Jak!

No niin, koitetaampas nyt ihan tosissaan heräillä horteesta ja hiukan yrittää elvytellä blogi aktiivisuutta aiheella joka ei varmaankaan kovin montaa kuulijaa kerää... toisin kuin vaikka Pokémon GO! yhä tänäkin tylsyyden ja mitään uutta ja jännää tapahtumattomuuden aikakautena... edes yhtä EX raidia saada aikaiseksi kun ei ketään oman pitäjän pelaajaa tunnu kiinnostavan... jupinaa. Mutta siis niin.....


Palataampa ajassa hiukan taaksepäin tarkastelemaan ajan kultaamia muistoja hiukan tarkemmin.
Vuosi on 2001..... Ei, otetaampa uusiksi. Vuosi olikin 2003 kun 13 vuotiaan minäni silmiin osui kaupan pelihyllystä Jak II Renegade. Siitä tuli yksi suosikki peleistäni... Koskaan se ei päihittänyt saman aikakauden Ratchet & Clankiä, mutta hyvän tasoiseksi kilpailijaksi se pääsi. Joitakin vuosia möyhemmin vasta innostuin pelaamaan Jak saagan ensimmäisen osan Jak & Daxter The Precursor Legacyn ja luonnollisesti kolmannen osan samana päivänä kun se ilmestyi.

Ps3n tultua vanhat pelit myytiin pois. Mutta tyytyväisenä menin ja hankin Jak Trilogian kun se kolmannelle konsolille julkaistiin ja kyllä minä niin mieleni pahoitin kun eräs trophy sijoitusten kärkisijoista kamppaileva kommentoi pelejä tylsiksi.
Nyt jokuaika sitten törmäsin Jak peleihin PSstoressa.... kaikki neljä peliä, mukana täysin turha ajo peli Jak X, tarjouksessa 15€ hintaan... Suhteellisen hyvä tarjous siis.

  
Ymmärsin jo osto hetkellä, että pelejä ei ole remasteroitu saati uudelleen tehty. Ne ovat ne samat vanhat PS2 aikaiset klassikot jotka vuosi tuhannen alussa olivat uusinta uutta ja kirkkaita huippua.
Ymmärsin samalla, että minusta ei ole retro pelaajaksi ja myös sen mitä tylsällä oli tarkoitettu.

Viisitoista vuotta sitten pidin eniten osista kolme ja kaksi, juurikin tässä järjestyksessä. Nyt mieltäni lämmitti eniten ensimmäinen osa. Ei siksi, että se olisi tuonut muistoja mieleen vaan siksi, että sen pystyi kikkailemaan, hyppien ja pomppien seinien läpi sinkoillen milloin mistäkin kohdasta tiensä eteenpäin huijaten, alusta loppuun melko vaivattomasti kourallisessa tunteja... Se oli eritavalla hauskaa kuin aikanaan, omanlaisensa pieni "haaste".

Kaksi seuraavaa osaa olivat sitten niitä jotka alkoivat enemmänkin väsyttämään kuin pitivät aivosolut aktiivisina. Suurin osa peleistä menee paikasta A paikkaan B ajamiseen ja takaisin, vain jotta voit ajaa taas toisaalle ja takaisin. Pienessä hiekkalaatikon kokoisessa aluessa suoritettava monotoninen toisto tuntui nyt todella tylsältä ja turhalta ja kun millimetrejä ennen onnistumistaan epäonnistuva tehtävä palautti pelaaja kolmannen kerran tunneli kompleksin alkuun tuli tunne, että pakko lopettaa ja hengitellä pari päivää.

Seinän sisältä on jännät näkymät

Pidin myös ensimmäisestä osasta eniten ehkä sen vuoksi, että se on vain perus tasohyppelyä. Ei mitään ylimääräisiä krumeluureja, aseita saati kykyjä... joita ei juurikaan/lainkaan tullut edes käytettyä.
Mielenkiintoinen tarina aikamatkustuksineen ja paradoksineenkin tuntui aikonaan todella jännältä ja käsittämättömältä, nyt näin vanhempana ukkona siinä näki aika paljon ylimääräisiä aukkoja ja vaikka peli onkin suunnatta 2000 luvun esiteineille olisi tarinaan voinut yrittää ympätä hiukan tosissaan otettavuutta eikä vain kuitata kaikkea toteamalla "Älä mieti sitä"

Toisen osan jaksoin rämpiä kunnialla loppuun, mutta kolmas osa.... vaikka odotukseni sen suhteen olivat suurimmat... ei jaksanut enää sytyttää. Mutta koska en viitsinyt sitä vain hylätä tein jotain mitä en itsekkään oikein ymmärrä.... painelin nappuloita määrätyssä järjästyksessä ja huijasin tieni huipulle O.o.... Enkä kadu mitään.

