidin niistä oikeastaan enemmän kuin itse pelaamisesta.

Jos arvostella täytyisi antaisin Orderille ehkä 8,5/10.

 

 



Keräilijäkö?

Minulla oli kaksi aloitus ajatus aikomusta. Valitsin kolmannen ja päädyin ideoimaan tekstiä siitä mitä ylipäätään keräilen.
Vai keräilenkö?
Välillä tunnen kovin ristiriitaisia ajatuksia ns keräilyäni kohtaan, toisaalta haluaisin haalia jonkin kokoelmaksi kutsuttavan nurkkiini, toisaalta taas en haluaisi hamsteroida tavaraa jota en tunne sitten kuitenkaan tarvitsevani.
Pari vuotta sitten päätin että en enää myy yhtäkään peliä (alustana Playstation 3) jonka hankin ja onnistuinkin saavuttamaan huiman 160 fyysisen kappaleen keräilyerän kunnes se jollain tavalla kääntyi itseään vastaan. Tuli juuri se tunne, joka edelleen aika ajoin minut valtaa. Minä en tarvitse tätä!
Ja niin alkoi alamäki, myin suurimman osan peleistäni, kannoin kassi tolkulla tavaraa läheiseen GameStoppiin. Silloin, sillä hetkellä, se tuntui todella vapauttavalta.
Viime päivinä on suunta ollut hiukan samantyylinen, huutonet on syönyt osan jo ennestään pieneksi kutistuneesta peli kokoelmastani, mutta menetettyjen tilalle on tullut paljon uutta....Mitä? Niistä kertoilen myöhemmin tulevissa postauksissani.

Intoni keräille ei rajoitu ainoastaan peleihin, voin listata keräys listaan limonadi tölkit, mustekynät, GoGot, pokemon kortit ja elokuvat (joita kaikkia tulen, ehkä, ohimennen analysoimaan kirjoituksissani) Myös kirjojen puolelta Ilkka Remeksen tuotanto on kuulunut keräilyn kohteisiini, olen enää yhtä kirjaa vailla niin kokoelma on täysi.
Sitten tykkään myös kerätä toisiinsa millään tavalla liittymättömiä esineitä ja asioita. Löytöjä. Esineitä jotka sisältävät jonkin muiston, ovat osuneet silmään, tai ovat muuten vain omaa mieltä kiehtoneet.
Kuten hyvänä esimerkkinä voisi mainita parisen viikkoa sitten kadun varrelta löytämäni etanan kotilon. Kuinka se oli siihen päätynyt? Keskelle kaupunkia, täysin koskemattomana. Kuskasin sen kotiin, desinfioin ja puhdistin sen ja nyt se komeilee hyllyllä muiden erinäisten esineiden seurana.

(Kotilon alla taasen on Japanilainen hedelmäkarkki rasia)

Osittain siis pidän itseäni keräilijänä, mutta tiedän että minusta ei toisaalta myöskään löydy sitä samaa innostusta jonka uskoisin löytyvän henkilöitä jotka todella jaksavat paneutua omaan keräilyharrastukseensa, jopa omaavat tiettyä tietotaitoa keräilynsä kohteesta ja todella nauttivat kokoelmansa kartuttamisesta ja sen loppuun saattamisesta.
Itse koen olevani hyvin valikoiva...en halua kerätä niitä kaikkia, vain osan.

Alku

Tämän ,suomenkielen sanahirviön nimekseen saaneen, blogin ajatuksena on....(kuten jo niin monet minua ennen ovat aloittaneet).. kirjoitella ajatuksia, näkemyksiä, mielipiteitä, "arvosteluja"...ehkä tietoakin. Enimmäkseen peleistä joita olen pelannut, tavaroista joita olen haalinut, ja asioista (niihin liittyen) joita olen pohtinut.

Tavoitteena olisi pyrkiä edes yhteen päivitykseen viikossa. Elämä toki on mitä on, joten sekään ei välttämättä aina tule onnistumaan, mutta jos edes yritän.
Tämä nyt on vasta haparoiva alku.