Jos Jak saisi saman kohtelun kuin Ratchet ja siitä tehtäisiin uusintapainos, täysin uusi peli vanhaa tarinaa mukaille. Ostaisin sen.
Kuten jo sanoin minusta ei ole retro pelaajaksi. Kaipaan uutta ja jännää, hienoja maisemia ja kirkasta kuvan laatua huikeina erikoistehosteineen. Niitä muistoja jotka palaavat mieleen katsellessaa isäksi tullutta Kratosta jota ei meinaa enää oikeasta ihmisestä erottaa, tietäen mistä kantimista ollaan aikanaan lähdetty.

Joten, ehkä se on nyt omalta osaltani tässä. Menneiden peli elämysten haikailu.

Tilannekatsaus/ Pokemon GO!/ Lv 40

Nyt on vierähtänyt tovi, hyvin pitkä tovi, siitä kun viimeksi olen blogini pariin istahtanut raatimaan syntyjä syviä. Aikaa on ollut, mutta koneella istumisesta tuntuu tulevan päivä päivältä ikävämpää ajanvietettä. Vaikka ideointi ja kuvien hankkiminen ja itse kirjoittaminenkin ovat ihan mukavia puuhia. Mutta inho koneen kelmeän valon tuijottamista kohtaan on niin paljon niitä kaikkia suurempi, että se vie voiton.

Toiseksi. Ne ideat. Aiheet ovat viime kuukausina olleet hiukan kortilla. Ideoita on ollut. Parit kymmenet kuvatkin olen ottanut, käynyt läpi aiheeseen liittyvää irtaimistoani, miettinyt mitä kirjoittaisin...... Mutta sitten se on vain jäänyt.

Pelien saralla on ollut hiljaista.... Mitään hirveästi itseä kiinnostavia julkaisuja ei ole tullut, eikä taida hetkeen olla tiedossakaan. Joten materiaali on ollut vähissä. Ja sitä paitsi, blogini on ajautunut aika kauas alkuperäisestä pelien ympärille kyhätystä raakileesta... ne ovat jääneet aika vähälle, niiden keräily on loppunut ja vaihtunut toiseen. Siksi olenkin välillä miettinyt, että jättäisin tämän ja loisin uuden blogin joka keskittyisi enemmänkin vain ja ainoastaan keräilykorttien salattuun maailmaan..... Mutta sitten toisaalta taas....... Asiaa täytyy hiukan tuumia.


Noh, oli miten oli. Pääasia on se, että blogini ei ole vielä kuollut, eikä se ole kuolemassakaan ellen itse niin halua. Joten elvytetään esille parin viikon takainen aihe jota en aivan heti, kyseisenä suurena juhla hetkenä, saanut internettiin vuodatettua.

Hiukan päälle kaksi vuotta siihen meni, mutta vihdosta viimein taso 40 tuli PoGossa saavutettua. Sinällään kyseinen titteli ei tänä päivänä enää kovin suuri meriitti ole, sillä ystävien kesken vaihdetut lahjat tuottavat miljoonia aika tiuhaan tahtiin.. Eikä Lv 40 koskaan ollut mikään mitä erityisesti tavoittelin, olen aika pitkälti alusta asti pelannut periaatteella "tulee sitten kun tulee". En jaksa väki pakolla vääntää juosta XP ja raidien perässä, ostella passeja ja hautomoja.... Kun PoGo on peli jota uskon pelaavani vielä toisenkin kahden vuoden kuluttua ainakin jollain tasolla.
Innostuksen laatumista nimittäin aina välillä on havaittavissa..... varsinkin näin talvella kun sormet, varpaat ja sielu jäätyvät kun hetkeksi pidempään unohtaa itsensä ulos.

 

Ja vaikka suomen surkeinta vuoden aikaa onkin helppo syyttää motivaation puutteesta ei PoGokaan ole hirveästi tehnyt sitä yllä pitääkseen. Neljäs generaatio, joka julkaistiin jo...mitä?.. Parisen kuukautta sitten?.. On ollut niin onnettoman hidasta ripottelua, että alkaa väsyttää. Onhan sitä juu kaikkea muuta kivaa tullut peliin Adventure Sync ja PvP, mutta ne eivät oikein tarjoa minulle mitään.. Haluaisin, etsiä ja löytää, en kävellä 50km saadakseni pari hopeista ananasta tai naputtaa näyttöä koti sohvalla 300 stardustin toivossa...Meh,

 

 

Huomenna toki alkaa uusi eeventti, johon... jos säät suovat... minulla on parikin tavoitetta. Erityisesti toivoisin kuorivani Riolun? Riulun?.... No joku sen niminen näätäeläin kuitenkin, sillä sitä ei vaan tunnu tulevan vaikka mitä yrittäisi, huomenna sen voi saada 7km munasta.. Ja jos Snorlaxin vaavi muodon saisi myös haavitettua... Sellaisia pieniä itselle asatettua tavoitteita jotta peli pysyy mielekkääni... Niin ja shiny Delibird olisi myös mukava löytää... Mutta saa nähdä onnistuuko.

 

 

Vaikka 4 genin ilmestyminen on ollut hidasta ja väkinäisesti pitkitettyä. On se ollut myös, ehkä tuuri rikkain generaatio tähän mennessä. Toki moni shiny on paljon aikaisemmin napattu ja muun genin edustaja, mutta niiden myötä neljäs genini sisältää määräänsä ja aikaansa nähden eniten shineja kuin mikään aikaisemmista. Sekä myös yhden harvoista täydellisistä yksilöistäni.

 

 

 



Ehkä palaan asiaan kun eeventti alkaa olla ohi ja kerron kuinka se sujui. Katselkaamme Nuttoa/Meltania sen aikaa.

Olemmeko me ystäviä?

 

 

 

Pokémon GO ssa on viime kuukausina tapahtunut niin paljon, niin loputtoman paljon, että mitenkään pysty kiteyttämään kaikkea minkäänlaiseen järkevään pakettiin. Joten annan asian olla ja keskityn olennaisimpaan.

 

Ehkä suurin lisäys ikinä, jota jo Pokémon GOun julkaisu trailerissa mainostettiin tuli vihdoin, joitakin viikkoja sitten, todeksi. Mahdollisuus vaihtaa omia otuksia toisten otuksiin ja sen ohella "ystävystyä" muiden pelaajien kanssa.

Koska itse kuulun siihen ihmisryhmään jolle tunnistava nyökkäys vastaan tulevalta Pokémon Go toverilta on aivan riittävästi, vähän jo liikaakin, sosiaalista kanssakäymistä, ei kaveri ominaisuus ole hirveästi päässyt vaikuttamaan pelityyliini......... Ja kun ei ihmisiä tarvitse oikeastaan edes tavata, netti kun on täynnä muiden PoGottajien kaverikoodeja ympäri maailmaa. Sieltä vain valitsemaan ja kokeilemaan josko saisi jonkun kaverikseen vaikka Koreasta.

 

 

Joten tässä omani, jos satut PoGOa pelaamaan, tätä tekstiä, jopa blogiani lukemaan.
Pidän koodini muodossaan viikonlopun ylitse jonka jälkeen annan randomgeneraattorin luoda itselleni uuden. Jos sinä aikana joku ehtii kaveri kutsun lähettämään otan sen mielelläni vastaan. Lahjoja yritän lähetellä aina kun vain mahdollista.

And for all of you out there who some reason read my blog without understanting finnish. After weekend i change my trainer code, if you want to add me as a friend send reques before monday.

Alola!! Pokémon GO!

Nyt on hiukkasen liikaa aikaa vierähtänyt viime postauksesta ja ja tämän postauksen aiheesta, mutta koska blogini ei edes pyri olemaan informatiivisesti ajanhermolla älkäämme antako asian häiritä.

Mikäli sikäli Pokémon Go on yhtään tuttu saattaa moni jo tietääkin uusimmista Aloloista, Friendship bonuksista, tradeamisesta ja sun muista raidi mööpeleistä. Ensimmäiset maistiaiset aiheen tiimoilta varmaankin saatiin jo reilu kuukausi sitten Alolan Exeggutorin muodossa.

 

 

Nyttemmin kaikki puuttuvat (?) Alolat on vapautettu luontoon, jotkin vain muniin, parit vain raideille, osa löydettäviksi. Kuten joka nurkalla lymyävä Rattata jonka voi saada myös munasta kunhan ensin kävelet 7kilometriä.

 

 

 

Alolan Ninetales on aloloista harvinaisin. Vulpixilla on vähän päälle 3% todennäköisyydellä kuoriutua juuri siitä 7km munasta jonka kanssa olet päättänyt lähteä lenkkeilemään. Itse onnistuin kuoriuttamaan kaksi Vulpixia melko peräjälkeen joten hirveän suurta vaivaa en joutunut näkemään,

 

Alolan Digletti on yksi suosikeistani toisin kuin Dugtrio jonka toteutus olisi voinut olla hiukan toisenlainen. Tulivuorenpurkauksissa syntyvä lasivilla, josta Dugtrion hiukset ovat kaiketi koostuvinaan, nääs on ihan todellinen luonnonilmiö.

 

Geodude oli harmillisen harvinainen viikonloppuna jona se ja Digletti ulos päästettiin. Parit onnistuin yhyttämään. Mutta en ainuttakaan sellaista josta olisin Golemin viitsinyt evolvata.

 

Muk on myös yksi alola suosikeistani. Absurdi neon kirjava äkäinen limamöykky. Joka, toisin kuin harmahtavampi tavallinen versio, on yllättävän helppo saada kerättyä kasaan

 

Alolan Sandshrew ja Sandslash ovat melko perus kauraa, joka toinen kuoriutuva alolan muna on joko Sandshrew, Rattata tai Mewouth jonka tajusin juuri loistavan poissaolollaan. Olen niin kyllästynyt kyseiseen kissa eläimeen, että olen poistanut jokaisen Persianeja myöden omasta kokoelmastani. Joten ei kuvia heikäläisistä.



 

Tänään viimeiset kaksi Alolania ilmestyivät raideille, Raichu ja Marowak, toisen onnistuimme yhyttämään. Toisen kanssa saattaa mennä hetki pidempään. Mikä on hiukan harmillista sillä Marowak jos jokin Alola on melko lailla pakko saada kerättyä talteen. 4. tason raidina se vain on kahdestaan hiukan haastavahko ja en tiedä kuinka suuri innostus muilla on "tuhlata" passejaa 4. raideihin...... Mutta onneksi tämän kuten viime kuunkin legendaarinen Pokémoni on tylsä ja tarpeeton niin ehkä väki innostuu enemmän Marowakeista ja muista mukavammista.

 

Eeexelent!

 

Vaikka onnistuin nappaamaan jokaisen Regicen joihin osallistuin kuukauden aikana en onnistunut nappaamaan ainuttakaan Registeeleä joihin osallistuin päivänä jona se ilmestyi. Ehkä tuurini pian kääntyy ja saan napattua edes sen yhden....... sillä minäkin kuulun niihin jotka eivät hirveän mielellään kovin montaa passia näihin peltihäkkyröihin tuhlaisi.

 

 

 

Tähän postaukseen oli vielä tarkoitus ympätä asiaa toisestakin aiheesta, mutta koska kuvia on jo sen verran ja asiointi muutenkin hiukan sekavaa on ehkä parempi omistaa aiheelle aivan oma liuskansa. Eli palaan asiaan seuraavassa, uusimmassa, tekstissäni.





Siitä on aikaa, eikö olekkin? Pokémon Go Hulabaloo!

 

Aikoihin en ole Pokémon Gosta turinoinut. Saattaapi olla, että koko kolmas generaatio on vierähtänyt ilman halaistua sanaa saavutuksistani. Pitkään on pitänyt ja pitänyt, mutta ei oikein ole ollut aihetta. Ehkä ei ole nytkään, mutta kasataan nyt tähän kaikki mahdollinen mitä viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut... täytyneekin etsiä viimeisin aihetta sivua PoGo postaus ja linkittää se tähän 

 

Aloitetaanpa vaikka siitä missä olemme nyt menossa. Tasolla 35, jonka saavutin tässä pari päivää takaperin, vaikka olen pelannut miltei päivittäin edes vähän, ei tasoni ole sen korkeampi. Se voisi olla, mutta en jaksa nähdä sitä vaivaa, saati tuhlata yhtäkään ylimääräistä euroa onnen muniin sun muihin itselle niin kovin tarpeettomilta tuntuviin ylellisyyksiin. Joten tasolla 35 siis ja tämän hetkisenä toverina Tyranitar ihan vain siksi, että saisin 100 namia kerätty ennen tulevaa yhteisö päivää, johon en itse pääse tällä kertaa osallistumaan, mutta minulla on erinomainen Larvitar jolle haluaisin edes yrittää yhteisö päivän erikoisiskun napata. Jos ymmärsit yhtään mitään mitä juuri kijoitin, olet pelannut PoGoa viime aikoina. 

 

 

Kolmetuhattakolmesataakuusikymmentäseitsemän kilometriä ja seitsemän sataa metriä olen kantanut puhelinta mukanani bitti örkkejä nappaillen.

 

Niistä yhdeksäntuhattakaksisataakolmekymmentäviisi on jäänyt kiinni.

 

Tuhatkolmesataaviisitoista niistä on kehittynyt seuraaviin muotoihin.

 

Sinä aikana munista on kuoriutunut tuhatsataneljäkymmentäkaksi uutta otusta.

 

PokéStoppeja siinä talsiessa on tullut pyöräyteltyä huimat seitsemäntuhattakaksisataaviisikymmentäkahdeksan.

 

Ja jos vielä joskus kartoin saleja kuin ruttoa nyt niitä on puolustettu kolmetuhattakaksisataaseitsemänkymmentäneljä tuntia. Palkintona siitä parit paidat.

 

Marjoja samaisille puolustajille on syötetty kaksituhattaneljäsataakolmekymmentäseitsemän kappaletta.

 

Uutukaisimmasta tehtäviin erikoistuneesta mitallista on raapaistu haaviin vasta sataviisikymmentäviisi tehtävää.

 

Reidejä tahkottu satakolmetoista. Ei mitenkään ylimaalisen paljoa, mutta jokunen kuitenkin.

 

Siihen vielä päälle seitsemänkymmnetäyhdeksä legendaarista monsteria.

 

 

Yleensä pyrin siipeilemään ja puolustamaan saleja joissa on tilaa ja joku muu on tehnyt työt 😰 Mutta seitsemänsataakahdeksankymmentäkolme. Tätä mitalia olisi tarkoitus pyrkiä kultaa kohden kehittämään.

 

Jaaa vain yksi Unown.



 

 

 

Muista mitaleista muut kultiaisa paitsi Lohikäärmeen Kesyttäjä

 

Josta puuttuu vielä 67 munasta kuoriutuvaa Dratinia

 

 

Pokédxin osalta tilanne on tämä. Kolmesataakuusikymmentäkaksi on napattu ja kolmesataakuusikymmentäkahdeksan on nähty.

Pari paikkaa tulee toivon mukaan pian täyttymään..

 

 

Articuno tulevana perjantaina

 

 

ja Chimecho joskus.

 

 

Top 12 pitää sisällään tällaisen joukkion. Vahvinta Tyranitartani en pysty enää vahventamaan numerorivi neuroosini takia, mutta ehkä tuleva Tyrreni on jo syntyessään edeltäjäänsä vahvempi.

 

 

Tässä jokin aika sitten uuden tehtävä ominaisuuden myötä myyttinen Mew tuli vihdoin saatavilla, Sen yhyttämine oli mukavaa vaihtelua erinäisine tehtävineen ja odotankin jo innolla milloin Celebi vapautetaan maailmalle..... ilmeisesti joskus heinäkuun puolella.

 

Mewn kaverina pällistelee jo kuusi Mewtwota.... ja ensiviikolla olen taas menossa yhtä yrittämään. Olen pahoillani jos jonkun on vaikea tai mahdoton saada Mewtwota kokoelmiinsa, itselle siitä on kehittynyt jo vähän koominenkin tapaus. Jos voisin, antaisin omistani.

 

 

Erilaisia kivasti kimaltelevia värivirheellisiä möttiäisiäkin on jokunen jo kerääntynyt. Suurin osa yhteisö päivien antia, joten en hirveän suurta arvoa niille viitsi antaa. Sattumalta saadut Shuppet, Mightyhyeena ja Gyarados sen sijaan... ainiin ja Omanyte jonka löysin tänään.

 

 

Isketään vielä mukaan maaginen Machamp joukkioni ja paholaisen riivaamat pikkuepelit niin homma alkaa olla paketissa.

 

Kyllä vähän jo odottelisin neljännen generaation saapumista ja voipi olla, että se loppu kesän puolella niskaamme pärähtää. Sitä ennen Alolat ja aurinkoa pintaan.....o.O